Erik Satie — ranskalainen säveltäjä, Gymnopédies ja minimalismin edelläkävijä
Erik Satie — ranskalainen säveltäjä, Gymnopédiesin luoja ja minimalismin edelläkävijä; ainutlaatuinen elämä, omituisuudet ja vaikutus moderniin musiikkiin.
Erik Satie (s. Honfleur, Ranska, 17. toukokuuta 1866; kuoli Pariisissa 1. heinäkuuta 1925) oli ranskalainen säveltäjä, pianisti ja avantgarden hahmo, joka jätti pysyvän jäljen 1900-luvun musiikkiin. Hänet muistetaan paitsi omituisesta käytöksestään ja huumoristaan myös omaleimaisesta sävelkielestään ja uusista ideoistaan, jotka ennakoivat muun muassa minimalismia ja ambient-musiikkia. Satie antoi usein musiikilleen epätavallisia nimiä, kuten Piece in the form of a pear (Pièce en forme de poire) ja merkitsi teoksiinsa ohjeita ja tekstejä, jotka olivat yhtä paljon osa esitystä kuin itse nuotit. Hänen tunnetuimpia sävellyksiään ovat kolme pianokappaletta, joita hän kutsui nimellä Gymnopédies; ensimmäinen näistä on laajalti tunnistettava yksinkertaisine, lempeine melodioineen ja rauhallisine säestyksineen. Satie käytti myös epätavallisia ääniä ja soittimia — esimerkiksi sirenejä ja kirjoituskoneita — etenkin teatteri- ja balettituotannoissaan.
Elämä ja ura
Satie vietti lapsuutensa Normandiassa ennen muuttoaan Pariisiin, missä hän toimi muun muassa kapakkatuneurona, pianistina ja säveltäjänä. Hän kohtasi ja vaikutti moniin aikalaisiin — niin taiteilijoihin kuin kirjailijoihinkin — ja työskenteli usein ristiriitaisissa oloissa, mutta hänen ajatuksensa musiikista levisivät nopeasti Ranskan kulttuuripiireissä. Vaikka Satie oli persoonallisuus, jota muistellaan yleisesti omituisuuksistaan, hänen ideoillaan ja vähäeleisellä tyylillään oli merkittävä vaikutus modernismin kehitykseen Ranskassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
Tyyli ja innovaatiot
Satie ei pyrkinyt miellyttämään perinteisiä käsityksiä teknisestä nerokkuudesta; sen sijaan hän korosti selkeyttä, toistoa, harmonista yksinkertaisuutta ja rytmistä vapautta. Hän käytti sävellyksissään joskus hyvin kromaattista ilmaisua, toisaalta toimi myös ennakoivasti minimalismin suuntaan: kappaleet saattoivat perustua yksinkertaisiin kuvioihin, toistoon ja hiljaisuuteen. Satie kehitti myös käsitteen musique d'ameublement (”huonekalumusiikki”), eli taustamusiikkia, joka ei vaadi aktiivista kuuntelua — ajatus, joka on nähty esimuotona ambient-ajattelulle.
Yhteistyöt ja vaikutus
Satie työskenteli teatterin ja tanssin parissa ja teki merkittäviä yhteistyöitä muiden modernistien kanssa. Hänen balettinsa Parade (1917) sisälsi elementtejä, jotka herättivät kohua: mukana oli moderneja rekvisiittoja ja äänitehosteita, ja teoksen visuaalinen ilme syntyi muun muassa cubistisen taiteilijan piirroksista. Satie vaikutti laajalti myöhempiin säveltäjiin ja koreografeihin sekä inspiroi ryhmiä kuten Les Six -komponistit; myöhemmin hänen ajattelunsa ja pelkistetty tyylinsä tunnustettiin esikuvaksi John Cagen, minimalismin edelläkulkijoiden ja ambient-musiikin tekijöiden keskuudessa.
Tunnetuimpia teoksia
- Gymnopédies (1888) — kolme pianosävellystä, joista ensimmäinen on erityisen tunnettu.
- Gnossiennes — sarja pianosävellyksiä, joissa on vapaita mittasuhteita ja itämaista vaikutelmaa.
