Kantoninkieli on itäaasialainen kieli, joka on peräisin Etelä-Kiinan Kantonista (Guangzhou). Usein arkikielessä sanaa "kantoninkieli" käytetään viittaamaan Guangzhoun, Hongkongin, Xiguanin, Wuzhoun ja Yuen Tanka-murteisiin. Kielitieteilijät suosivat kuitenkin tarkempaa luokittelua: kantoninkieliseksi yleistetyssä merkityksessä tarkoitetaan yleensä Guangzhou’n (Kanton) ja Hongkongin Yue-murretta, jota pidetään alueen arvostettuna ja laajimmin käytettynä murteena.

Kantoonia puhutaan laajalti Etelä-Kiinassa, Hongkongissa, Macaossa, Malesiassa ja Singaporessa sekä monissa muissa paikoissa, esimerkiksi Melbournessa, joissa asuu paljon Kiinan kantoninkielisistä osista tulleita maahanmuuttajia. Se on myös Kaakkois-Aasian ja Pohjois-Amerikan merentakaisten kiinalaisten yleisimpiä puhutun kielen muotoja. Arviot puhujamäärästä vaihtelevat: yleensä mainitaan noin 60–80 miljoonaa puhujaa, ja joissain arvioissa lukuna esiintyy yli 100 miljoonaa.

Äänneoppi ja sävyt

Kantonilla on monipuolinen äännejärjestelmä. Se on luonteeltaan äänteellinen kieli, jossa tavallisesti erotetaan kuusi perussävyä (tonea) nykymuotoisissa kuvauksissa; toisissa analyysissa sävyjä jaetaan sisäänmeno- eli "entering"-sävyineen, jolloin luetellaan jopa 9 sävyä. Kantonissa on myös selkeä konsonanttien ja vokaalien järjestelmä, ja monet äänteet poikkeavat mandariinista.

Suhde mandariiniin ja muihin murteisiin

Vaikka kantonin kieltä kutsutaankin kiinan murteeksi, se eroaa niin paljon mandariinista, joka on kiinan puhutuin murre (mandariinikiinan), että ne ovat keskenään ymmärtämättömiä. Tämä tarkoittaa, että ilman opettelua mandariinin puhujat eivät yleensä ymmärrä kantonia ja päinvastoin. Kantonin kielestä sanotaan usein, että se on läheisempää sukua klassiselle kiinalle joissain äänne- ja sanastopiirteissään, mutta se kuuluu kuitenkin nykymuotoisena omaan Yue-haaraansa.

Kirjoitettu muoto, romanisaatio ja virallinen asema

Kantonin puhuttu kieli ja kirjoitettu kiinan yleiskieli (kirjakieli) eroavat: perinteiset kiinalaiset merkit ovat yleisimmin käytössä Hongkongissa ja Macaossa, ja kantonin puhekielelle on kehittynyt oma kirjoituskäytäntönsä, joka hyödyntää sekä perinteisiä merkkejä että paikallisia piirteitä ja erikoismerkkejä. Lisäksi on olemassa useita romanisaatiojärjestelmiä, joista tunnetuimpia ovat esimerkiksi Jyutping ja Yale, joita käytetään kielenopetuksessa ja kielitieteellisissä kuvauksissa.

Kielioppi ja sanasto

  • Käytännön erot mandariiniin nähden: lauseen rakenne on monin osin samankaltainen, mutta kantonissa on runsaasti partikkeleita (esim. lopputoshipartikkeleita), jotka ilmaisevat modaalisuutta, aspektia ja emotionaalisuutta ja joita mandariinissa käytetään eri lailla.
  • Sanasto: Kantonin sanastossa on paljon paikallisia ilmaisuja ja vanhoja muotoja, joita ei esiinny mandariinissa. Lisäksi lainasanoja tulee esimerkiksi englannista Hongkongin vaikutuksen kautta.

Kulttuurinen merkitys

Kantonilla on vahva asema populaarikulttuurissa: Hongkongin elokuva- ja musiikkiteollisuus (Cantopop) on levittänyt kantoninkielistä mediaa laajasti, ja se on monille kantonin puhujille identiteetin ja arkipäivän kommunikoinnin keskeinen osa. Hongkongin ja Macaon virallinen asema (molemmissa Hongkongin ja Macaon tapauksissa "kiina" käytännössä tarkoittaa kantonia julkisessa elämässä) on lisännyt kielen näkyvyyttä ja tunnettavuutta kansainvälisesti.

Kantoninkieli kuuluu sino-tiibetiläiseen kieliperheeseen, Yue-haaraan. Sen rooli diasporassa, median ja koulutuksen vaikutus sekä kielen monimuotoisuus tekevät siitä merkittävän ja elinvoimaisen kiinan murteen, joka säilyttää sekä paikallista perintöä että sopeutuu nykymaailman vaatimuksiin.