Predestinaatio – määritelmä, ennalta määrääminen ja Augustinuksen ja Calvinin opit

Tutustu predestinaatioon: mitä ennalta määrääminen tarkoittaa, Augustinuksen ja Calvinin opetukset sekä niiden vaikutus pelastusoppiin ja vapaaseen tahtoon.

Predestinaatio on uskonnollinen käsite, jossa on kyse Jumalan ja hänen luomakuntansa välisestä suhteesta. Predestinaation uskonnollinen luonne erottaa sen muista determinismiä ja vapaata tahtoa koskevista käsityksistä. Ne, jotka uskovat predestinaatioon, kuten Johannes Calvin, uskovat, että ennen luomista Jumala määräsi maailmankaikkeuden kohtalon koko ajan ja koko avaruuden ajan. He uskovat, että Jumala määrää jotkut ihmiset taivaaseen, ja kaikki muut ihmiset joutuvat syntiensä vuoksi helvettiin. Tämä on määrätty jo ennen kuin he edes syntyvät.

Määritelmä: predestinaatio on kaiken tapahtuvan ennalta määräämistä tai ennalta tietämistä. Se koskee joidenkin pelastumista ja toisten ei. Se on liitetty erityisesti Hippoksen pyhän Augustinuksen ja Johannes Calvinin opetuksiin.

Mitä predestinaatio tarkoittaa käytännössä?

Predestinaatio tarkoittaa yleensä käsitystä, että Jumala on jollain tavalla ennalta määrännyt tai ennustanut ihmisten iankaikkisen kohtalon. Käytännössä tämä voi merkitä joko sitä, että Jumala valitsee (electio) tiettyjä ihmisiä pelastukseen tai myös sitä, että Jumala määrää toiset tuomituksi (ns. kaksoispredestinaatio). Predestinaation ymmärrys vaikuttaa moniin teologisiin kysymyksiin, kuten armoon, vastuuseen, syntiin ja pelastuksen varmuuteen.

Augustinuksen näkemys

Hippoksen pyhä Augustinus (354–430) muotoili kirkkoisistä ehkä voimakkaimman varhaiskirkon predestinaatio-opin. Hänen näkemyksensä syntyi osin vastauksena pelagiolaiseen liikkeeseen, joka korosti ihmisen vapautta ja kykyä valita hyveitä ilman Jumalan erikoisapua. Augustinus korosti ihmisen syntiinlankeemuksen seurauksena tapahtuvaa moraalista rappiota ja Jumalan armoa pelastuksen välttämättömänä ehtona. Hän katsoi, että Jumala armahtaa ja valitsee omansa eikä pelastus ole riippuvainen ihmisen ansioista tai ennakko-tekijöistä.

Tulkinnat vaihtelevat: Augustinus puhui sekä Jumalan valinnasta että armollisen vaikutuksen välttämättömyydestä, mutta hänen tarkka asemointinsa esimerkiksi siitä, määrääkö Jumala aktiivisesti jotkut iankaikkiseen kadotukseen, on sittemmin ollut tutkijoiden ja kirkkojen keskustelun aihe.

Calvinin opetus

Johannes Calvin (1509–1564) kehitti reformaation yhteydessä johdonmukaisen predestinaatio-opin, joka korosti Jumalan kaikkivaltiutta ja ihmisen täydellistä riippuvuutta armosta. Calvinin näkemykseen liittyvät usein niin kutsutut TULIP-periaatteet, joista keskeisiä ovat unconditional election (ehdoton valinta) ja irresistible grace (voittamaton armo). Monet kalvinistit hyväksyvät myös käsitteen kaksoispredestinaatio: Jumala valitsee jotkut pelastukseen ja jättää toiset iankaikkiseen kadotukseen.

Calvin korosti, että valinta perustuu Jumalan tahtoihin eikä ihmisen ansioihin tai ennustettuun uskoon. Tämä ajatus syntyy hänen käsityksestään ihmisen täydellisestä perisynnistä (total depravity): ihminen ei voi omin voimin kääntyä Jumalan puoleen ilman Jumalan ensin aloitteellista armoa.

Vaihtoehtoiset näkemykset

• Yksinkertainen (single) predestinaatio: Jumala valitsee pelastukseen, mutta ei aktiivisesti määrää ketään tuomittavaksi; tuomio seuraa ihmisen synnistä ja hylkäämisestä.
• Kaksoispredestinaatio: Jumala määrää toiset pelastukseen ja toiset tuomioon. Tätä linjaa ovat kannattaneet monet kalvinistit ja osa reformoitua perinnettä.
• Arminialaisuus: Jakobus Arminiuksen seuraajat (remonstrantit) vastustivat ehdotonta predestinaatiota. He korostavat ehdollista valintaa: Jumala valitsee ne, joiden uskonsa Hän etukäteen näkee. Näin ihmisen vastaus (usko) on osa pelastuksen ehtoa.
• Katolinen oppi: Katolinen kirkko opettaa, että Jumala predestinoi ihmisiä pelastukseen, mutta torjuu opin, että Jumala suoraan määrää ketään kadotukseen siten, että se olisi Jumalan moraalinen teko. Katolinen teologia pyrkii säilyttämään Jumalan armon ja ihmisen vapauden yhteensovituksen (tähän liittyy mm. Molinismin ja tomistisen esityksen keskustelu).

