Kyhmykalat (Tetraodontidae) — myrkylliset puskurikalat ja fugu

Kyhmykalat (fugu) — myrkylliset puskurikalat ja pallokalat: oppaasi niiden elämästä, tetrodotoksiinista ja turvallisesta syömisestä. Lue lisää.

Tekijä: Leandro Alegsa

Kyhmykalat ovat kalojen suku, johon kuuluu noin 100 lajia. Ne tunnetaan myös nimillä puhalluskala, fugu, paisukala ja pallokala. Niitä kutsutaan puskurikaloiksi, koska uhatessaan ne paisuvat noin kaksinkertaiseksi normaaliin kokoonsa ahmimalla vettä. Tässä suurentuneessa tilassaan puskurikala voi uida vain noin puolet normaalista nopeudestaan. Puskurikalan uskotaan yleisesti olevan maailman toiseksi myrkyllisin selkärankainen kultaisen myrkkysammakon jälkeen. Ne käyttävät tetrodotoksiinia, joka on voimakas hermomyrkky.

Useimmat puskurikalat elävät subtrooppisissa ja trooppisissa merivesissä (mukaan lukien koralliriutat) Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtamerissä. Jotkut puskurikalat elävät murtovedessä ja makeassa vedessä.

Tieteellinen nimi viittaa neljään suureen hampaaseen, jotka ovat sulautuneet ylä- ja alalevyksi ja joita käytetään niiden luonnollisen saaliin eli äyriäisten ja nilviäisten kuorien murskaamiseen.

Vaikka kyhmykalat ovat myrkyllisiä, joidenkin lajien lihaa syödään Japanissa (nimellä 河豚, lausutaan "fugu"), Koreassa (nimellä bok tai 복어 bogeo ) ja Kiinassa (nimellä 河豚 hétún). Sitä valmistavat erityisesti koulutetut kokit, jotka tietävät, mitä osia ja kuinka paljon niitä on turvallista syödä.

Jotkut ihmiset myös pitävät pufferkaloja lemmikkeinä.


 

Ulkonäkö ja käyttäytyminen

Kyhmykalat ovat yleensä pyöreitä tai soikeita, ja niiden iho voi olla ohut tai paksu, usein piikikkään tuntuinen. Monilla lajeilla on kyhmyjä tai uplukoita päässä ja vartalossa, mistä suomenkielinen nimi on peräisin. Ne liikkuvat enimmäkseen hitaasti ja käyttävät pieniä evävipuja sekä liikkeen hienosäätöön että paikallaan pysymiseen. Uhatessaan ne ahmivat nopeasti vettä (tai ilmaa pinnalle noustessaan) ja paisuvat pallomaisiksi – tämä tekee niistä vaikeammin nielläviä petoeläimille.

Levinneisyys ja elinympäristö

Useimmat lajit elävät lämpimissä merivesissä, mutta joukossa on myös lajeja, jotka sietävät murtovettä ja muutamat esiintyvät makeissa vesissä. Ne ovat yleisiä koralliriutoilla, pohjamudissa, mangrovemetsissä ja rannikkovesissä ympäri Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtamerten alueita.

Ravitsemus ja hampaat

Kyhmykalat syövät pääosin kovakuorisia selkärangattomia kuten äyriäisiä ja nilviäisiä, mutta jotkut lajit ottavat myös levää tai muita pieniä kaloja. Niiden neljä vahvaa hammasta ovat sulautuneet levyiksi, joiden avulla kuoret murskataan tehokkaasti.

Myrkyllisyys ja myrkytykset

Kyhmykalojen tärkein myrkky on tetrodotoksiini, erittäin voimakas hermomyrkky. Tetrodotoksiini sitoutuu natriumkanaviin hermoissa ja lihaksissa, estäen hermoimpulssien kulun. Tyypillisiä tetrodotoksiinin aiheuttamia oireita ovat:

  • puutuminen tai pistely huulissa ja kasvoissa,
  • pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut,
  • lihasheikkous, huimaus ja hengitysvaikeudet,
  • vakavissa tapauksissa hengityslama ja kuolema ilman lääketieteellistä tukea.

Myrkytyksen hoito on pääosin tukitoimenpiteitä: hengityksen tukeminen (tarvittaessa hengityskone), nesteytys ja seuranta. Ei ole spesifistä "myrkkyä vastaan antia", joten nopea sairaalahoito on elintärkeää. Monet tapaukset liittyvät huolimattomaan käsittelyyn tai amatööri-ruoanlaittoon.

Fugu: ruokakulttuuri ja turvallisuus

Joissakin maissa, erityisesti Japanissa, kyhmykaloja käytetään herkkuruokana nimellä fugu. Fugu vaatii erityiskoulutuksen ja luvan saaneen kokin käsittelyä: sisäelimet, joissa myrkky yleensä on voimakkainta (maksa, munuaiset, sukusolut, iho), pitää poistaa huolellisesti. Japanissa on tiukkoja sääntöjä ja sertifiointeja, joiden tarkoitus on vähentää myrkytyksiä. Usein tarjotaan vain lihasta leikattuja annoksia, ja tietyt lajit, kuten Takifugu-suvun jäsenet, ovat perinteisesti ne, joita käytetään fugu-annoksiin.

