Alastomuus | kun henkilöllä ei ole vaatteita yllään

Terminologia

Koska alastomuudesta voi ajatella niin monella tavalla, on myös monia sanoja, joita voi käyttää. Englannin kielessä nude ja naked ovat usein synonyymejä vaatteettomuudelle. Niillä on kuitenkin erilaisia merkityksiä eri yhteyksissä. Nude tulee normannien ranskan kielestä. Alaston on anglosaksista. Alastomana oleminen voi tarkoittaa sitä, ettei ole täysin pukeutunut. Stark naked tarkoittaa sitä, ettei ole lainkaan vaatteita. Alastomuudessa ei ole niinkään kyse fyysisistä tosiasioista kuin sosiaalisista merkityksistä. Alastomuudelle on olemassa kiertoilmaisuja, jotka välittävät näitä sosiaalisia merkityksiä, kuten "syntymäpäiväpuku", "in the altogether" ja "in the buff". Osittainen alastomuus ei yleensä kata ruumiinosia, joita pidetään seksuaalisina. Tähän kuuluvat pakarat ja naisten rinnat.

Alastomuudelle tai osittaiselle alastomuudelle, joka tapahtuu paikoissa, joissa ei ole tavanomaista yksityisyyttä, on omat terminsä. Toiminnallisella alastomuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö on alasti tarpeen mukaan, kuten yhteisessä uinnissa tai vaatteiden vaihdossa pukuhuoneessa. Samanlaista ajatusta kutsutaan kontekstuaaliseksi alastomuudeksi, että alastomuus voi olla normaalia vain tietyssä ajassa ja paikassa, kuten lääketieteellisen hoidon aikana.

Alastomuutta käytetään puhuttaessa vaatteettomista ihmisistä taideteoksissa. Vuonna 1956 taidehistorioitsija Kenneth Clark kirjoitti kirjan The Nude: A Study in Ideal Form", jossa hän sanoo, että alaston taide on kaunista, mutta alastomuus tosielämässä on noloa. Vuonna 1972 taiteilija ja taidekriitikko John Berger sanoi lähes päinvastoin, että alastomuus taiteessa on tirkistelyä, mutta alastomuus tosielämässä on todellista olemista.

 

Miksi ihmiset menettivät turkkinsa

Turkiksen katoaminen oli yksi ihmisen evoluutioon kuuluvista sopeutumisista. Nykyaikaiset ihmiset kehittyivät Afrikassa metsästäjä-keräilijöistä erilaisissa maastoissa kuin missä hominiinit olivat aiemmin eläneet. Siellä oli vähemmän puita ja enemmän altistumista auringolle. Paljaalle iholle kuivuva hiki jäähdytti kehoa paremmin ruokaa metsästäessä, joten vähemmän karvaisia hominineja jäi henkiin. Koska aivot tuottavat paljon lämpöä, kehon parempi viileneminen edisti aivojen koon kasvua. Sopeutuessaan juoksemiseen ja aseiden kantamiseen ihmisistä tuli täysin pystyasentoisia. Toinen sysäys pystyasentoon oli se, että äitien oli kannettava vauvojaan, joilla ei enää ollut turkkia, johon tarttua. Koska ihmiset olivat älykkäämpiä ja heillä oli kädet vapaina, he pystyivät myös valmistamaan parempia työkaluja. Pystyasento vähensi myös auringolle altistumista lukuun ottamatta pään yläosaa, joka pysyi karvojen peitossa. Pidemmän pään hiukset peittivät myös hartiat. Iho muuttui tummemmaksi suojana auringolta.

Nykyaikaisen ruumiinrakenteen omaavia ihmisiä esiintyi ensimmäisen kerran 350 000-260 000 vuotta sitten. He olivat suuriaivoisia, kävelivät pystyasennossa, heillä oli tumma iho ja he olivat alasti. Nykyaikaisen ihmisen käyttäytyminen, kuten taiteen tekeminen, kuolleiden hautaaminen ja vaatteiden käyttäminen, alkoi ainakin 100 000 vuotta myöhemmin. Nämä käyttäytymistavat olivat ihmisen kulttuurin alku.

Yksi varhaisimmista tunnetuista taideteoksista on Willendorfin Venus, pieni alastoman naisen patsas. Naisen kasvot eivät näy. Naisen vatsa ja rinnat ovat liioiteltuja. Ei tiedetä, mitä patsas merkitsi sen tekijöille tai mikä merkitys sillä oli.

 

Willendorfin Venus tehtiin noin 25 000 vuotta sitten.  

Vaatteiden esihistoria

Alastomuuden ja pukeutumisen esihistoriasta on monia avoimia kysymyksiä, sillä tuhansia vuosia sitten vaatetukseen käytetyistä kasvi- ja eläintuotteista on vain vähän jäljellä. Löytöjä ovat vain kivi- ja luiset työkalut ja osa niillä tehdyistä esineistä. Esimerkkinä ovat simpukankuoret, joihin on tehty reikiä kaulakoruksi pujottamista varten. Narun ja pienen reiän tekemiseen tarvittavan työkalun valmistaminen on osa samaa tekniikkaa, jota tarvitaan vaatteiden valmistamiseen.

Ihmiset muuttivat pois Afrikasta lämpimämpien sääjaksojen aikana. Viimeisen jääkauden aikana vaatteita tarvittiin selviytymiseen joissakin näistä paikoista. Kehon lämpöä pidättäviä, tiiviisti istuvia vaatteita ei voitu valmistaa ennen kuin ihmisillä oli tarvittavat työkalut. Ensimmäiset ompeluneulat löydettiin noin 40 000 vuotta sitten eläneiden cro-magnon-ihmisten jäännöksistä.

Toinen tapa ajoittaa vaatteiden alkuperä perustuu ihmisen päätäiden ja vaatteissa elävien täiden väliseen geneettiseen eroon. Tutkimus osoittaa, että vaatteiden tavanomainen käyttö on saattanut alkaa 83 000-170 000 vuotta sitten. Tämä voisi tarkoittaa, että vaatteiden käyttö alkoi ennen kuin ihmiset muuttivat Afrikasta pois, mikä mahdollisti sen.

Vaatetuksesta on tullut ihmisten tavanomainen suojapeite, mutta ei kaikille aina. Esihistoriassa vaatteita käytettiin suurimman osan ajasta vain silloin, kun sää oli kylmempi. Trooppisille paikoille jääneet ihmiset olivat edelleen suurimman osan ajasta alasti, ja nykypäivän metsästäjä-keräilijät tekevät samoin.

