Babi Jar (Babin Jar) – Kiovan rotko ja holokaustin joukkomurha 1941

Babi Jar (Babin Jar) – Kiovan rotkon traaginen historia: holokaustin 1941 julma joukkomurha, 33 771 juutalaa. Tutustu tapahtumiin, muistoon ja tutkimukseen.

Babi Jar (ukrainaksi Бабин Яр) on rotko lähellä Kiovaa Ukrainassa.

Holokaustin aikana natsisotilaat teurastivat Babi Jarissa 33 771 juutalaista. Tämä saattoi olla koko holokaustin pahin kahden päivän juutalaisten joukkomurha.

Tapahtumat 29.–30. syyskuuta 1941

Massamurha tapahtui nopeasti sen jälkeen, kun saksalaiset joukot valtasivat Kiovan kesän 1941 operaatiossa Barbarossa. 29. ja 30. syyskuuta 1941 poliisi- ja erikoisyksiköt, erityisesti Einsatzgruppen-yksiköt yhdessä Saksan asevoimien ja paikallisten avustajien kanssa, käskivät kaupungin juutalaiset kokoontumaan ilmoitettuihin kokoontumispaikkoihin. Ihmisiä ajettiin rotkon reunalle, heidät käskettiin riisumaan ja jättämään tavaransa ja sitten ammuttiin riviin rotkon reunassa. Kuolleet kaadettiin suureen hautauomaan. Viralliseksi uhrimääräksi kahden päivän ajalta on dokumentoitu 33 771 juutalaista.

Lisäjoukkomurhat ja muut uhrit

Babin Jarin verilöyly ei päättynyt syyskuuhun 1941. Myöhemmin vuosina 1941–1943 rotkossa ja sen läheisyydessä tapettiin lisää ihmisiä:

• roma-väestöä (sinttejä ja romaaneja),
• sotavankeja ja neuvostokansalaisia, joita syytettiin vastarinnasta tai joita ei katsottu soveltuviksi työvoimaksi,
• toisinajattelijoita ja muita siviilejä, mukaan lukien muutamia vähemmistöryhmiä ja sairaalahenkilöstöä.

Arviot kokonaisuhreista koko alueella vaihtelevat, mutta monien tutkimusten mukaan Babin Jarin ja sen lähiympäristön joukkomurhissa kuoli yhteensä kymmeniätuhansia ihmisiä — eri lähteet mainitsevat yli 100 000 uhria, kun mukaan lasketaan syksyn 1941 juutalaisten joukkomurhan lisäksi myöhemmät teloitukset.

Peräytyminen, dokumentaatio ja oikeudellinen vastuu

Murhien tekijöinä olivat pääosin natsi-Saksan erikoisyksiköt (Einsatzgruppen), Saksan poliisiyksiköt ja asevoimat sekä paikallisia avustajia. Tapahtumista on säilynyt asiakirjoja, todistajanlausuntoja ja valokuvia, jotka ovat keskeisiä holokaustin tutkijoille. Useita Babin Jariin liittyviä sotarikoksista tuomittiin toisen maailmansodan jälkeisissä oikeudenkäynneissä.

Muistaminen, politiikka ja kulttuuri

Sotien jälkeen Neuvostoliiton johto ei aluksi korostanut juutalaisten erityisasemaa Babin Jarin uhrien joukossa, vaan puhuen ennemminkin "siviiliväestön" tai "neuvostokansalaisten" surmasta. Konkreettisia muistomerkkejä alettiin rakentaa vähitellen; tunnettu muistomerkki neuvostoaikana paljastettiin 1976 ja siinä korostettiin isänmaallista kärsimystä yleensä.

Kulttuurisesti Babin Jarista tuli kansainvälisen huomion kohde muun muassa runoilija Yevgeny Yevtushenkon 1961 julkaistua runonsa "Babi Yar", jossa hän avoimesti tuomitsi antisemitistisen hiljaisuuden. Dmitri Shostakovitshin 13. sinfonia (»Babi Yar»), joka sävelsi Yevtushenkon tekstiin, levitti tietoa tapahtumasta laajemmalle yleisölle ja herätti poliittista keskustelua.

Nykytilanne ja muistotyö

Neuvostoajan jälkeen, Ukrainan itsenäistyttyä, on käynnistetty uusia muistamis- ja tutkimushankkeita. Babin Jarin muistamisesta ja tutkimuksesta vastaavat sekä kansalliset tahot että kansainväliset organisaatiot. Nykyiset pyrkimykset sisältävät muistomerkkien, museoiden ja tutkimuskeskusten rakentamista, uhrien nimiluetteloiden koostamista sekä koulutus- ja tutkimusohjelmia holokaustin paikallisen historian säilyttämiseksi.

Miksi Babin Jar on merkittävä?

• Se on esimerkki holokaustin teollisesta ja ripeästä toteutuksesta itäisessä Euroopassa, jossa paikalliset ja saksalaiset yksiköt tekivät sarjan suuria joukkomurhia.
• Babin Jar osoittaa, miten nopeasti kokonaisia yhteisöjä voitiin tuhottaa ja miten tärkeää on dokumentoida sekä muistaa uhrien nimet ja tarinat.
• Se muistuttaa myös siitä, miten poliittinen ilmapiiri voi vaikuttaa muistamiseen: vuosikymmeniä kestänyt neuvostovallan tapa puhua uhrien identiteetistä yleisemmällä tasolla vaikutti siihen, miten tapahtumaa käsiteltiin julkisuudessa.

Babin Jar on edelleen keskeinen muistomerkki holokaustissa ja laajemmin toisen maailmansodan siviiliuhreissa. Paikka on sekä arkeologisen tutkimuksen kohde että tärkeä opetus- ja muistamispaikka tuleville sukupolville.

Hae kirjaimella