On tärkeää muistaa, että vaikka keitetty tai oikein valmisteltu fugu voi olla turvallista, riski on aina läsnä, ja mautottumukset vaihtelevat; monet arvostavat fugu-annoksessa juuri sitä pientä riskin tuntua. Myös riittävä valvonta ja koulutus vähentävät huomattavasti vakavia myrkytyksiä.

Lemmikkinä pitäminen

Joistakin puskurikalalajeista tulee suosittuja akvaarioiden lajeja niiden erikoisen muodon ja käytöksen vuoksi. Lemmikiksi otettaessa on huomioitava:

  • lajin tarkka lajinmukainen hoito (vesiolosuhteet, koko, ruokavalio),
  • usein vaaditaan erityisruokavaliota (kovakuoriset äyriäiset, nilviäiset),
  • monilla lajeilla on myrkkyä — turvallisuussyistä on tiedettävä, onko kyseinen laji myrkyllinen ja kuinka sitä tulee käsitellä,
  • joissakin maissa myrkyllisten lajien pitäminen voi olla rajoitettua tai vaatia lupia.

Erityisiä käyttäytymislöytöjä ja lisää biologiaa

Joillakin lajeilla on erikoisia lisääntymis- ja käyttäytymismalleja. Esimerkiksi eräs pufferkalalaji tunnetaan noin metrin halkaisijan tähtimäisistä hiekkapiirroksista merenpohjassa, jotka uros rakentaa houkutellakseen naarasta. Lisääntyminen tapahtuu yleensä munimalla, ja monet lajit suojelevat muniaan jonkin verran, kun taas toiset jättävät ne kehittymään vapaasti.

Säilyminen ja uhkatekijät

Monet kyhmykala‑lajit eivät ole uhanalaisia, mutta tietyt lajit kärsivät liikakalastuksesta, elinympäristöjen tuhoutumisesta (esim. koralliriuttojen heikkenemisestä) ja saastumisesta. Ruokakalanäytön vuoksi jotkin populaatiot voivat paikallisesti pienentyä. Luonnonsuojelutoimet ja vastuullinen kalastus auttavat turvaamaan lajien tulevaisuutta.

Yhteenvetona kyhmykalat ovat biologisesti ja kulttuurisesti kiinnostava ryhmä: ne ovat erikoistuneet kovakuoriseen ravintoon ja puolustautuvat voimakkaalla hermomyrkyllä ja paisumisella. Samalla ne ovat sekä herkku että vaara — siksi niiden käsittely ja käyttö vaativat kunnioitusta ja tietoa.

Puskurikala turvonneessa tilassa  Zoom
Puskurikala turvonneessa tilassa  

Genera

Kyhmykaloihin kuuluu 28 sukua:

  • Amblyrhynchotes
  • Arothron
  • Auriglobus
  • Canthigaster
  • Carinotetraodon
  • Chelonodon
  • Chonerhinos
  • Colomesus
  • Contusus
  • Dichotomyctere
  • Ephippion
  • Feroxodon
  • Guentheridia
  • Javichthys
  • Leiodon
  • Lagocephalus
  • Marilyna
  • Omegophora
  • Pelagocephalus
  • Polyspina
  • Pao
  • Reicheltia
  • Sphoeroides
  • Takifugu
  • Tetractenos
  • Tetraodon
  • Torquigener
  • Tylerius


 

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on puskurikalan tieteellinen nimi?


V: Pufferkalojen tieteellinen nimi viittaa niiden neljään suureen hampaaseen, jotka ovat sulautuneet ylä- ja alalevyksi.

K: Miten puskurikalat puolustautuvat uhattuna?


V: Uhattuna puskurikala paisuu noin kaksinkertaiseksi normaaliin kokoonsa ahmimalla vettä. Tämän suurentuneen tilan ansiosta ne pystyvät uimaan vain noin puolet normaalista nopeudestaan.

K: Mistä puskurikaloja voi löytää?


V: Puskurikaloja tavataan yleensä subtrooppisissa ja trooppisissa merivesissä (mukaan lukien koralliriutat) Atlantin, Tyynenmeren ja Intian valtamerissä. Jotkin lajit elävät myös murtovedessä ja makeassa vedessä.

K: Mikä on voimakkain hermomyrkky, jota puskurikalat käyttävät?


V: Puskurikalat käyttävät tetrodotoksiinia voimakkaana hermomyrkkynä puolustautuakseen saalistajia vastaan.

K: Onko turvallista syödä tiettyjä pufferkalalajeja?


V: Vaikka ne ovat myrkyllisiä, joidenkin piikkikalalajien syöminen katsotaan turvalliseksi, kun niitä valmistavat erityisesti koulutetut kokit, jotka tietävät, mitä osia ja kuinka paljon niitä on turvallista syödä. Tällaisia ruokia on tarjolla Japanissa (nimellä 河豚), Koreassa (nimellä 복 bok tai 복어 bogeo ) ja Kiinassa (nimellä 河豚 hétْn).

Kysymys: Onko olemassa muita nimiä kalaperheelle, joka tunnetaan nimellä "pufferfish"?


V: Kyllä, ne tunnetaan myös nimillä puhalluskala, fugu, paisukala ja pallokala.

K: Voivatko ihmiset pitää näitä kaloja lemmikkeinä?


V: Kyllä, jotkut ihmiset pitävät näitä kaloja lemmikkeinä.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3