Ennen pukeutumista ihmiset olivat koristelleet kehoaan koruilla, arpia, tatuointeja ja vartalomaalauksia. Erilaiset koristeet ja vaatteet osoittivat sekä yksilöllisyyttä että ryhmään kuulumista. Korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat ihmiset käyttivät enemmän ja parempia vaatteita ja koriste-esineitä. Monien tuhansien vuosien ajan ihmiset elivät noin 150 yksilön heimoissa. He tapasivat harvoin vieraita ihmisiä. Kun väestömäärä kasvoi, ihmiset alkoivat elää yhteyksissä suurempien ryhmien kanssa. He tapasivat muita, joita eivät tunteneet. Alkoi ero yksityisen ja julkisen tilan välillä. Julkisessa tilassa käytetyistä vaatteista ja koristeista tuli tärkeitä, jotta muille voitiin osoittaa, keitä he olivat ja mikä heidän paikkansa yhteiskunnassa oli. Yksityisessä tilassa, johon kuului vain tuttuja, ihmiset eivät käyttäneet vaatteita, jos niitä ei tarvittu. He kylpivät, nukkuivat ja työskentelivät yhdessä alasti.

 

39 000-25 000 eaa. välisenä aikana rekonstruoitu kaulakoru, joka on peräisin merisiian kuorista.  

Muinainen historia

Esihistorian loppupuolella, 7-9 tuhatta vuotta sitten, ihmiset alkoivat asettua yhteen paikkaan sen sijaan, että olisivat olleet kiertolaisia, ja muodostivat ensimmäiset sivilisaatiot. Sivilisaatioiden kasvaessa vaatetuksesta tuli yhä tärkeämpi osoitus yhteiskunnallisesta asemasta. Rooman kansalainen pukeutui julkisesti togaan, mutta oli alasti julkisissa kylpylöissä. Epäsopiva pukeutuminen saattoi olla sosiaalisesti epämiellyttävää, mutta ei häpeällistä. Uskomus, jonka mukaan kaikki häpeävät alastomuutta ja seksiä, vallitsee vain Abrahamin uskontojen, juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin, jäsenillä.

Varhaiset sivilisaatiot arvostivat alastonta kehoa. Monet tekivät kuvia jumaluuksistaan täydellisinä ihmisinä ilman vaatteita. Muinaiskreikkalaisessa mytologiassa miespuoliset jumalat hallitsivat, mutta jumalattaret olivat elämän lähde. Gaia oli äiti titaani Prometheukselle, joka loi ihmisen mudasta, ja jumalatar Athene puhalsi elämän hänen luomukseensa. Abrahamilaisten uskontojen luomiskertomus alkaa alastomuudella viattomuutena, joka muuttuu häpeäksi hyvän ja pahan tuntemisen myötä. Nykyisissä länsimaisissa kulttuureissa, joissa on sekä kreikkalainen että abrahamilainen historia, alastomuutta pidetään joidenkin mielestä häpeällisenä, mutta toisten mielestä luonnollisena, viattomana ja kauniina.

Varhaisimmissa sivilisaatioissa, joissa oli lämmin ilmasto, vain korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat ihmiset pukeutuivat aina julkisesti. Keskivertoihminen Mesopotamiassa ja muinaisessa Egyptissä omisti yhden ainoan kangaskappaleen, joka käärittiin tai sidottiin sukupuolielinten peittämiseksi. Sekä miehet että naiset olivat paljain rintakehin ja paljain jaloin. Karjanhoitajat, kalastajat ja muut olivat alasti työskennellessään. Alhaisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevilla ja orjilla ei välttämättä ollut vaatteita. Lapset olivat alasti noin 12-vuotiaiksi asti. Vasta Egyptin uudessa valtakunnassa ylemmän luokan naiset käyttivät mekkoja ja koristeita, jotka peittivät heidän rintansa. Nämä myöhemmät vaatteet esitetään usein elokuvissa ja televisiossa muinaisen Egyptin kaikkien aikakausien edustajina.

Monet ajattelevat, että antiikin kreikkalaiset olivat usein alasti, mutta julkista alastomuutta esiintyi vain uskonnollisissa tilaisuuksissa. Tunnetuimpia ovat antiikin olympialaiset, joissa miespuoliset urheilijat olivat alasti. Vasta 5. vuosisadalla eaa. myös spartalaiset naiset olivat alasti urheilussa.

Kiinassa jo neljännellä vuosisadalla eaa. kirjoitetuissa tarinoissa alastomuus loukkaa ihmisarvoa. Uskottiin, että kiinalaisessa yhteiskunnassa "inhimillisyys" ansaitaan oikealla käytöksellä.

 

Kolonialismi ja rasismi

Kolonialismi ja rasismi alkoivat, kun kristityt ja muslimit joutuivat useammin kosketuksiin tropiikin alkuperäiskansojen kanssa. Kristoffer Kolumbus kirjoittaa päiväkirjoissaan, että Bahamalla sijaitsevan Guanahanín kansa oli täysin alastonta ja lempeää. Hän myös ajatteli, että he eivät olleet täysin inhimillisiä ja että heitä voitiin käyttää hyväksi. Tämä johti stereotypiaan "alastomasta villistä".

Islamilla oli aluksi vain vähän vaikutusta suurten kaupunkien ulkopuolella. Muilla alueilla pakanuus jatkui. Malissa 1350-luvulla matkustanut muslimimatkailija Ibn Battuta järkyttyi sulttaanien hovin naisorjien ja palvelijoiden julkisesta alastomuudesta.

Eurooppalaiset tutkimusmatkailijat 1600-luvulla pitivät Afrikassa ja Oseaniassa havaitsemaansa vaatteiden puutetta osoituksena alhaisemmasta luonnontilasta. Vaikka he ihailivat kreikkalaisten patsaiden alastomuutta, alkuperäiskansojen alastomuus sai heidät tuntemaan itsensä ylemmäksi. Siirtomaavalloittajat arvostivat alastomuutta taiteessa mutta pitivät alastomuutta jokapäiväisessä elämässä todisteena rodullisesta alemmuudesta. Alastomat villit tulivat eurooppalaiseen populaarikulttuuriin 1700-luvulla trooppisia saaria kuvaavissa tarinoissa. Eurooppalaiset keskittyivät kuviin Tyynenmeren saarten naisista, joilla oli paljaat rinnat.

Ei-länsimaiset kansat olivat tuona aikana alastomia vain länsimaisten standardien mukaan, ja aikuisten sukupuolielimet ja joskus koko alavartalo olivat suurimman osan ajasta peitettyinä. Koska häpeää ei kuitenkaan tunneta, vaatteet saatettiin riisua julkisesti hyödyllisiä tai symbolisia tarkoituksia varten. Lapset ja joskus naisetkin saattoivat olla alasti avioliittoon asti, koska heillä ei ollut "mitään salattavaa". Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat eivät myöskään ajatelleet seksuaalisuutta tai alastomuutta häpeällisesti. Eurooppalaiset siirtomaavalloittajat tulivat tietoisiksi siitä, että alkuperäiskansojen mielestä esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi, homoseksuaalisuus ja ristiinpukeutuminen olivat normaaleja. Tämä edisti heidän pyrkimyksiään käännyttää alkuperäisasukkaat kristinuskoon. Toisten pitämistä vähemmän inhimillisinä voitiin kuitenkin käyttää perusteluna valloitukselle ja siirtämiselle.

