Queen Mary's Peak on Tristan da Cunhan saaren huippu Etelä-Atlantilla. Sen huippu on 2 062 metriä merenpinnan yläpuolella. Se on nimetty kuningas Yrjö V:n kuningattaren puolison Mary of Teckin mukaan. Se on Britannian merentakaisten alueiden Saint Helenan, Ascensionin ja Tristan da Cunhan korkein kohta.
Vuori on saaren muodostavan suuren kilvetulivuoren huippu. Huipulla oleva kraatteri on 300 metriä leveä, ja siinä on sydämenmuotoinen järvi. Järvi on talvella yleensä jäässä, ja tulivuoren ylärinteet ovat lumen peitossa.
Ainoa historiallinen purkaus tapahtui vuonna 1961 pienestä kraatterista saaren pohjoisrannalla. Saaren asukkaat jouduttiin evakuoimaan.
Merimiehet käyttivät Queen Mary's Peak -huippua navigoinnin apuvälineenä matkalla Euroopasta Intian valtamerelle ja sen ulkopuolelle. 1600-luvulla Itä-Intian komppania määräsi kapteenit purjehtimaan Tristanin kautta.
Geologia
Queen Mary's Peak on osa laajaa merellä sijaitsevaa kilvetulivuorijärjestelmää. Kilvetulivuoret syntyvät hitaasti purkautuvasta, laavaa levittävästä tulivuoritoiminnasta, mikä on muovannut Tristan da Cunhan lähes pyöreän saaren muodon. Huipun kraatteri on suljettu ja siellä oleva järvi kertoo siitä, että kyseessä on tulivuoren keskuskraatteri, joka on pysynyt pitkään suhteellisen stabiilina purkausten välillä.
Ilmasto ja luonto
Saarella vallitsee kylmä ja kosteahko meri-ilmasto: sää voi muuttua nopeasti, ja huippu on usein pilvessä tai sumussa. Talvella huipun yläosat voivat peittyä lumeen ja järvi voi jäätyä. Tristan da Cunhalla on monia endeemisiä kasvi- ja eläinlajeja, ja saaren rannikot ovat tärkeitä pesimäalueita merilinnuille. Korkeusvyöhykkeet vaihtelevat rannikon ruoho- ja sammalkasveista ylempien rinteiden niukempaan kasvillisuuteen.
Historia ja 1961 purkaus
Vuoden 1961 purkaus oli saaren ainoa dokumentoitu, merkittävä tulivuoritoiminta modernina aikana. Purkaus tapahtui kraaterin ulkopuoliselta alueelta saaren pohjoisosassa, ja seurauksena oli laajamittainen evakuointi Manner-Britanniaan. Useimmat saaren asukkaat palasivat kotisaarelleen muutaman vuoden kuluttua, kun olojen katsottiin olevan jälleen turvalliset. Purkaus muistuttaa alueen tuliperäisestä luonteesta ja siitä, että vaikka keskustakraatteri on rauhallinen pitkän aikaa, saari on edelleen vulkaanisesti aktiivinen alue.
Nousu ja vierailu
Queen Mary's Peak on vetonaula harvinaisille vierailijoille ja vaeltajille. Nousu huipulle on fyysisesti vaativa: reitit ovat usein jyrkkiä, mutaisia ja sää voi tehdä kiipeämisestä hankalaa. Saarelle pääsy on rajoitettua ja tapahtuu pääosin laivalla; vierailijoilta odotetaan kohteliasta käytöstä paikallista yhteisöä kohtaan sekä mahdollisesti lupaa tai opasta paikallisilta viranomaisilta tai asukkailta.
Huipulta avautuvat laajat näkymät ympäröivälle valtamerelle ja saaren jyrkille rannikkoalueille silloin kun sää sallii. Historiallisesti huippu on toiminut merkittävänä maamerkkinä merenkulkijoille pitkien merimatkojen aikana.
Säilyttäminen ja yhteisö
Tristan da Cunhan pieni yhteisö on tottunut elämään syrjässä ja huolehtii ympäristöstään. Saaren luonto on herkkä; vierailijoiden odotetaan noudattavan paikallisia suojeluohjeita, jotta uhanalaiset tai endeemiset lajit ja perinteinen elinkeinoelämä eivät kärsi. Queen Mary's Peak on sekä luonnollinen että kulttuurinen symboli saarelle ja sen asukkaille.