Progressiivinen rock
Progressiivinen rock on rockmusiikin laji, jossa musiikillinen tekniikka ja sävellys ovat monimutkaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että tempo, tahtilaji ja tyyli voivat muuttua monta kertaa yhden kappaleen aikana.
Useimmat tavalliset rock-kappaleet noudattavat hyvin yksinkertaista kaavaa sovituksessa. Tämä kaava on säkeistö, jota seuraa kertosäe, sitten eri säkeistö ja sitten sama kertosäe. Progressiivinen rock on tätä monimutkaisempaa, ja sen soittaminen voi vaatia enemmän taitoa.
Origins
Progressiivista rockia alettiin tehdä 1960-luvun lopulla, mutta siitä tuli suosituinta 1970-luvulla. Se on edelleen suosittua myös nykyään. Progressiivinen rock sai alkunsa Englannista ja levisi kaikkialle Eurooppaan. Se on edelleen suosituinta Euroopassa, mutta on olemassa useita merkittäviä amerikkalaisia ja kanadalaisia progressiivisen rockin yhtyeitä. Tämä genre sai vaikutteita klassisesta musiikista ja jazz-fuusiosta. Vuosien varrella on luotu progressiivisen rockin eri alalajeja, kuten sinfonista rockia, taiderockia, matematiikkarockia ja progressiivista metallia.
Progressiivisen rockin taiteilijat halusivat luoda musiikkia, joka ei rajoittunut yleisen populaarisen rock- ja popmusiikin rakenteisiin. He halusivat tehdä rockmusiikkia, joka "eteni" jazzin ja klassisen musiikin monimutkaisuuteen luomalla vakavampaa, monimutkaisempaa ja hienostuneempaa rockmusiikkia. Progressiivisen rockin yhtyeissä voi olla vaikutteita psykedeelisestä rockista, kansanmusiikista, perinteisestä musiikista, maailmanmusiikista ja jazzista tai jazz-fuusiosta. Sitä kutsutaan myös lyhenteenä "prog rockiksi" tai "Hobittirockiksi", koska sanoituksissa on usein keskiaikaisia tai fantasia-aiheita.
Progressiiviset rock-yhtyeet kirjoittavat ja soittavat kappaleita, joissa on monia muutoksia kunkin kappaleen aikana. Tavallisissa rock-kappaleissa on säkeistöt ja kertosäe, mutta progressiivisissa kappaleissa voi olla monia eri jaksoja. Esimerkiksi säkeistöjen ja kertosäkeiden sijaan progressiivisissa rock-kappaleissa voi olla monia erilaisia musiikillisia teemoja, sooloja ja musiikillisia tunnelmia. Tyypillinen progressiivinen kappale voi olla muodoltaan esimerkiksi seuraavanlainen: Johdanto - Säkeistö - Kertosäe - Instrumentaaliosa - Uusi säkeistö - Uusi kertosäe - Instrumentaaliosa - Lopetus. Syvällisyytensä ja monimutkaisuutensa vuoksi progressiivisia rock-kappaleita ei soiteta popmusiikin radiossa kovin usein.
Bändit
Joitakin 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun tärkeitä progressiivisen rockin yhtyeitä ovat The Moody Blues, Jethro Tull, Yes, Genesis, Pink Floyd, Emerson, Lake & Palmer, Rush, Gentle Giant, Happy The Man, Van der Graaf Generator ja King Crimson.
Jethro Tull -yhtyeen Ian Anderson kuului progressiivisen rockin räikeimpiin persoonallisuuksiin.
Progressiivisen rockin ominaispiirteet
Progressiivista rockia on vaikea määritellä, koska progressiivisen rockin yhtyeet soittavat usein erityyppistä progressiivista rockmusiikkia, joka kuulostaa erilaiselta. Useimmissa progressiivisen rockin bändeissä on joitakin yhteisiä elementtejä, kuten pitkät, monimutkaiset kappaleet, epätavalliset tahtilajit, epätavalliset instrumentit tai tavat käyttää niitä sekä improvisaation käyttö, mikä tarkoittaa musiikin keksimistä tai keksimistä lavalla soitettaessa.
Progressiivisen rockin yhtyeiden albumit ovat usein konseptialbumeita. Konseptialbumilla kappaleilla on yhteinen teema, ne on järjestetty tiettyyn järjestykseen ja usein ne kertovat tarinan tai edustavat laajempaa käsitettä.