 

Muotokuva Poedooa, Ulaitean kuninkaan Orean tyttären Poedooa, Yhteiskuntasaaret by John Webber (noin 1785)  

Seksuaalisuus ja sukupuoli

Sukupuolten väliset erot alastomuudessa ovat olleet nähtävissä jo historian alusta lähtien. Ensimmäisissä sivilisaatioissa miespuoliset jumalat ja sankarit olivat alasti. Naispuoliset jumalat ja jumalattaret olivat alastomia tai pukeutuneita riippuen siitä, mitä uskonnollista merkitystä he edustivat. Muinaiskreikkalaisessa taiteessa ja elämässä miesten alastomuutta juhlittiin niin kuin missään muussa yhteiskunnassa. Miesten urheilullinen alastomuus edusti vapautta, miehisyyttä, etuoikeuksia ja fyysisiä hyveitä. Myöhemmällä hellenistisellä kaudella alastomia naisia alkoi esiintyä maljakoilla passiivisissa toiminnoissa, kuten kylpemisessä. Kristillisen ajan alkaessa naisten vartaloista tuli uhka sivistyneelle käytökselle, joka oli peitettävä. Miesten alastomuudella oli vähäisempi merkitys, ja se saattoi olla tarpeen kovassa työssä.

Naisen alastomuus

Naisen vaatimattomuuden oletuksen mukaan naisvartaloa peitetään enemmän kuin miesvartaloa. Kuitenkin vasta nykyaikana alastomuus on käsittänyt myös naisen rinnat. Rintojen ajateltiin olevan ensisijaisesti lasten ruokkimista varten, ja ne symboloivat monissa kulttuureissa rakastavaa ystävällisyyttä. Vasta 1600-luvulla Euroopassa naisten piti aina peittää rintansa julkisesti.

Naisen imettäminen julkisesti on monissa maissa normaalia ja suojattu laillinen oikeus. Toisissa maissa se on kielletty. Länsimaisissa kulttuureissa, joissa julkinen imetys on sääntelemätöntä tai laillista, äidit eivät välttämättä tee niin, koska muut ihmiset saattavat vastustaa sitä. Pian virkaanastumisensa jälkeen paavi Franciscus tuki naisten oikeutta imettää kirkossa.

Miesten alastomuus

Länsimaissa alastomuus oli normi monissa vain miehille suunnatuissa aktiviteeteissa 1900-luvun viime vuosikymmeniin asti. Sen kieltämistä pidettiin epämiehekkäänä. Tämä seurasi pitkää historiaa, jossa köyhät ja työväenluokkaiset miehet ja pojat riisuutuivat ja menivät uimaan mihin tahansa jokeen, lampeen tai järveen. Naiset ja tytöt joko eivät uineet tai pukeutuivat, koska heidän ajateltiin olevan miehiä vaatimattomampia. Kun uimahalleja alettiin rakentaa 1890-luvulla, miehet ja pojat uivat alasti uimahalleissa. Uimareiden oli myös käytävä täysin alasti suihkussa saippualla ennen altaaseen menoa. Naisten viikoittaisilla uintitunneilla sallittiin yksiosaiset uimapuvut, ja joskus laitos toimitti ne puhtauden varmistamiseksi; myös pyyhkeet toimitettiin. 1960-luvulla otettiin käyttöön vain naisille tarkoitettuja päiviä. YMCA rakennutti joitakin ensimmäisistä uimahalleista, joissa vaadittiin miesten alastomuutta.

Samaan aikaan käyttäytyminen julkisilla rannoilla, joilla naiset ja miehet olivat yhdessä, oli hyvin erilaista. Vuosina 1860-1937 miehet Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa käyttivät rinnan peittäviä uimapukuja paikoissa, joissa oli naisia.

 

Yksityinen vs. julkinen

Jokainen kulttuuri tai ihmisryhmän elämäntapa on ainutlaatuinen. On kuitenkin asioita, jotka ovat yhteisiä kaikille ihmisille, mutta eri tavoin. Antropologia tutkii eri kulttuureja rinnakkain ja osoittaa, mitä yhteistä niillä on ja miten ne eroavat toisistaan. Nämä yhteiset asiat ja niiden erot ovat kulttuurin ulottuvuuksia. Yksi esimerkki on yksilöille tai ryhmille annettu arvo. Joissakin kulttuureissa yksilöllisyyttä arvostetaan suuresti, kun taas toisissa kulttuureissa yhteisöllisyyttä. Tämä on individualismin ja kollektivismin kulttuurinen ulottuvuus. Kulttuurit ovat tavallisesti jossakin dimensioiden kahden ääripään välissä.

Alastomuutta pohdittaessa tärkeä kulttuurin ulottuvuus on yksityinen ja julkinen sekä käyttäytyminen, joka on normaalia kummassakin.

• Joissakin kulttuureissa yksityisyys tarkoittaa sitä, että ollaan täysin yksin ja määritellään henkilökohtainen tila. Toisissa kulttuureissa yksityisyyteen kuuluu perhe ja valitut muut.
• Puoliyksityisiin kuuluvat vähemmän tunnetut, mutta tutut ihmiset, jotka määrittelevät sosiaalisen tilan.
• Julkisuudessa oleminen koskee kaikkia. Julkisen tilan merkitys muuttui kaupunkien kasvaessa.

Ihmiset pukeutuvat yksityisissä paikoissa eri tavalla kuin julkisilla paikoilla. Puoliyksityinen alastomuus voi olla tarpeen esimerkiksi vaatteiden vaihtamisen tai suihkussa käymisen yhteydessä työn tai liikunnan jälkeen. Muiden kanssa alastomana käyttäytymiseen kuuluu yleensä henkilökohtaisen tilan kunnioittaminen ja sukupuolten erottaminen toisistaan. 2000-luvulla tämä jokapäiväinen, ei-seksuaalinen alastomuus on muuttunut epämiellyttäväksi. Muuttuvat käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta uhkaavat ajatusta sukupuolten erottamisesta. Digitaalinen valokuvaus uhkaa kaikenlaisen käyttäytymisen pitämistä yksityisenä. Samaan aikaan nykyaikaiset tiedotusvälineet sisältävät enemmän kuvia seksualisoidusta alastomuudesta. On vähemmän tapoja oppia, että alastomuus ei aina ole seksuaalista. On vähemmän paikkoja, joissa voi nähdä tavallisia ihmisiä alasti ja oppia, mikä on normaalia.

