Pteropodit ovat vapaasti uivia pelagisia merikotiloita ja -etanoita. Ne kuuluvat meressä eläviin opisthobranch-tähtimöeläimiin ja esiintyvät koko maailmamerillä pintavesistä syvempiin kerroksiin.
Morfologia ja liikkuminen
Pteropodit ovat yleensä pieniä (usein millimetreistä muutamiin senttimetreihin), läpinäkyviä ja herkän rakenteisia. Niillä on pariparaiset, siipimäiset liitelevät parapodia (”siivet”), joita ne käyttävät uimiseen ja liukumiseen vedessä. Thecosomata-ryhmän lajeilla on kuori (tavanomaisesti ohuesta aragoniittikerroksesta), kun taas Gymnosomata ovat ”alastomia” ilman näkyvää kuorta.
Taksonomia ja sukulaisuussuhteet
Pteropoda-heimossa on kaksi pääklaasia: Thecosomata (”meriperhoset”) ja Gymnosomata (”meren enkelit”). Näiden kahden ryhmän välisestä sukulaisuudesta on käyty keskustelua, mutta nykymolekyylitutkimusten mukaan pteropodit näyttävät olevan monofylinen ryhmä. On kuitenkin mahdollista, että Thecosomata ja Gymnosomata ovat toisilleen läheisiä tai että niiden samankaltaisuus johtuu rinnakkaisesta sopeutumisesta vapaaseen pelagiseen elämäntapaan.
Ravinto ja ekologia
Ravinnonvalinta vaihtelee suuresti ryhmien välillä. Monet Thecosomata-lajit ovat filtrointisyöjiä tai käyttävät limaverkkoja ja siiven nopeita liikkeitä kerätäkseen planktonia, pieniä diatomeja ja heterotrofisia protokarkeja. Gymnosomata-lajit ovat yleensä lihansyöjiä ja saalistavat muita pteropodeja, erityisesti thecosomeja, käyttäen erikoistuneita ruuansaalistus- ja tartuntarakenteita.
Monilla pteropodeilla esiintyy päivä–yö–liikehdintää (dielinen migratio): ne nousevat pintavesiin yöksi syömään ja laskeutuvat päiväksi syvemmälle suojautuakseen saalistajilta.
Elämänkierto
Lisääntyminen ja kehitys vaihtelevat lajeittain. Useimmilla lajeilla tapahtuu ulkoinen hedelmöitys ja munat eritetään usein geelimäisinä massa- tai nauhapitoisuuksina, joista kehittyy planktoninen toukkavaihe ennen aikuiseksi kehittymistä. Joillakin lajeilla voi esiintyä erityyppisiä lisääntymisstrategioita; tarkat yksityiskohdat vaihtelevat ja tutkijat kuvaavat eri ryhmien biologiaa edelleen.
Talous- ja ekologinen merkitys
- Pteropodit ovat tärkeä osa meren ravintoverkkoa: ne ovat ravintoa kaloille, merilinnuille, meduusoille ja jopa joillekin valaille.
- Niiden aragoniittikuoret sitovat hiiltä ja voivat vaikuttaa merien hiilenpoistoprosesseihin, kun kuorit jäävät laskeutumaan syvemmälle.
- Pteropodeja käytetään usein ympäristöindikattoreina ja ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimisessa, koska niiden ohuet aragoniittikuoret reagoivat herkästi veden kemiallisiin muutoksiin.
Uhat ja suojelu
Yksi merkittävimmistä uhista pteropodeille on merien happamoituminen (ocean acidification). Aragoniittikuoret liukenevat helpommin happamammassa vedessä, mikä voi heikentää kuoria ja vähentää selviytymismahdollisuuksia. Meren lämpeneminen, saasteet ja muut ihmistoiminnan vaikutukset voivat myös muuttaa pteropodipopulaatioiden runsautta ja levinneisyyttä. Koska ne ovat ravintoverkon keskeisiä lajeja ja herkkiä ympäristömuutoksille, niiden tutkiminen on tärkeää meriekosysteemien tilan arvioimiseksi.
Tutkimus ja fossiilinen merkitys
Pteropodien kuoret säilyvät fossiilisina lähinnä aragoniittina ja niistä saadaan tietoa meren kemian ja lämpötilan historiasta. Niitä käytetään paleoceanografisissa tutkimuksissa merivesien happamuus- ja lämpötilamuutosten rekonstruoimisessa. Laboratoriokokeet ovat osoittaneet, miten herkkiä monet lajit ovat pH-muutoksille, ja tästä syystä pteropodit ovat keskeisiä lajeja ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinneissa.
Nimitystä "merilisko" käytetään usein kuvaamaan alastomia simpukoita sekä muita merikotiloita, joilla ei ole selvää kuorta. Tavallisemmat englanninkieliset nimet ovat "sea butterflies" (meriperhoset) ja "sea angels" (meren enkelit), jotka heijastavat niiden siipimaista uintia ja herkän kaunista ulkonäköä.