Pelagornis: fossiilinen jättilintu P. sandersi, 6–7 m siipiväli
Pelagornis P. sandersi — fossiilinen jättilintu: 6–7 m siipiväli, luiset "hammasmaiset" nokat ja uskomaton liukukyky. Tutustu 25 miljoonan vuoden takaisiin löytöihin.
Pelagornis on valtavien fossiilisten lintujen suku, joka kuuluu pelagornithideihin (Pelagornithidae). Yksi tunnetuimmista lajeista, P. sandersi, on yksi suurimmista koskaan löydetyistä linnuista: sen siipien kärkiväli oli arviolta kaksi kertaa suurempi kuin suurimman tunnetun albatrossin. Useimmat arviot asettavat P. sandersin siipiväliksi noin 6,4–7,4 metriä. Tämän lajin fossiili on peräisin oligoseenivaiheesta, noin 25 miljoonaa vuotta sitten (mya).
Kuvaus ja erikoispiirteet
Pelagornithidien tunnusmerkki ovat luiset, hammasmaiset nokkapäätteet — kapeat, tikkumaiset luukyhmyt nokan reunalla, jotka eivät ole varsinaisia hampaita vaan nenäluun tai leukaluun ulokkeita, joiden päälle on voinut peittyä kovaa keratiinia. Näitä kutsutaan usein pseudohampaiksi. Linnut olivat yleisesti suurikokoisia mutta rakenteeltaan kevyitä: luut olivat onttoja ja siipiluut pitkät ja vahvistuneet liitoksia varten. Tämä yhdistelmä viittaa erikoistuneeseen lentotyyppiin ja merellisen elämänmalliin.
Lentokyky ja ekologia
Pelagornithidit ovat oletettavasti olleet erinomaisia liitäjiä. Niiden pitkäkärkiset ja kapeat siivet sopivat erityisesti dynaamiseen liitoon (dynamic soaring) ja pitkän matkan liikkumiseen avomerellä, mikä viittaa pitkälti merellä lentävään elämäntapaan, samanlaiseen kuin nykyisillä albatrosseilla. Alhainen siipikuorma yhdistetty pitkään haaraan mahdollisti energiatehokkaan liitelyn tuulissa. Toisaalta erittäin suuri ruumiinkoko on herättänyt keskustelua lähtö- ja nousukyvyistä: monet pelagornithidit saattoivat tarvita tuulisen reunan tai veden pinnalta ponnistamisen sijaan apua (esim. juoksun tai tuulen) noustakseen ilmaan.
Ravitsemus ja käyttäytyminen
Ruokavalio oli todennäköisesti pääasiassa kalastukseen ja mustekalansukuisten saaliiseen suuntautunutta: pseudohampaat toimivat liukkaiden saaliiden pitämisessä ja siirtämisessä nokkaan ennen nielemistä. On myös esitetty, että jotkin lajit ovat voineet käyttää saalistukseen ja raadon hyödyntämiseen yhdistelmästrategioita.
Levinneisyys ja aikaskaala
Pelagornithideja tunnetaan fossiileina laajalti ympäri maailmaa: löytöjä on tehty Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Etelä-Amerikassa, Uudessa-Seelannissa ja muilla paikoilla. Ryhmän fossiilinen esiintyminen kattaa laajan ajan välillä paleotseeni–pliotsoosi (noin 60–3 miljoonaa vuotta sitten). Koko ryhmä kuoli sukupuuttoon myöhäisellä neogeenikaudella — arviot ajankohdasta vaihtelevat, mutta sukupuutto ajoitetaan suurin piirtein muutaman miljoonan vuoden sisälle ennen nykyaikaa (noin 3 mya).
Tutkimus ja merkitys
P. sandersi -lajin kuvauksen ja siipiväliarviot perustuvat osin fragmentaarisiin fossiililöydöksiin, joiden perusteella on tehty rekonstruointeja vertaamalla säilyneitä siipi- ja rintalastan osia sekä muita luita nykyisten ja fossiilisten lintujen vastaaviin rakenteisiin. Löydöt ovat herättäneet laajaa kiinnostusta, koska ne haastavat käsitykset lentokyvystä ja lentämisen rajoista suuressa koossa. Pelagornithidit tarjoavat arvokasta tietoa meriekosysteemien evoluutioista ja siitä, miten suuret linnut sopeutuivat elämään avomerellä ennen nykyisten merilintujen eriytymistä.
Yhteenveto
Pelagornis-ryhmä edustaa erikoistunutta ja usein erittäin suurikokoista merellistä lintudiversiteettiä, jonka huomattavimpana piirteenä ovat luiset pseudohampaat ja pitkät liitosiivet. P. sandersi on yksi tunnetuimmista ja suurimmista edustajista, ja sen arviolta 6–7 metrin siipiväli tekee siitä yhden historian suurimmista lentävistä linnuista. Vaikka ryhmä kuoli sukupuuttoon muutamia miljoonia vuosia sitten, sen fossiilit kertovat paljon menneisyyden merilintuyhteisöistä ja lentämisen fysiikan mahdollisuuksista suurissa ko’oissa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Pelagornis?
V: Pelagornis on valtavien fossiilisten lintujen suku.
K: Mikä Pelagorniksen laji on yksi suurimmista koskaan löydetyistä linnuista?
V: P. sandersi on yksi suurimmista koskaan löydetyistä linnuista.
K: Miten P. sandersin siipiväli vertautuu suurimman albatrossin siipiväliin?
V: P. sandersin siipiväli oli kaksinkertainen suurimpaan albatrossiin verrattuna.
Kysymys: Milloin P. sandersi eli?
V: P. sandersi eli noin 25 miljoonaa vuotta sitten.
K: Mistä pelagornithidit tunnetaan?
V: Pelagornithidit tunnetaan luisista hammasmaisista nokkapäätteistä, suuresta koosta ja erittäin muuntuneista siipiluista.
K: Mikä on P. sandersin ehdotettu elämäntapa sen liukukyvyn perusteella?
V: P. sandersin ehdotettu elämäntapa on pitkän matkan merellä liitävä elämäntapa, joka muistuttaa elävien albatrossien elämäntapaa.
Kysymys: Milloin koko pelagornithidien ryhmä kuoli sukupuuttoon?
V: Koko pelagornithidien ryhmä kuoli sukupuuttoon noin kolme miljoonaa vuotta sitten.
Etsiä