Yksityinen alastomuus

Ihmiset suhtautuvat eri tavoin mukavasti yksityiseen alastomuuteen. Vuonna 2018 Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että 65 prosenttia millenniaalista nukkui alasti. Vauvaboomareista 39 prosenttia nukkui alasti. Vuonna 2014 Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyssä tutkimuksessa 51 prosenttia miehistä ja 31 prosenttia naisista tunsi olonsa mukavaksi alasti. 26 prosenttia miehistä ja 17 prosenttia naisista kulki talossa alasti, kun kukaan muu ei ollut kotona.

Kehonkuva on ajatuksia ja tunteita, joita henkilöllä on omasta kehostaan. Länsimaisissa kulttuureissa naiset haluavat usein olla hoikempia ja miehet lihaksikkaampia. Muissa kuin länsimaisissa kulttuureissa kehonkuvalla on erilainen merkitys. Joissakin yhteiskunnissa ihmiset pitävät itseään osana ryhmää, eivät yksilöinä. Siellä, missä riittävän ruoan saaminen on ongelma, laihemmaksi kasvaminen nähdään epäterveellisenä. Kulttuurien länsimaistuminen on johtanut siihen, että kehotyytymättömyys on lisääntynyt maailmanlaajuisesti.

Naturistit ovat jo pitkään väittäneet, että sosiaalinen alastomuus parantaa kehonkuvaa. Naturismia ei ole useinkaan tutkittu objektiivisesti, mutta Lontoon yliopiston Goldsmithsin yliopiston psykologi Keon West havaitsi, että sosiaalinen alastomuus vähensi kehon ahdistusta ja lisäsi hyvinvointia. Ihmiset, joilla oli huono kehonkuva, paranivat sosiaalisen alastonharrastuksen jälkeen.

Perheen alastomuus

Gordonin ja Schroederin tutkimuksessa havaittiin monia eroja vanhempien alastomuudessa perheestä toiseen. Heidän mukaansa "ei ole mitään (..) väärää (..) siinä, että kylvetään lasten kanssa tai muuten esiintyy alasti lasten nähden". Kylpyaika voi olla vanhemmille tilaisuus opettaa lapsille heidän kehoaan ja muiden kehoja. He sanovat, että lapset alkavat olla vaatimattomia viiden tai kuuden vuoden iässä, ja suosittelevat suhtautumaan herkästi lasten toiveisiin. Barbara Bonner suosittelee, että kotona ei pitäisi olla alastomuutta, jos lapset osoittavat hankalaa seksuaalista käyttäytymistä. Paul Okami ei löytänyt vuonna 1995 tehdyssä tutkimuksessa vanhempien alastomuudesta mitään kielteistä. Kolme vuotta myöhemmin hänen tutkimusryhmänsä havaitsi, että vanhempien näkemisellä alastomana oli jopa hyviä vaikutuksia, erityisesti poikien kohdalla.

Puoliyksityinen alastomuus

Useimmat paikat, joissa ihmiset ovat alasti toisten kanssa, ovat puoliksi yksityisiä. Pääsyä rajoitetaan yleensä sukupuolen (vain miehet tai naiset), iän (kuten kouluissa) tai muiden tekijöiden perusteella. Useimmat paikat, joissa nudismia harjoitetaan, ovat puoliyksityisiä, jäsenyyden tai pääsymaksun perusteella rajoitettuja. On olemassa sekä kirjallisia sääntöjä että epävirallisia odotuksia, joita on noudatettava. Kun koko yhteiskunta ymmärtää naturismin, kuten Saksassa, julkisessa tilassa olevat alueet, joilla ei saa käyttää vaatteita, muuttuvat puoliyksityisiksi.

Paikoissa, jotka ovat niin eristyksissä, että on pieni mahdollisuus tulla nähdyksi, alastomuuden on katsottu olevan turvallista. Tämä koskee myös "alastonta uintia" missä tahansa vesistössä ja vaellusta luonnossa. Yhdysvalloissa ei ole liittovaltion (kansallista) lakia, joka kieltäisi alastomuutta kansallispuistoissa. Kun paikoista on tullut ongelma, on säädetty uusia lakeja.

Lapsuuden alastomuus

Viime aikoihin asti ajateltiin, ettei lapsilla ole seksuaalisia tunteita ja että lasten alastomuus on viatonta.

Hyvin pienet lapset haluavat olla alasti, ei vain kotona vaan myös siellä, missä muut voivat nähdä. He koskettelevat omaa kehoaan ja katselevat muiden kehoja. Tämä on osa aikuistumista, joka on normaalia käyttäytymistä kussakin iässä. Vanhempien ja huoltajien on ymmärrettävä nämä muutokset normaaleina, jotta he voivat asettaa käyttäytymiselle rajat opettamatta häpeää. Ongelmien merkkejä ovat esimerkiksi hyvin eri-ikäisten lasten koskettelut. Lapsille on opetettava, että ei ole koskaan ok, jos vanhempi henkilö koskettaa joitakin heidän ruumiinosiaan. Tanskalaista lastenhoitoa koskevassa tutkimuksessa vuodelta 2018 havaittiin erimielisyyksiä hoitajien välillä, jotka halusivat edelleen sallia normaalin lapsuuden alastomuuden, ja hallintohenkilöstön välillä, joka on alkanut huolestua siitä, että heitä syytetään seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

On normaalia, että lapset ovat alasti kotona, myös ulkona, kun vieraita on paikalla. Vanhemmat, jotka eivät näe tässä mitään väärää, voivat sallia sen ja hyväksyä sen, että useimmat lapset tulevat vaatimattomammiksi murrosiän lähestyessä. Yhdysvalloissa muut aikuiset eivät välttämättä hyväksy sitä, mikä aiheuttaa ongelmia. Ongelmia aiheuttavat esimerkiksi se, että myös alastoman lapsen leikkikaverit riisuvat vaatteensa, mitä muut vanhemmat eivät ehkä halua.

Pohjois-Euroopassa lapset leikkivät ulkona alasti julkisissa puistoissa ja suihkulähteissä. Matkailukirjailija Rick Steves kirjoittaa: "Kun aurinko paistaa, skandinaaviset puistot ovat täynnä. ...Amerikkalaiset vierailijat huomaavat paljon alastomuutta - yläosattomia naisia ja alastomia lapsia." Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on normaalia, että maaseudulla pojat ja tytöt leikkivät yhdessä alasti murrosikään asti.

Naturistien näkemys on, että lapset ovat "sydämeltään nudisteja" ja että naturismi tarjoaa terveellisimmän ympäristön kasvulle. Nykyaikainen psykologia on samaa mieltä siitä, että lapset voivat hyötyä avoimesta ympäristöstä, jossa heidän ikäistensä ja molempien sukupuolten vartalot eivät ole mysteeri. Lasten ja muiden aikuisten kuin vanhempien yhteisestä alastomuudesta ollaan kuitenkin vähemmän yksimielisiä.

