Pandora — Kreikan mytologia: ensimmäinen nainen ja pithos-myytti

Teogonia

Pandora-myytti esiintyy ensimmäisen kerran Hesiodoksen Theogonia-runon riveillä 560-612. Tässä versiossa naiselle ei anneta nimeä. Prometheus on varastanut tulen lahjan ja antanut sen ihmisille. Zeus on tästä vihainen ja päättää rangaista ihmisiä korvaukseksi lahjasta. Hän käskee Hefaistosta valmistamaan ensimmäisen naisen maasta. Tämä nainen kuvataan "kauniiksi pahaksi", jonka jälkeläiset kiusaisivat ihmissukua. Kun Hefaistos oli tehnyt niin, Athene puki hänet hopeiseen pukuun, kirjailtuun huntuun, seppeleisiin ja kultakruunuun. Tämä nainen on Theogoniassa nimeämätön, mutta todennäköisesti se on Pandora. Hesiodos kirjoitti hänen myyttiään uudelleen teoksessa Works and Days. Kun nainen ilmestyy ensimmäisen kerran jumalien ja kuolevaisten eteen, "ihmetys valtasi heidät", kun he katsoivat häntä. Mutta hän oli "pelkkää kavaluutta, jota ihmiset eivät voi vastustaa". Hesiodos tarkentaa (590-93):

Hänestä on lähtöisin naisten suku ja naissuku;
hänestä on lähtöisin naisten tappava suku ja heimo, jotka
elävät kuolevaisten miesten keskellä heidän suureksi harmikseen,
eikä heillä ole apureita inhottavassa köyhyydessä, vaan ainoastaan rikkaudessa.

Myöhemmin Hesiodos kertoo, että miehille, jotka yrittävät välttää naisten pahuutta välttämällä avioliittoa, ei käy paremmin (604-7):

Hän saavuttaa kuolettavan korkean iän ilman, että kukaan hoitaa hänen vuosiaan,
ja vaikka hänellä ei ole ainakaan elannon puutetta elinaikanaan, hänen
kuoltuaan hänen sukulaisensa jakavat hänen omaisuutensa keskenään.

Lopussa Hesiodos sanoo, että joskus mies löytää hyvän vaimon, mutta silti (609) "paha kamppailee hyvän kanssa".

Teokset ja päivät

Tunnetumpi versio myytistä on peräisin toisesta Hesiodoksen teoksesta, joka on nimeltään Teokset ja päivät. Siinä myytti sisältyy riveille 60-105. Hesiodos kertoo Pandoran alkuperästä. Hän myös suurentaa Pandoran ihmiskunnalle aiheuttaman kurjuuden laajuutta. Kuten aiemminkin, Pandoran luo Hephaistos, mutta nyt useammat jumalat auttavat hänen valmistumisessaan (rivit 63-82): Athene opetti hänelle neulomista ja kutomista (63-4); Afrodite "vuodatti armoa hänen päähänsä ja julmaa kaipausta ja huolenpitoa, joka väsyttää raajat" (65-6); Hermes antoi hänelle "häpeällisen mielen ja petollisen luonteen" (67-8); Hermes antoi hänelle myös puhekyvyn ja pani häneen "valheita ja ovelia sanoja" (77-80); Athene puki hänet sen jälkeen (72); seuraavaksi hän, Persuasion ja Charites koristivat hänet kaulakoruilla ja muilla hienouksilla (72-4); Horae koristivat hänet kruunulla (75). Lopuksi Hermes antaa tälle naiselle nimen: Pandora - "Kaikkien lahjoittama" - "koska kaikki olympialaiset antoivat hänelle lahjan" (81). Tarina on kirjoitettu niin, että Pandoran naisellinen ja petollinen luonne on pieni ongelma ihmiskunnalle, koska hän tuo pithoksen. Tämä sana käännetään yleensä purkin, joskus myös laatikon sanaksi. Laatikko sisältää "rasittavaa vaivaa ja sairautta, joka tuo ihmisille kuoleman" (91-2), tauteja (102) ja "lukemattomia muita tuskia" (100).

Prometheus oli varoittanut veljeään Epimetheusta ottamasta vastaan lahjoja Zeukselta. Mutta Epimetheus ei kuunnellut, vaan otti vastaan Pandoran, joka heti hajotti purkkinsa sisällön. Hesiodos kertoo, että sen seurauksena "maa ja meri ovat täynnä pahuutta" (101). Yksi esine ei kuitenkaan päässyt purkista (96-9), toivo:

Vain Toivo jäi särkymättömään taloonsa,
se jäi purkin huulen alle eikä
lentänyt pois. Ennen kuin hän ehti, Pandora laittoi
purkin kannen
takaisin paikalleen.
Tämä oli
pilvenkerääjä Zeuksen
tahto.