Raamatulliset perusteet

Predestinaatiosta käytetään raamatullisia tekstejä argumenttina molemmin puolin. Usein viitataan esimerkiksi seuraaviin tekstikohtiin:

• Ef. 1:4–5 (”valituksi ennen maailman perustamista”)
• Room. 8–9 (Puhe valinnasta ja Jumalan valinnasta Israelin suhteen)
• Joh. 6:44 (”ei yksikään voi tulla minun tyköni, ellei Isä vedä häntä”)

Näiden kohtien tulkinta vaihtelee: jotkut lukevat niistä Jumalan ehdottoman valinnan, toiset korostavat kontekstia ja ihmisen vastuuta.

Kritiikit ja haasteet

Predestinaatio-oppi kohtaa useita teologisia ja eettisiä kritiikkejä:

• Moraalinen ongelma: Jos Jumala määrää ihmisen tuomion jo ennen syntymää, kuinka se soveltuu käsitykseen Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta?
• Vastuu ja kutsu: Voiko ihmistä pidellä moraalisesti vastuullisena, jos hänen kohtalonsa on ennalta määrätty?
• Evankelioinnin merkitys: Jos kaikki on ennalta määrätty, ehkäiseekö se sen, että lähetystyöllä ja saarnaamisella on vaikutusta?
• Kirjallinen tulkinta: Raamatun jakeiden tulkinnat ovat erilaisia, ja eri traditiot painottavat eri asioita.

Teologisia vastauksia ja filosofiset ratkaisut

Teologit ja filosofit ovat kehittäneet useita lähestymistapoja ongelmiin:

• Kompatibilismi: Vapaata tahtoa ja Jumalan ennatietämystä tai predestinaatiota pidetään yhteensopivina; ihmiset toimivat vapaasti omien halujensa mukaan, vaikka Jumala tietäisi tai määrää lopputuloksen.
• Libertaarinen vapaus: Korostaa, että todellinen valinta edellyttää juoksevampaa vapautta, mikä voi olla ristiriidassa tiukan predestinaation kanssa.
• Molinismi: Luis de Molinan kehittämä ajatus Jumalan ”keskimmäisestä tiedosta” (scientia media) pyrkii sovittamaan Jumalan ennatietämisen ja ihmisen vapauden siten, että Jumala tietää, mitä vapaaehtoisesti tekisit eri mahdollisissa olosuhteissa.

Vaikutukset käytäntöön ja hengellisyyteen

Predestinaation oppi vaikuttaa uskovan elämään ja kirkon käytäntöihin: se voi tarjota varmuutta ja lohtua niille, jotka kokevat olevansa Jumalan valittuja, mutta toisaalta se voi herättää epävarmuutta ja eksistentiaalista ahdistusta. Joissain piireissä predestinaatio on kannustanut nöyryyteen ja riippuvuuteen Jumalan armosta; toisissa se on herättänyt aktiivista evankeliointia ja kiusallisia kysymyksiä Jumalan oikeudenmukaisuudesta.

Nykyaikainen keskustelu

Nykyteologiassa predestinaatio on edelleen keskustelunaihe. Monet teologit pyrkivät integroimaan historiallisia näkemyksiä nykyaikaisiin filosofisiin oivalluksiin ja inhimillisen kokemuksen huomioimiseen. Sekä konservatiiviset että liberaalit traditiot käsittelevät asiaa eri painotuksin: jotkut palauttavat klassisen Augustinus–Calvin -tradition keskeisyyden, kun taas toiset korostavat ihmisen vastuuta ja yhteisen armon merkitystä.

Lyhyt yhteenveto

Predestinaatio on monisyinen ja herkkä käsite, joka koskee Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta, armoa ja pelastuksen perusteita. Sen eri muodot – Augustinuksen painotus Jumalan vallasta, Johannes Calvinin systemaattinen opetus, arminialainen ja katolinen lähestymistapa – heijastavat erilaisia tapoja yrittää ymmärtää Jumalan toiminta ihmisten historiassa. Lopulta keskustelu kietoutuu laajempiin kysymyksiin Jumalan luonteesta, ihmisen vapaudesta ja pahuuden ongelmasta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on predestinaatio?

K: Miten predestinaatio eroaa determinismistä ja vapaasta tahdosta?

K: Kuka uskoo predestinaatioon?

K: Mitä uskomus predestinaatiosta on suhteessa ihmisten kohtaloihin?

K: Mikä on predestinaation määritelmä?

K: Keitä ovat predestinaatioon liittyvät uskonnolliset hahmot?

K: Mikä erottaa predestinaation muista käsitteistä?

Hae kirjaimella