Yhdysvalloissa 1990-luvulle asti julkiset uima-altaat, kuten YMCA:n uima-altaat, sallivat vanhempien tuoda pieniä lapsia pukuhuoneisiin. Lapset saattoivat nähdä aikuisia ja muita lapsia kummastakin sukupuolesta alasti. Joskus lapsille ei ollut tiettyä ikärajaa, mutta joissakin paikoissa jopa 6-vuotiaille. Pian tämän jälkeen sääntöjä muutettiin siten, että pukuhuoneiden käyttö sallittiin vain samaa sukupuolta oleville. Nykyään joihinkin paikkoihin on lisätty perheiden pukuhuoneita.

Miesten alastomuus uimaopetuksessa

Yhdysvalloissa miesten alastomuutta vaadittiin, kun uimahalleja alettiin rakentaa 1800-luvun lopulla. Joitakin rakennuttivat kaupunginhallitukset, toisia YMCA. Koulut alkoivat rakentaa altaita 1900-luvulla. Pojilla ja tytöillä oli erilliset luokat, joten pojat uivat alasti, kun taas tytöillä oli yleensä puvut. Miesten alastomuus oli valtakunnallista kansanterveysjärjestöjen sääntöjen vuoksi. Syyksi ilmoitettiin allasveden puhtaus. Naisten puvut tehtiin puuvillasta, jota voitiin keittää bakteerien tappamiseksi. Miesten puvut tehtiin villasta, joka kutistui, jos sitä keitettiin. Alkuvuosina syyksi ilmoitettiin myös se, että villapukujen kuidut tukkivat altaan suodattimet. Uimapuvut sallittiin vain julkisissa kilpailuissa. Nuoret pojat saattoivat kilpailla alastomina julkisissa kilpailuissa. Pukeutuneet tytöt tai naiset osallistuivat joskus poikien joukkueen harjoituksiin. Naiset valmensivat joskus poikajoukkueita. Miesten alastomuus jatkui siihen asti, kunnes sekasukupuoliset luokat sallittiin, ja loppui Yhdysvalloissa, kun sukupuolten tasa-arvo tuli laiksi vuoden 1972 koulutusmuutosten IX osaston myötä. 2000-luvulla miesten julkinen alastomuusuinti on suurelta osin unohdettu tai sen olemassaolo on kielletty.

Yhteinen uiminen

Kylpeminen on tunnetusti hyödyllistä terveydelle ja hyvinvoinnille. Monissa yhteiskunnissa kylvetään myös puhdistautumisen vuoksi ennen tai jälkeen muiden toimintojen. Alastonkylpyjä luonnollisissa kuumissa lähteissä, höyrysaunoissa ja hikiluolissa on ollut jo kivikaudelta lähtien, ja niitä on kaikkialla maailmassa. Julkinen uiminen ei aina ole "yleisölle avointa". Siellä on maksuja ja sääntöjä, jotka on ymmärrettävä ennen sisäänpääsyä. Usein, mutta ei aina, kylpylät on erotettu sukupuolen mukaan. Japanissa, Suomessa ja Saksassa sekasukupuolinen uiminen tai saunominen alasti on sosiaalista toimintaa. Japanilainen ajatus hadaka no tsukiai eli yhdessä alasti viettäminen tarkoittaa, että luokkatoverit, joukkuetoverit, työtoverit, perheet tai naapurit viettävät aikaa yhdessä alasti sosiaalista yhteyttä luodakseen. Yleensä tämä tapahtuu kylpemällä kylpylähuoneessa tai onsenissa. 2000-luvun edetessä yhä harvemmat japanilaiset kylpylät ovat sekasukupuolisia. Etelä-Korean kylpylät (Jjimjilbang) ovat aina olleet sukupuolen mukaan eroteltuja, mutta alastomuutta vaaditaan. Vaikka paikallisia eroja saattaa olla, Yhdysvalloissa ymmärretään yleisesti, että alastomuus ei ole sallittua julkisissa saunoissa. Tähän kuuluu myös vain pyyhkeeseen käärittynä oleminen. Sen sijaan säännöt koskevat vain pukeutumista, uimapukuja tai väljiä vaatteita. Tämä pätee, vaikka useimmat yhdysvaltalaiset saunat ovat yhden sukupuolen alueilla.

Länsimaisissa kulttuureissa on vielä viime aikoihin asti odotettu tai vaadittu suihkussa käymistä urheilun jälkeen samaa sukupuolta olevien kanssa. 2000-luvulla oppilaat Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa välttävät suihkussa käymistä luokkatovereidensa kanssa. Amerikkalaisiin kuntosaleihin on asennettu yksityisiä suihkuja ja pukuhuoneita vuosituhannen vaihteessa.

Julkinen alastomuus

Eri maakunnissa ja paikkakunnilla julkinen alastomuus on asia, joka kuuluu yhteisymmärrykseen asianmukaisesta käyttäytymisestä. Useimmiten kehon paljastamista koskevat kiellot on kirjattu lakiin. Peruskielto on kieltää sukupuolielinten paljastaminen julkisesti, paitsi jos se on erikseen sallittu. Rikkomusta kutsutaan usein siveettömäksi paljastamiseksi tai julkiseksi säädyttömyydeksi. Rintojen tai erityisesti nännien julkinen paljastaminen sisältyy usein oikeudelliseen määritelmään. Useimpia rikkomuksia pidetään vähäisinä, mutta ne voivat olla vakavia rikoksia, jos tarkoituksena on aiheuttaa alastomuutta katsovalle henkilölle kärsimystä tai vahinkoa. Vakava rikos oletetaan silloin, kun paljastamisen kohteena on lapsi. Tarkoituksellisuutta on vaikea todeta, mutta sitä oletetaan, kun yksittäinen henkilö paljastaa sukuelimensä yhtäkkiä tuntemattomille julkisella paikalla. Tätä kutsutaan usein "vilautteluksi". Tällainen paljastaminen voi olla merkki ekshibitionismista, joka on mielenterveyden häiriö, jolle on ominaista itsensä paljastamisen aiheuttama mielihyvä.

Joissakin maakunnissa alastomuus on sallittua virkistystarkoituksessa. Ihmiset uivat alastomina "vapaaehtoisilla" uimarannoilla. Usein rannat ovat julkista omaisuutta, jonka omistaa paikallinen tai kansallinen hallitus. Se ei ole Yhdysvalloissa ja Kanadassa yhtä yleistä kuin Euroopassa. On olemassa muitakin alastoman virkistäytymisen muotoja. On olemassa joitakin alastonpyöräilyretkiä ja alastonvaelluksia. Alppien alastomuusvaellus on suosittua saksalaisten matkailijoiden keskuudessa. Vuonna 2009 Appenzell Innerrhoden, pieni sveitsiläinen kantoni, äänesti alastomuusretkeilyn lopettamisesta ja määräsi siitä sakon.