- Parade — baletti, jonka libretto ja visuaalinen yhteistyö rikkoivat perinteitä.
- Musique d'ameublement — konsepti taustamusiikista, joka vaikutti myöhempään musiikilliseen ajatteluun.
Satie oli kiinnostunut myös muista taiteista, kuten kirjallisuudesta ja maalaustaiteesta, ja hän liittyi osaksi laajempaa avantgarde-liikettä, joka Ranskassa tunnettiin osittain esprit nouveau -nimellä ensimmäisen maailmansodan ympärillä. Hänen tyylinsä, huumorinsa ja provokatiiviset käytäntönsä tekivät hänestä pysyvän esikuvan niille, jotka etsivät musiikissa uusia suuntia ja yksinkertaisuuden voimaa.
Erik Satie vuonna 1920
Satien talo Honfleurissa
Hänen elämänsä
Varhaisvuodet
Hän oli syntyjään Alfred Eric Leslie Satie, mutta aikuisena hän kirjoitti nimensä aina Erikiksi. Hänen isänsä oli ollut merenkulkualalla, mutta perhe muutti sitten Pariisiin. Hän oli vielä melko nuori, kun hänen äitinsä kuoli, ja hänet lähetettiin takaisin synnyinkaupunkiinsa Honfleuriin isänsä vanhempien kasvatettavaksi. Hänen isoäitinsä kuitenkin hukkui, joten hänet lähetettiin takaisin Pariisiin, jossa hänen isänsä opetti häntä. Hänen isänsä oli mennyt uudelleen naimisiin. Hänen uusi vaimonsa oli pianisti, ja hän lähetti nuoren Ericin Pariisin konservatorioon pianotunneille.
Satie vihasi pianotuntejaan. Hänen opettajansa sanoi, että hän oli konservatorion laiskin oppilas. Hän oli huono näönlukutaidossa, mutta hän jatkoi oppituntejaan, koska näin hän voisi suorittaa vain yhden vuoden asepalveluksen viiden vuoden sijasta. Itse asiassa hän oli armeijassa alle vuoden, koska hän sairastutti itsensä tahallaan keuhkoputkentulehdukseen. Toipuessaan hän alkoi säveltää. Hänen isänsä julkaisi muutamia hänen kirjoittamiaan lauluja. Hän ei kuitenkaan tullut toimeen perheensä kanssa, ja hän lähti kotoa vuonna 1887.
Nuori Satie
Satie tutustui pian moniin ihmisiin kuuluisassa kabareessa Chat Noir. Hän kasvatti hiuksensa pitkiksi ja käytti frakkia ja silinterihattua. Hän kirjoitti baletin, jota useimmat pitivät järkyttävänä. Hän ystävystyi Debussyn kanssa, joka oli yksi ainoista ihmisistä, jotka ymmärsivät vakavat syyt Satien epätavalliseen käytökseen.
Vuonna 1890 hän muutti uusiin huoneisiin talon ylimpään kerrokseen, jotta ihmiset, joille hän oli velkaa, eivät pääsisi hänen luokseen. Hän yritti säveltää yksinkertaiseen tyyliin ja kiinnostui mystisestä uskonnosta ja goottilaisesta taiteesta. Hän peri pienen summan rahaa, jolla hän osti itselleen seitsemän samettipukua, jotka olivat kaikki täsmälleen samanlaisia: yksi jokaiselle viikonpäivälle. Hän perusti kirkon nimeltä Église Métropolitaine d'Art de Jésus Conducteur (Kapellimestari Jeesuksen taiteen metropolikirkko), mutta kirkkoon ei kuulunut ketään muuta kuin hän itse.
Vuoden 1898 lopussa hän muutti Pariisin esikaupunkiin Arceuiliin. Siellä hän vietti loppuelämänsä. Hän lakkasi esiintymästä julkisesti ja ansaitsi rahaa soittamalla pianoa kahviloissa ja pubeissa. Joka aamu hän käveli 10 kilometrin matkan Pariisiin ja pysähtyi matkalla kahviloihin juomaan tai säveltämään. Hänellä oli keilahattu, siipikaulus ja aina mukanaan rullattu sateenvarjo. Jos satoi, hän piti sateenvarjonsa takin alla, jotta se pysyisi kuivana. Hänellä oli mukanaan myös vasara siltä varalta, että joku hyökkäisi hänen kimppuunsa. Myöhään illalla hän käveli taas kotiin tai palasi viimeisellä junalla. Hänen asuntonsa oli kauhea sotkuinen.