Hän ei kerro lukijalle, miksi toivo jäi purkkiin.

Hesiodos päättää kertomuksensa tähän moraaliin (105): "Näin ei ole mahdollista paeta Zeuksen mieltä."

Arkaaisessa ja klassisessa kreikkalaisessa kirjallisuudessa Pandoraa ei enää mainita. Sofokles kirjoitti satiirinäytelmän Pandora eli vasaramiehet, mutta tästä näytelmästä tiedetään hyvin vähän. Sappho on saattanut viitata Pandoraan eräässä säilyneessä fragmentissa.

Myöhemmin ihmiset täydensivät pieniä yksityiskohtia tai lisäsivät jälkikirjoituksia Hesiodoksen tarinaan. Esimerkkejä tästä ovat Apollodoros ja Hyginus: Kumpikin heistä lisäsi tarinaan osan, joka saattoi olla jo Hesiodoksen versiossa, vaikka sitä ei ollutkaan kirjoitettu ylös: Epimetheus nai Pandoran. Kumpikin heistä lisää, että heillä oli tytär, Pyrrha, joka meni naimisiin Deukalionin kanssa ja selvisi vedenpaisumuksesta tämän kanssa. Tämän version ongelmana on se, että Hesiodoksen naisluettelon fragmentissa nro 2 "Pandora" oli yksi Deukalionin tyttäristä ja Zeuksen Graecuksen äidiksi.

1400-luvulla munkki nimeltä Annio da Viterbo kertoi löytäneensä Berossus-nimisen historioitsijan käsikirjoituksen. Berossus oli elänyt 3. vuosisadalla eKr. Käsikirjoituksen mukaan myös "Pandora" mainittiin Nooan miniäksi. Tämä yritys yhdistää pakanalliset ja kristilliset tekstit tunnustettiin kuitenkin myöhemmin väärennökseksi.

Megaran runoilijalla Theognisilla, joka eli 6. vuonna eaa., oli erilainen näkökulma:

Toivo on ainoa ihmiskunnan keskuudessa jäljellä oleva hyvä jumala;
muut ovat lähteneet ja menneet Olympokselle.
Luottamus, mahtava jumala, on poissa, pidättyväisyys on poissa ihmisiltä,
ja armot, ystäväni, ovat hylänneet maan.
Ihmisten oikeudellisiin valoihin ei voi enää luottaa, eikä kukaan enää
kunnioita kuolemattomia jumalia; hurskaiden miesten suku on kadonnut,
eivätkä ihmiset enää tunnusta käyttäytymissääntöjä tai hurskauden tekoja.

Theogonis näyttää viittaavan myytin erilaiseen versioon: siinä versiossa purkki sisälsi pikemminkin siunauksia kuin pahuutta. Tämä versio näyttää noudattavan Hesiodosta edeltävää perinnettä, jonka säilytti 2. vuosisadan kirjailija Babrius. Babriuksen mukaan jumalat lähettivät ihmisille siunauksia sisältävän purkin. Eräs "typerä mies" (ei siis Pandora) avasi purkin, ja suurin osa siunauksista katosi lopullisesti. Jäljelle jäi vain toivo, "joka lupasi jokaiselle meistä hyvää, joka pakeni".

Attikalaisilla punaisen hahmon maalareilla näyttää olleen kirjallisista lähteistä riippumaton perinne: Joskus he lisäsivät kirjalliseen versioon, joskus he jättivät sen kokonaan huomiotta.

Pandoran hahmo voidaan tulkita monin tavoin. Erwin Panofsky kirjoitti aiheesta monografian. M. L. Westin mukaan tarina Pandorasta ja purkista on vanhempi kuin Hesiodoksen versiot. Tämä selittää myös Hesiodoksen version sekavuuden ja ongelmat sekä sen, että se on epäselvä. Westin mukaan Pandoora oli näissä versioissa naimisissa Prometheuksen kanssa. West siteeraa Hesiodoksen Naisluetteloa, joka säilytti vanhemman version. Eräässä tarinan versiossa purkki saattoi sisältää vain hyvää ihmiskunnalle. West kirjoittaa myös, että Epimetheus ja Pandora ja heidän roolinsa ovat saattaneet siirtyä esihesiodisissa myyteissä. Tätä kutsutaan "myyttiseksi inversioksi". Hän huomauttaa, että Hesiodoksen tarinassa Pandoran luomisessa maasta on kummallinen korrelaatio siihen, mitä Apollodoroksen tarinassa on, että Prometheus loi ihmisen vedestä ja maasta. Hesiodoksen myytti Pandoran purkista voisi siis olla yhteenveto monista eri varhaisista myyteistä.