Julkinen alastomuus voi myös olla sallittua riippuen siitä, miten avoimesti yhteiskunta suhtautuu yksilön ilmaisuun. Poikkeukset rajoittuvat tiettyihin aikoihin, paikkoihin tai muihin tekijöihin. Alastomuudelle, joka on osa taiteellista esitystä, poliittista protestia tai karnevaalien kaltaisia tapahtumia, voi olla omat sääntönsä.

Kehon osien lyhyellä julkisella paljastamisella ilmaisun muotona on pitkä historia. Julkisella alueella alasti juoksemista kutsutaan "striimaamiseksi". Juoksentelu oli suosittua 1970-luvulla, ja siitä on tullut perinne muutamissa yliopistotapahtumissa. Pakaroiden paljastaminen tai vihollisen "kuunteleminen" ennen taistelua on kirjattu antiikin Roomassa.

Naturismi

Naturismi (tai nudismi) on kulttuurinen ja poliittinen liike, joka sai alkunsa 1800-luvun lopulla. Tämän liikkeen kannattajat ovat sitä mieltä, että alastomuudella, sekä julkisesti että yksityisesti, on monia etuja. Jotkut naturistiaktivistit pyrkivät avaamaan julkisia virkistysalueita alastomuudelle. Toiset ryhmät harjoittavat naturismia yksityisomistuksessa olevilla leirintäalueilla tai lomakeskuksissa. Yksityisille paikoille saattavat päästä vain tietyt ihmiset. Yleistä on, että vain perheet saavat tulla mukaan, mikä mahdollistaa turvallisen ympäristön lapsille.

Kansainvälisellä Naturistiliitolla (INF) on jäseniä neljässäkymmenessä maassa. INF:n määritelmä naturismista on seuraava: "Naturismi on elämäntapa, joka on sopusoinnussa luonnon kanssa ja jolle on ominaista yhteisöllinen alastomuus, jonka tarkoituksena on rohkaista itsekunnioitukseen, toisten ihmisten ja ympäristön kunnioittamiseen." Luonnontieteellinen yhdistys (INF) määrittelee naturismin. Tämä määritelmä on ollut periaatteessa sama siitä lähtien, kun INF aloitti toimintansa vuonna 1974.

Alastomuus protestina

Jotkut ihmiset käyttävät alastomuutta suoran protestin muotona tai herättääkseen huomiota asiaan, joka ei liity alastomuuteen.

Yhdysvalloissa suoranainen protesti on ollut se, että naiset ovat vaatineet samaa oikeutta olla paljain rinnoin kuin miehet. Kannattajat kutsuvat tätä "topfreedomiksi" yläosattomuuden sijaan. Muutamissa paikallisissa tapauksissa tämä on onnistunut muuttamaan lakeja siten, että yläosattomissa auringonotto on sallittu ei-seksuaalisena, mutta täydellistä tasa-arvoa miesten kanssa ei ole saavutettu.

Kun San Franciscon kaupunki Kaliforniassa kielsi alastomuuden monien vuosien sallimisen jälkeen, siellä oli alastomia mielenosoittajia.

Ihmiset eläinten eettisen kohtelun puolesta -järjestö (PETA) järjesti eläinten oikeuksia ajavan mielenosoituksen "Mieluummin alasti kuin turkista", joka oli niin tehokas turkisten käytön vähentämiseksi muodissa, että se päättyi 30 vuoden jälkeen ja julistettiin voitoksi. Aluksi vaatekauppojen edessä protestoivat alastomat ihmiset, mutta se vaihtui kuuluisien ihmisten mainoksiin. Femen-ryhmä osoittaa mieltään yläosattomissa kiinnittääkseen huomiota useisiin feministisiin kysymyksiin. World Naked Bike Rides -tapahtumia tehdään vuosittain monissa maailman kaupungeissa vastalauseena riippuvuudelle autoista ja fossiilisista polttoaineista.

Alastomuus rangaistuksena

Kaikissa kulttuureissa, joissa alastomuus on häpeällistä, vaatteiden riistämistä voidaan käyttää rangaistuksena tai kidutuksena. Esimerkki tästä tapahtui Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten hyökkäyksen aikana Irakiin vuonna 2003. Yhdysvaltain armeijan reservin jäsenet kiduttivat vankeja Abu Ghraibissa. Kierrätettiin valokuvia, joissa vangit olivat alasti ja halventavissa asennoissa.

 

Yksi kuva Abu Ghraibin vankilan kidutuksesta Bagdadin lähellä: alaston vanki pakotetaan ryömimään ja haukkumaan kuin koira hihnassa, jota pitelee naispuolinen yhdysvaltalaissotilas.  


Naturistit viihtyvät  


Ihmiset valmistautuvat Spencer Tunickin valokuvaan Sydneyn oopperatalossa.  


Uiminen ulkona Jhibenin kuumassa lähteessä, Taiwan 2012  


Saturday Evening Post, 1911  

Kulttuurierot

Kulttuurierot perustuvat opittuihin reaktioihin, jotka toimivat tietoisuuden tason alapuolella. Alastomana olemiseen tai toisten alastomana näkemiseen liittyvät tunteet ovat yksi osa reaktioista. Toisesta kulttuurista tulevat ihmiset ajattelevat vain oman kulttuurinsa näkökulmasta, ja heidän on vaikea ymmärtää mitään muuta ajattelutapaa. Näin ei tapahdu vain kaukaisissa kulttuureissa, vaan myös niissä, joilla on paljon yhteistä. Amerikkalaiset määrittelevät yksityisyyden visuaalisen tilan kautta. Yksityinen tai henkilökohtainen tila tarkoittaa, etteivät muut näe sitä. Amerikkalaiset ajattelevat, että kenellä tahansa alastomalla henkilöllä, joka voi näkyä, ei ole "kohtuullisia odotuksia yksityisyydestä". Amerikkalaisten mielestä alastomana näkeminen oman kodin ikkunasta on "julkista säädyttömyyttä", joka johtaa oikeustoimiin. Eurooppalaisille yksityisyys määritellään henkilökohtaisen arvokkuuden tunteella, jota jokainen yksilö kantaa mukanaan. Eurooppalaiset voivat säilyttää tämän arvokkuuden ja siihen liittyvän yksityisyyden ollessaan alasti täpötäydellä rannalla.

