Ajatollah Khomeini syntyi Sayyed Ruhollah Mustafavi Khomeinina 24. syyskuuta 1902 Khomeinissa, Keski-Iranissa (silloisessa Persiassa) ja kuoli 3. kesäkuuta 1989 (persiaksi: روح الله موسوی خمینی). Hänet tunnettiin myös nimellä "Imam Khomeini". Khomeini oli vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen poliittinen johtaja ja sen jälkeen Iranin ensimmäinen korkein johtaja (rahbar), joka vaikutti maassa ja laajemminkin shiialaisessa maailmassa vuosikymmeniä.

Varhaiselämä ja uskonnollinen koulutus

Khomeini sai perinteisen shiialaisen uskonnollisen koulutuksen. Hän opiskeli seminaareissa (hawza) ja eteni uskonnollisessa hierarkiassa korkeaan asemaan, marjaʿn eli uskonnollisen auktoriteetin tasolle. Hänen suhteensa maa- ja poliittisiin valtarakenteisiin muotoutui vastustavaksi, kun hän kritisoi Pahlavi-dynastian läntistä suuntaa, modernisaatiopolitiikkaa ja hallinnon korruptiota.

Vastustus, karkotus ja paluu

1960- ja 1970-luvuilla Khomeini nousi tunnetuksi shahia (Mohammad Reza Pahlavi) vastaan suunnatun opposition johtohahmona. Hänen poliittiset puheensa ja kirjoituksensa toivat hänelle laajaa suosiota mutta myös vainoa: hänet vangittiin ja vuodesta 1964 hän eli pitkän ajan maassa karkoitettuna, ensin Turkissa ja sen jälkeen Irakissa (Najafissa), missä hän jatkoi teologista työtään ja poliittista vaikuttamistaan. Vuoden 1978 lopulla Khomeini siirtyi Pariisin lähellä olevaan Neauphle-le-Châteaun asumukseen, josta hän johti vallankumousta ja keskusteli laajasti median välityksellä. Hän palasi Teheraniin helmikuussa 1979, minkä jälkeen monarkia kaatui ja islamilainen tasavalta julistettiin.

Vallankumouksen jälkeinen valta ja hallintomalli

Vallankumouksen jälkeen Khomeini muotoili ja edisti oppia velayat-e faqih (uskonnollisen lainoppineen hallintovaltuus), jonka mukaan korkein uskonnollinen auktoriteetti voi ja hänen katsoi tulevan johtaa yhteiskuntaa. Tämän doktriinin pohjalta perustettiin Iranin uusi perustuslaillinen järjestelmä, jossa korkein johtaja sai laajat valtaoikeudet. Khomeinin aikana tehtiin laajoja muutoksia yhteiskuntaan, oikeusjärjestelmään ja koulutukseen. Samalla hänen valtansa vahvistui, mutta hallintotapa aiheutti myös kritiikkiä erityisesti sananvapauden, poliittisen opposition kohtelun ja ihmisoikeuskysymysten osalta.

Ulkopolitiikka ja sota

Khomeinin hallinnon ulkopolitiikka korosti islamilaisen vallankumouksen vientiä ja Iranin riippumattomuutta lännestä. Hänen aikanaan alkoi Iranin ja Irakin välinen sota (1980–1988), joka oli erityisen pitkä ja tuhoisa ja vaikutti voimakkaasti Iranin yhteiskuntaan ja talouteen. Khomeini esiintyi sodan aikana kansakunnan yhtenäisyyden symbolina ja käytti uskonnollista auktoriteettiaan sodan tukemiseen.

Kirjallinen työ ja kulttuurivaikutus

Khomeini oli myös runoilija. Hänen runonsa on koottu Imam Divaniin, ja niissä näkyy sekä uskonnollinen että henkilökohtainen sävy. Lisäksi hän kirjoitti laajasti teologisia ja poliittisia tekstejä, joilla oli suuri vaikutus shiialaisen teologian ja Iranin poliittisen ajattelun kehitykseen.

Kuolema ja perintö

Khomeini kuoli 3. kesäkuuta 1989 Teheranissa suolistosyöpään ja sydänkohtaukseen seuranneisiin komplikaatioihin Teheranissa 87-vuotiaana. Hänen kuolemansa herätti laajoja reaktioita Iranissa ja kansainvälisesti; hänen hautajaisensa keräsi massiiviset väkijoukot ja hänen perintönsä näkyy yhä Iranin poliittisessa järjestelmässä ja alueellisessa politiikassa. Khomeinin perintö on moniselitteinen: hänet muistetaan vallankumouksen johtajana ja uskonnollisena auktoriteettina, mutta myös autoritaarisesta hallinnosta, poliittisesta vainosta ja ihmisoikeusongelmista saatu kritiikin kohteena.