On erilaisia kysymyksiä, joista on keskusteltava. Kreikankielisessä alkutekstissä puhutaan elpiksestä. Yleensä tämä sana käännetään englanniksi sanalla Hope, mutta se voidaan kääntää myös toisin. Odotus on toinen mahdollinen käännös, joka on neutraalimpi. Voidaan odottaa sekä hyviä että huonoja asioita. Toivolla on positiivinen merkitys.

Elpis on kaikki se, mikä jää purkkiin, kun Pandora sulki sen uudelleen, joten antaako purkki elpiksen ihmiskunnalle vai pitääkö se elpiksen poissa siitä? -Toinen kysymys on, onko elpiksen jääminen purkkiin hyvä vai huono asia ihmiskunnan kannalta?

Ensimmäinen kysymys saattaa hämmentää ei-asiantuntijaa. Mutta kuten useimmat muinaiskreikan sanat, elpis voidaan kääntää monella tavalla. Useat tutkijat suosivat neutraalia käännöstä "odotus". Mutta minkä odotus? Klassiset kirjoittajat käyttävät sanaa elpis tarkoittaakseen "pahan odotusta" sekä "hyvän odotusta". Tilastollinen analyysi osoittaa, että jälkimmäinen merkitys esiintyy viisi kertaa useammin kuin ensimmäinen koko antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa. Toiset ovat vähemmistönä sitä mieltä, että elpis pitäisi kääntää muotoon "pahan odotus" (vel sim).

Se, miten ensimmäiseen kysymykseen vastataan, riippuu pitkälti vastauksesta toiseen kysymykseen: pitäisikö meidän tulkita, että purkki toimii vankilana vai ruokakomerona? Purkki toimii varmasti vankilana Pandoran vapauttamille pahoille - ne vaikuttavat ihmiskuntaan vasta, kun ne ovat purkin ulkopuolella. Jotkut ovat väittäneet, että logiikka sanelee siis, että purkki toimii vankilana myös Elpikselle ja pidättää sen ihmisiltä. Jos elpiksen katsotaan tarkoittavan odottavaa toivoa, myytin sävy on pessimistinen: Kaikki maailman pahuudet hajotettiin Pandoran purkista, kun taas ainoa mahdollisesti lieventävä voima, toivo, pysyy lukittuna turvallisesti sen sisälle.

Tämä tulkinta herättää vielä toisenkin kysymyksen, joka mutkistaa keskustelua: pitäisikö meidän ottaa toivo absoluuttisessa merkityksessä vai suppeassa merkityksessä, jossa ymmärrämme toivon tarkoittavan toivoa vain siltä osin, kuin se koskee purkkiin päästettyjä pahuuksia? Jos Toivo on vangittuna purkkiin, tarkoittaako tämä, että ihmisen olemassaolo on täysin toivotonta? Tämä on myytin pessimistisin mahdollinen lukutapa. Vähemmän pessimistinen tulkinta (joka tosin on edelleen pessimistinen) ymmärtää myytin sanovan: lukemattomat pahat pakenivat Pandoran purkista ja vaivaavat ihmisen olemassaoloa; toivo siitä, että voisimme ehkä hallita nämä pahat, on edelleen vangittuna purkkiin. Elämä ei ole toivotonta, mutta jokainen meistä on toivottoman inhimillinen.

On myös väitetty, että toivo oli vain yksi purkin pahuuksista, vääränlainen toivo, eikä se ollut hyväksi ihmiskunnalle, sillä myöhemmin runossa Hesiodos kirjoittaa, että toivo on tyhjä (498) eikä siitä ole mitään hyötyä (500) ja että se tekee ihmiskunnan laiskaksi viemällä hänen ahkeruutensa, jolloin hän on altis pahalle.

Filosofi Friedrich Nietzsche väitti teoksessaan Human, All Too Human, että "Zeus ei halunnut, että ihminen heittäisi elämänsä pois, vaikka muut pahat piinaavat häntä kuinka paljon, vaan että hän antaisi itsensä piinaantua uudestaan ja uudestaan. Tätä varten hän antaa ihmiselle toivoa. Tosiasiassa se on pahuuksista pahin, koska se pitkittää ihmisen piinaa."