Länsimaisten ja ei-länsimaisten kulttuurien välillä erot ovat suurempia. Monet länsimaisten yhteiskuntien jäsenet ajattelevat, että kaikki ihmiset tuntevat häpeää alastomina tai että heidän pitäisi tuntea häpeää. Lasten ja alkuperäiskansojen häpeilemätön käyttäytyminen osoittaa, että häpeä on opittua. Ihmisille täydellisesti sopivassa ilmastossa eläminen tarkoittaa, että he kasvavat vähissä vaatteissa tai ilman vaatteita, jolloin he oppivat, ettei heillä ole mitään hävettävää. Näiden yhteiskuntien aikuiset pukeutuvat, mutta ovat alasti silloin, kun se on heille järkevää. Kolonialismi jatkuu muilla tavoin. Uskonnolliset ihmiset pyrkivät muuttamaan muita kulttuureja, jotta ne eläisivät länsimaisten uskomusten mukaisesti. Toiset länsimaiset matkailijat vierailevat trooppisissa maissa nähdäkseen ihmisiä, jotka elävät heidän mielestään menneisyyden yksinkertaisilla tavoilla.

Islamilaista lakia noudattavissa maakunnissa vaaditaan vaatimattomuutta (hijab). Islamilaisen lain koulukuntia on viisi. Vähiten tiukassa koulukunnassa naisten on peitettävä vartalonsa julkisesti lukuun ottamatta käsiä ja kasvoja. Vaatteiden on myös oltava väljiä ja kiinteitä, eikä niistä saa näkyä mitään vartalosta. Uskomuksen mukaan miehet eivät pysty hallitsemaan seksuaalisia ajatuksiaan nähdessään naisen vartalon osia. Siveyssäännöt koskevat myös miehiä, mutta heidän on peitettävä itsensä vain navasta polviin. Jos näin ei tehdä, siitä saatetaan ajatella huonosti, mutta se ei ole rikos. Joissakin arabimaissa naiset käyttävät Niqābia, joka peittää myös kasvot ja jättää vain silmille raon. Useimmiten Afganistanissa käytettävä burka peittää silmät. Täysin peittäminen perustuu uskomukseen, jonka mukaan naiset eivät saa näyttäytyä julkisesti lainkaan. Musliminainen, joka rikkoo näitä sääntöjä, voidaan vangita. Länsimaissa ei ehkä sallita islamilaista pukeutumista julkisilla paikoilla, joissa kaikkien on näytettävä kasvonsa. Lisäksi pelätään, että miehet voivat käyttää täysin peittäviä vaatteita aseiden piilottamiseen. Joillakin kristityillä on islamia lähellä olevat pukeutumissäännöt, mutta mekkojen on ulotuttava vain polvien alapuolelle.

Afrikka

Saharan autiomaa jakaa Afrikan kulttuurit ja kansat pohjoiseen ja etelään. Ihmiskunta on saanut alkunsa eteläisestä Afrikasta.

Pohjois-Afrikka on pääasiassa aavikkoa, kuumaa ja kuivaa. Alkuperäiskansojen vaatetus on kevyttä, löysää kangasta, joka peittää koko vartalon ja suojaa sitä auringolta ja puhaltavalta hiekalta, mutta sallii viilentävät tuulet. Tämä pukeutumistyyli ei ole muuttunut tuhansiin vuosiin. Suurin osa alueen kansoista on muslimeja. Pukeutumistyyli vastaa myös islamin vaatimattomuussääntöjä.

Saharan eteläpuolisen Afrikan ilmasto on vaihtelevampi. Nykyiseen vaatetukseen on vaikuttanut suuresti sekä kristillinen että islamilainen kolonialismi. Etelän islamilaisissa maakunnissa, Somaliassa, Djiboutissa, Komoreilla ja Mauritaniassa noudatetaan vaatimattomuussääntöjä.

Afrikkalaisten pukeminen eurooppalaisiin vaatteisiin heidän alastomuutensa peittämiseksi oli osa heidän käännyttämistään kristinuskoon. Nykyään kristityissä maissa eurooppalainen pukeutuminen on normaalia kaupungeissa. Alkuperäiskansojen tyylejä on mukautettu länsimaiseen vaatimattomuuteen, erityisesti naisten osalta.

Maaseutualueilla jotkut heimot ovat edelleen perinteisesti alasti. Jotkut heimot ovat palaamassa siirtomaata edeltävään pukeutumiseen joissakin tapahtumissa. Joillakin togolaisilla heimoalueilla on tavallista, että suuret perheet eivät pukeudu lainkaan tiettyihin juhliin. Toiset eivät käytä mitään vaatteita vyötärön alapuolella. Tämä mahdollistaa sen, että nuoret miehet voivat nähdä naisia ja tyttöjä, joiden kanssa he voivat mennä naimisiin. Keppitappeluturnaukset ovat hyvin suosittuja paikkoja. Ugandan kavirondo-heimot ovat sekoitus bantu- ja nilotilaisia maahanmuuttajia. Perinteisesti he kulkivat enimmäkseen alasti. Ajan myötä miehet alkoivat käyttää samanlaisia vaatteita kuin länsimaisen kulttuurin miehet.

Aasia

Suuressa osassa Aasiaa perinteiset vaatteet peittävät yhtä paljon vartaloa kuin Euroopassa. Epäsopivasti pukeutumisen aiheuttama tunne on kuitenkin sosiaalinen häpeä, ei häpeä sukupuolesta.

Japanin sekasukupuolista uintikulttuuria ei pidetä julkisena alastomuutena, vaan yksityisenä ja yhteisöllisen kulttuurin osana. Maailmanlaajuisissa tutkimuksissa, joissa selvitetään, kuinka todennäköisesti ihmiset ovat alasti rannalla, Japani on alhaisimmalla tasolla, 4 prosenttia. Meiji-kaudella (1868-1912) Japanin normaalit riisuutumistilat oli yritetty poistaa, koska johtajat olivat huolissaan Japanin kansainvälisestä maineesta. Vaikka laki julkisesta riisuutumattomuudesta jätettiin usein huomiotta, se vaikutti siihen, että vartalo seksualisoitiin siellä, missä se ei ollut ollut eroottinen.

Intiassa jotkut hindu- ja jain-uskontojen jäsenet hylkäävät kaiken maallisen omaisuuden, myös vaatteet.

Eurooppa

Euroopan historia

Tuhannen vuoden ajan Rooman valtakunnan tuhoutumisen jälkeen katolinen kirkko määritteli Euroopassa oikean käytöksen. Kirkko paheksui avioliiton ulkopuolista seksuaalista käyttäytymistä, mutta suhtautui alastomuuteen suvaitsevaisemmin kuin muut abrahamilaiset uskonnot. Seksuaalista erottelua odotettiin, mutta sitä ei vaadittu. Kaikki muut kuin yläluokka asuivat tiiviissä asuinympäristössä ja sietivät enemmän toiminnallista alastomuutta, nukkumista ja kylpemistä ilman yksityisyyttä. Karolingien aikakauteen asti kristityt kastettiin alasti osoittaakseen, että he olivat syntymättömiä. Pienet kristittyjen ryhmät pitivät jumalanpalveluksia alastomina, ja näin palautettiin mieleen ihmisen viattomuus ennen syntiinlankeemusta.

