Delfoin oraakkeli Pythia Apollonin ennustaja ja Delfoin temppeli
Delfoin oraakkeli oli antiikin Kreikassa sijainnut laitos, joka oli omistettu Apollon-jumalalle. Delfoissa toimi kerrallaan vain yksi papitar, ja hänestä käytettiin nimeä "Pythia". Nainen luopui omasta nimestään, kun hänestä tuli papitar.
Apollon temppeli sijaitsi Delfoissa, Parnassos-vuoren rinteillä Kreikassa. Legendan mukaan jumala vastasi kysymyksiin papittarensa välityksellä, joka oli kuuluisa epäselvistä ennustuksistaan. Tutkijat ovat aika ajoin esittäneet, että palavalla Oleanderilla tai vulkaanisilla kaasuilla oli osuutensa hänen oudoissa lausunnoissaan.
Pythia ja ennustuskäytännöt
Pythia oli Delphi-temppelin pyhä papitar, ja hänen roolinsa oli välittää Apollonin viestiä kysyjille. Valmistautuminen ennustukseen oli rituaalinen: papittaren tiedetään vetäytyneen temppelin sisäosaan, usein adytumiin (pyhimpään kammioon), istuneen kolmikantaisen jakkaran tai muun korokkeen päälle ja vaipuneen transsiin. Pyhiinmenoihin kuului puhdistautumista, uhritoimituksia ja lauri-puun (Apollonin pyhä puu) käyttöä.
Itse ennustukset annettiin usein epäselvinä, runollisina tai kaksimielisinä ilmauksina, jotka papit tulkitsivat kysyjille. Tulkinta oli olennainen osa prosessia: oraakkelin sanat eivät aina olleet suoraa vastausta vaan antoivat puitteet, joista temppelin henkilöt muodostivat konkreettisen neuvon tai ennustuksen.
Temppelin rooli ja yhteiskunnallinen vaikutus
Delfoin oraakkelilla oli laaja vaikutusvalta antiikin maailmassa. Kaupungit, hallitsijat ja yksityishenkilöt matkustivat sinne kysymään neuvoa sodasta, siirtokuntien perustamisesta, liittoutumisista tai oikeudellisista asioista. Oraakkelin antamat vastaukset vaikuttivat poliittisiin ja sotilaallisiin päätöksiin kautta Kreikan ja laajemminkin Välimeren alueen.
Temppelikompleksiin kuului paitsi temppeli itse myös pyhä tie (Sacred Way), uhritilat, treasuries (kalliit lahjat ja uhriesineet) sekä lähde, Castalian lähde, joka oli osa puhdistusrituaaleja. Delfi on nykyään merkittävä arkeologinen kohde ja osa UNESCO:n maailmanperintöä.
Valinta ja elämä papittarena
Pythian valintakäytännöistä on erilaisia kertomuksia eri aikakausilta. Joidenkin lähteiden mukaan papittaren valitsi kansa tai temppelin virkamiehet; toisten mukaan hänet valittiin paikallisesta yhteisöstä. Ajoittain papittarena saattoi toimia vanhempi nainen, toisinaan nuorempi. Papittarelle asetettiin moraalisia ja sosiaalisia vaatimuksia: hänen tuli elää pyhää elämää ja olla uskollinen rituaaleille.
Nykyajan tutkimus ja selitykset
Oraakkelin transsiiden aiheuttajista on esitetty useita teorioita. Perinteisiin selityksiin kuuluu rituaalinen tanssi, lauri- tai oleanderin käyttö ja uskonnollinen hurmio. Myöhäisemmät tieteelliset teoriat ovat ehdottaneet luonnollisia selityksiä, kuten maaperän ja kallion halkeamista purkautuvien maakaasujen vaikutusta. Joidenkin tutkijoiden mukaan esimerkiksi etyleeni- tai muut pyrogeeniset kaasut olisivat voineet aiheuttaa huimausta, euforian tunnetta tai puheen häiriöitä, mikä olisi voinut näkyä oraakkelin epäselvänä puheena.
Toisaalta monet asiantuntijat ovat varoneet yksinkertaisista luonnonkaasu-selityksistä. Arkeologiset ja geologiset todisteet eivät anna yksiselitteistä kuvaa jatkuvasta myrkyllisten kaasujen purkauksesta, eikä kaikkia kuvausperinteitä ole helppo sovittaa yhteen luonnollisten tekijöiden kanssa. On myös muistettava, että kulttuurinen konteksti, rituaalit ja temppeleiden sosiaalinen rakenne selittävät paljon oraakkelin ilmiöstä.
Oraakkelin loppu ja perintö
Delfoin oraakkelin toiminta hiipui antiikin myöhäisellä kaudella. Kristinuskon vakiinnuttua valtavirraksi ja pakanallisten rituaalien kiellettyä, Delphi menetti asemansa. Temppeli ja sen palvelijat lopettivat toimintansa lopulta 300–400-luvuilla ja paikka jäi osittain raunioiksi.
Nykyään Delphi on arvostettu historiallinen ja arkeologinen nähtävyys. Sen raunioista ja museosta voi nähdä viitteitä entisestä majesteettisuudesta sekä ymmärtää, kuinka merkittävä rooli oraakkelilla oli antiikin maailmassa. Delfoin perintö näkyy edelleen länsimaisessa kulttuuriperinteessä esimerkkinä pyhyydestä, ennustuksesta ja ihmisten pyrkimyksestä saada vastauksia elämän suurissa kysymyksissä.
Kroisos Lydialainen
Vuonna 560 eKr. Lydian kuningas Krösus pyysi neuvoja Delfian oraakkelilta ja Theban oraakkelilta. Hän kysyi, pitäisikö hänen ryhtyä sotaan persialaisia vastaan. Molemmat oraakkelit antoivat saman vastauksen: jos Krösus ryhtyisi sotaan persialaisia vastaan, hän tuhoaisi mahtavan valtakunnan. Ne neuvoivat häntä myös etsimään Kreikan mahtavimmat kansat ja liittoutumaan niiden kanssa.
Krösus maksoi korkean maksun delfialaisille ja lähetti sitten oraakkelille kysymyksen: "Kestääkö hänen monarkiansa kauan?". Pythia vastasi: "Pythia vastasi:
"Kun muulista tulee meedialaisten hallitsijakuningas, niin pakene, äläkä ajattele pysyä paikallasi, äläkä häpeä olla kananlihalla."
Kroisos piti mahdottomana, että muulista tulisi meedialaisten kuningas, ja uskoi siksi, että hän ja hänen jälkeläisensä eivät koskaan jäisi vallasta. Niinpä hän päätti tehdä yhteistyötä tiettyjen kreikkalaisten kaupunkivaltioiden kanssa ja hyökätä Persiaa vastaan.
Kuitenkin hän, eivät persialaiset, kärsi tappion. Tämä täytti ennustuksen, mutta ei hänen tulkintaansa siitä. Ilmeisesti hän unohti, että voittaja Kyyros oli puoliksi meedialainen (äitinsä kautta) ja puoliksi persialainen (isänsä kautta), joten häntä voitiin pitää muiliona.