Toivo on hyvä / purkki on vankila -tulkintaa vastaan esitetään vastaväite, että jos purkki on täynnä pahuutta, niin mitä odottava toivo - siunaus - tekee niiden joukossa? Tämä vastaväite saa jotkut tulkitsemaan elpiksen pahan odottamiseksi, mikä tekisi myytin sävystä hieman optimistisen: vaikka ihmiskuntaa vaivaa kaikki maailman pahuudet, ainakin me säästymme jatkuvalta pahan odottamiselta, joka tekisi elämästä sietämätöntä.

M. L. West on esittänyt myytin optimistisen tulkinnan. Elpiksen yleisempi merkitys on odottava toivo. Ja vaikka purkki toimi vankilana paenneille pahoille, se toimii sen jälkeen Toivon asuinpaikkana. West selittää: "Olisi absurdia esittää joko pahojen olojen läsnäoloa niiden vankina pitämisellä purkkiin tai toivon läsnäoloa sen paossa purkista." Toivo säilyy näin ollen ihmisten hyödyksi.

Pandoran nimen virheellinen etymologia, "kaikkilahjakas", on esitetty teoksessa Works and Days. Pandora tarkoittaa "kaikki antava", mutta ei "kaikkilahjakas". Jotkin maljakoissa olevat maalaukset viidenneltä vuosisadalta ennen Kristusta osoittavat, että uskomukset jumalatar Pandorasta jatkuivat Hesiodoksen ajan jälkeen. Toinen Pandoran nimi löytyi kylixistä (noin 460 eaa.), Anesidora, joka tarkoittaa "hän, joka lähettää lahjoja". Tämä maljakkomaalaus kuvaa Hefaistosta ja Athenea viimeistelemässä ensimmäistä naista, kuten Theogoniassa. Epiteettiä anesidora käytetään myös Gaian tai Demeterin nimeämiseen.

Pandora/Anesidora olisi mahdollisesti omaksunut Gaian ja Demeterin piirteitä. Pandora ruumiillistaisi Maan hedelmällisyyden ja sen kyvyn kantaa viljaa ja hedelmiä ihmisten hyväksi. Ajan myötä tämä "kaiken antava" jumalatar muuttui jotenkin "kaiken antavaksi" kuolevaiseksi naiseksi. T. A. Sinclair väittää teoksia ja päiviä kommentoidessaan, että Hesiodos ei osoita olevansa tietoinen tällaisen jumalallisen "antajan" mytologiasta. A. H. Smith huomauttaa kuitenkin, että Hesiodoksen kertomuksessa Athene ja Vuodenajat toivat Pandoralle ruohon seppeleitä ja kevätkukkia, mikä osoittaa, että Hesiodos oli tietoinen Pandoran alkuperäisestä "kaikkinaisen antajasta". Jane Ellen Harrison näkee Hesiodoksen tarinassa "todisteita siirtymisestä matriarkaatista patriarkaattiin kreikkalaisessa kulttuurissa". Kun elämää tuova jumalatar Pandora jää varjoon, syntyy kuolemaa tuova ihmis-Pandora." Näin Harrison päättelee, että "Hesiodoksen patriarkaalisessa mytologiassa hänen suuri hahmonsa muuttuu ja pienenee oudosti. Hän ei ole enää maan päällä syntynyt, vaan Olympos Zeuksen luomus, hänen kädenjälkensä." (Harrison 1922:284) Robert Graves väittää Harrisonia lainaten Hesiodoksen episodista, että "Pandora ei ole aito myytti, vaan antifeministinen taru, luultavasti hänen oma keksintönsä". H.J.Rose kirjoitti, että Pandoran myytti on selvästi epäliberaalimpi kuin eepoksen myytti, koska siinä Pandorasta tehdään kaikkien ihmisen murheiden alku ja juuri hän on huonon vaimon esimerkki.

Hesiodoksen myytti ei kuitenkaan täysin pyyhkinyt pois muistoa kaiken antavasta jumalattaresta Pandorasta. Aristofanesin Linnut-romaanin rivillä 971 mainitaan kultti "Pandoralle, maalle, koska hän antaa kaiken elämälle välttämättömän".

Viidennen vuosisadan Ateenassa Pandora esiintyi näkyvästi, mikä aluksi vaikuttaa odottamattomalta, marmorireliefissä tai pronssi-applikaatioissa friisinä pitkin Athena Parthenosin pohjaa, joka on Akropoliksen huipentuma; Jeffrey M. Hurwit on tulkinnut hänen läsnäolonsa "anti-Ateenaksi", joka vahvistaa patriarkaatin kansalaisideologioita ja "viidennen vuosisadan Ateenan erittäin sukupuolittuneita sosiaalisia ja poliittisia realiteetteja". Tulkinta ei ole koskaan ollut helppoa: Pausanias (i.24.7) vain totesi kohteen ja siirtyi eteenpäin. Jeffrey Hurwit on väittänyt, että Pandora edustaa "anti-Ateenaa", samalla tavalla äiditöntä lasta, patriarkaalisen vallan tarpeen ruumiillistumaa, jota neitseellinen, sukupuolensa yläpuolelle kohoava Athene puolusti.