Alastonkuva oli ollut eurooppalaisen taiteen aihe jo antiikin kreikkalaisista lähtien, ja se jatkui roomalaisella aikakaudella. Kristinuskon nousun myötä alastomuus lähes katosi taiteesta keskiajalla lukuun ottamatta Raamatun kertomuksia, kuten Aatami ja Eeva. Kuvataiteen symbolinen alastomuus lisääntyi renessanssiaikana klassiseen mytologiaan ja Raamatun kohtauksiin perustuvien maalausten ja veistosten myötä. Antiikin kreikkalaisen kulttuurin uudelleen löytäminen oli lisännyt ristiriitaisia näkemyksiä alastomuudesta hyvänä tai pahana.

Protestanttisen uskonpuhdistuksen johtajat olivat sitä mieltä, että alastomuus itsessään oli syntiä, koska se houkutteli seksuaaliseen käyttäytymiseen. Renessanssiajan alastonkuvataide hävitettiin tai sukupuolielimet peitettiin.

Moderni Eurooppa

Pohjois- ja Etelä-Euroopan välinen kulttuurinen jako voidaan jäljittää saunaan. Maailmanlaajuisesti esiintyy erilaisia menetelmiä, joissa keho puhdistetaan kostealla tai kuivalla lämmöllä (joka aiheuttaa hikoilua). Suomessa lähes kaikilla on mahdollisuus saunaan. Saunan jakaminen eri sukupuolta olevien ja eri-ikäisten kanssa laajentaa yksityisen alastomuuden määritelmää. Yhteisöllinen saunominen katkaisee alastomuuden ja seksuaalisen toiminnan välisen yhteyden, jota muissa kulttuureissa oletetaan. Sen sijaan vaatimattomuus liittyy pikemminkin käyttäytymiseen, kuten tuijottamatta jättämiseen, kuin pukeutumiseen.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa alastomuus voi olla sallittua, jos seksuaalisuuden esittämisen tarkoituksena ei ole aiheuttaa katsojalle hälyä tai häiritä yleisöä.

Etelä-Euroopassa alastomuuteen suhtaudutaan eri tavalla kuin pohjoisessa. Katoliset asenteet eivät poistaneet klassisen Kreikan ja Rooman historiaa. Välimeren rannat ottivat ensimmäisenä käyttöön bikinit ja pian myös yläosattoman muodin. Myös miesten uimapuvut ovat vähäisiä. Myös alastonrannat seurasivat, mutta eri asenteella kuin pohjoisessa. Seksuaalisuus on vähemmän tukahdutettua, mikä on osa alastomuuden nautintoa. Vapaaehtoinen pukeutuminen ei ole yhtä yleistä kuin Pohjois-Euroopassa.

Nykyaikaisessa eurooppalaisessa taiteessa alastonkuvasta tuli symboli, jota voitiin käyttää ilmaisemaan kaikkia ihmisen ominaisuuksia. Monet feministit pitivät satojen vuosien ajan miespuolisten taiteilijoiden luomia alastonkuvia naisia halventavina.

Pohjois-Amerikka

Alastomuus Kanadassa

Virallisesti julkinen alastomuus on järjestyshäiriötä ilman "laillista tekosyytä". On kuitenkin olemassa toinen laki, jonka mukaan alastomuudesta voidaan nostaa syyte vain yleisen syyttäjän luvalla. Tästä seuraa, että alastomuudesta itsestään nostetaan harvoin syyte, ainoastaan silloin kun siihen liittyy jokin muu rikkomus. Asiaan vaikuttaa myös asiayhteys; alastomuus esimerkiksi festivaaleilla ei ole sama asia kuin tavallisissa olosuhteissa. Ontariossa ja Brittiläisessä Kolumbiassa on vahvistettu naisten oikeus olla yläosattomissa.

Alastomuus Meksikossa

Meksikossa on yksi vaatteeton ranta, Playa Zipolite Oaxacassa.

Alastomuus Yhdysvalloissa

Amerikassa alastomuutta paheksutaan länsimaisista kulttuureista eniten ja vastustetaan sen näkemistä ei-seksuaalisena. Saksalaiset siirtolaiset toivat nudismin Yhdysvaltoihin 1930-luvulla, mutta se rajoittui "nudistileireille" eikä sitä hyväksytty laajalti. Suomalaiset maahanmuuttajat toivat saunan ja sekalaisen alastomuuden joillekin maaseutualueille, mutta siitä tuli sukupuolittunutta.

Alastomuus oli hyväksyttävämpää 1960-70-lukujen "vastakulttuurin" aikana. Julkisesta alastomuudesta tuli osa musiikkitapahtumia, kuten Woodstockin festivaali, ja poliittisia tapahtumia, kuten Vietnamin sodan vastalauseet. Oli monia epävirallisia vaatteetonta uintia tarjoavia paikkoja, mutta vain harvoja laillisia kuten Euroopassa. Konservatiivisemmalla 2000-luvulla monet uimapaikat ovat jälleen kieltämässä alastomuuden.

Oseania

Oseaniaan kuuluvat Australia, Uusi-Seelanti ja kaikki Tyynenmeren saaret, ja siellä on sekä eurooppalaista siirtomaakulttuuria että lukuisia alkuperäiskansoja. Muiden trooppisten ilmastojen tapaan vaatetus oli vähäistä, ja se riisuttiin sekä työssä että leikissä. Siirtomaavalta muutti tätä, mutta ei aina odotetulla tavalla. Tyynenmeren saaret asutettiin myöhemmin kuin Afrikka ja Etelä-Amerikka, ja ihmiset ja kulttuurit romantisoitiin enemmän.

Vuosisatojen ajan alkuperäiskansojen pukeutuminen oli osa kristinuskoon kääntymistä. Perinteinen pukeutuminen on harvoin sallittua, kuten Yapin saarella, jossa katolinen kirkko ottaa joihinkin juhliin mukaan naisia, jotka tanssivat puvuissa, jotka eivät peitä heidän rintojaan.

Etelä-Amerikka

Amazonin sademetsän awá-kansa oli viime aikoihin asti eristyksissä, ja ensimmäinen kosketus tapahtui 2000-luvun alussa. Viidakossa metsästävät miehet, joilla on nykyään länsimaiset vaatteet, ovat alasti lukuun ottamatta peniksensä päähän sidottuja linnunsulkakoristeita.

 

Euroopassa naiset voivat joissakin paikoissa ottaa aurinkoa rinnat paljaina.  


Nykyajan digambara ("taivaspaitainen") jainimunkki.  

Aiheeseen liittyvät sivut

• Kehonkuva
• Kehopositiivisuus
• Streaking
• Topfreedom
• Toplessness