Humanisti Erasmus Rotterdamilainen käänsi Hesiodoksen kreikasta latinaksi 1500-luvulla. Kreikankielinen sana pithos tarkoittaa suurta purkkia, jota käytettiin esimerkiksi viinin säilyttämiseen. Se voi viitata myös hautajaispurkkiin. Pyxis puolestaan on laatikko. Yleensä sanotaan, että Erasmus vaihtoi sanat keskenään kääntäessään, joten Pandoran purkista tuli Pandoran lipas. Sanonta "Pandoran lipas" on säilynyt siitä lähtien.

• Athanassakis, A. Hesiodos: Theogony, Works and Days, Shield (New York 1983).
• Beall, E. "Hesiodoksen Pandoran purkin sisältö: Erga 94-98", Hermes 117 (1989) 227-30.
• Harrison, Jane Ellen, Prolegomena to the Study of Greek Religion (1903) 1922, s. 280-85.
• Griffith, Mark. Aischylus Prometheus Bound Text and Commentary (Cambridge 1983).
• Hesiodos, Teokset ja päivät On-line-teksti.
• Hesiodos, Works and Days, toim. prolegomena ja kommentaari (Oxford 1978).
• Hesiodos, Theogonia ja Works and Days (Oxford 1988).
• Kenaan, Pandoran aistit: (Madison, WI: The University of Wisconsin Press, 2008), s. xii, 253 (Wisconsin Studies in Classics).
• Kirk, G.S., Myytti: sen merkitys ja tehtävät muinaisissa ja muissa kulttuureissa (Berkeley 1970) 226-32.
• Lamberton, Robert, Hesiodos, New Haven: Yale University Press, 1988. ISBN 0-300-04068-7. Vrt. luku II, "Theogonia", ja luku III, "The Works and Days", erityisesti s. 96-103, jossa Pandoran tarinaa vertaillaan ja analysoidaan rinnakkain.
• Leinieks, V. "Elpis in Hesiodos, Works and Days 96", Philologus 128 (1984) 1-8.
• Moore, Clifford H. Kreikkalaisten uskonnollinen ajattelu, 1916.
• Neils, Jenifer, The Girl in the Pithos: Hesiod's Elpis, teoksessa "Perikleinen Ateena ja sen perintö. Problems and Perspectives", toim. J. M. Barringer and J. M. Hurwit (Austin : University of Texas Press), 2005, s. 37-45.
• Nilsson, Martin P. Kreikan uskonnon historia, 1949.
• Phipps, William E., Eve and Pandora Contrasted (Eeva ja Pandora vastakkain), julkaisussa Theology Today, v.45, n.1, huhtikuu 1988, Princeton: Princeton Theological Seminary.
• Pucci, Pietro, Hesiodos ja runouden kieli (Baltimore 1977).
• Rose, Herbert Jennings, A Handbook of Greek Literature; From Homer to the Age of Lucian, Lontoo, Methuen & Co., Ltd., 1934. Ks. erityisesti luku III, Hesiodos ja Hesiodoksen koulukunnat, s. 61.
• Smith, William, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, 1870, sub "Pandora" Online-teksti Archived 2009-04-18 at the Wayback Machine.
• William Smith, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology (1870) vol I:177, sub "Anesidora" Archived 2005-11-25 at the Wayback Machine "Spender" on usein toistettu painovirhe sanasta "sender".
• Verdenius, Willem Jacob, A Commentary on Hesiod Works and Days vv 1-382 (Leiden: E.J. Brill, 1985). ISBN 90-04-07465-1. Tässä teoksessa on hyvin perusteellinen keskustelu ja synteesi Pandoran tarinaa ja purkkia koskevista eri teorioista ja spekulaatioista. Vrt. s. 62 ja siitä eteenpäin.
• Vernant, J. P., Myth and Society in Ancient Greece (New York 1990) 183-201.
• Warner, M., Monuments and Maidens: The Allegory of the Female Form (New York 1985) 213-40.
• West, M. L. Hesiodos, Theogony, ed. sekä prolegomena ja kommentaari (Oxford 1966).
• West, M. L. Hesiodos, Works and Days, toim. prolegomena ja kommentaari (Oxford 1978).
• Zeitlin, Froma. Toisen leikkiminen: Gender and Society in Classical Greek Literature (Princeton 1995).