Nousu kuuluisuuteen
Vuonna 1905, 39-vuotiaana, hän ryhtyi jälleen opiskelijaksi ja opiskeli musiikkia Schola Cantorumissa. Hän halusi tulla paremmaksi säveltäjäksi. Hän oppi kirjoittamaan fuugia. Hän käytti edelleen mielellään parodiaa musiikissaan.
Vuonna 1911 Maurice Ravel soitti julkisesti joitakin Satien pianokappaleita. Yhtäkkiä ihmiset alkoivat kiinnittää huomiota Satieen. He tajusivat, että hän oli ollut yksi ensimmäisistä impressionistisista säveltäjistä. Debussy johti hänen Gymnopédiesinsa sovituksessa orkesterille. Musiikkikriitikot alkoivat kirjoittaa artikkeleita Satiesta. Hänestä oli vihdoin tulossa kuuluisa. Hän julkaisi joitakin humoristisia pianokappaleita. Hän ansaitsi sävellyksillään jonkin verran rahaa, joten hän pystyi luopumaan kabaree-esiintymisistä. Hän tapasi Jean Cocteaun, joka esitteli hänet Diagileville, jolle hän kirjoitti musiikin Paraatiin. Jotkut rakastivat sitä, jotkut vihasivat sitä, mutta ihmiset alkoivat kiinnittää häneen huomiota. Häntä pyydettiin kirjoittamaan lisää teatterimusiikkia. Hänellä oli suuri vaikutus kuuteen säveltäjään, jotka tunnettiin nimellä Les Six. Häntä pyydettiin kirjoittamaan sinfoninen draama, jonka hän nimesi Socrate. Monet muusikot pitävät sitä hänen parhaana teoksenaan.
Viimeiset vuodet
1920-luvulla hän kirjoitti monia artikkeleita sanoma- ja aikakauslehtiin ja liittyi dada-nimellä tunnettuun taidesuuntaukseen. Hänen balettinsa Relâche ja Mercure järkyttivät yleisöä, kun ne esitettiin ensimmäistä kertaa. Relâche on varhainen esimerkki siitä, mitä myöhemmin kutsuttiin vieraantumisen teatteriksi.
Satie joi paljon alkoholia ja sairastui. Hän sairastui maksakirroosiin ja kuoli vuonna 1925. Kun hänen ystävänsä menivät hänen asuntoonsa hänen kuolemansa jälkeen, siellä oli niin paljon sotkua, että heidän oli heitettävä kaksi kärrykuormaa roskia pois ennen kuin he pääsivät käsiksi hänen papereihinsa ja käsikirjoituksiinsa.
Hänen musiikkinsa
Satie harrasti tanssia, teatteria ja kabareeta suurimman osan elämästään, ja suuri osa hänen musiikistaan on sävelletty niitä varten. Hän kokeili musiikissaan aina uusia ideoita. Hän pystyi kirjoittamaan myöhäisromanttiseen tyyliin kromaattisia harmonioita käyttäen, mutta hän kirjoitti myös modernimpiin tyyleihin käyttäen usein hyvin yksinkertaisia ideoita. Hän oli aina enemmän kiinnostunut kauniista melodioista kuin monimutkaisten rytmien kirjoittamisesta. Hänen kolme Gymnopédietään ovat edelleen erittäin suosittuja. Ne tuntuvat tulevan vanhanaikaisesta maailmasta, jossa vallitsee suuri yksinkertaisuus. Hänen kolme Gnossiennesiaan (1890) kuulostavat enemmän itämaisilta, ja Satie kirjoitti musiikkiin hyvin outoja huomautuksia. Hänen pianokappaleensa Vexations (1893) on lyhyt kappale, jossa on outoja, kromaattisia sointuja, joita pianistin on sitten tarkoitus soittaa 840 kertaa. Uspud oli varhainen esimerkki siitä, mistä myöhemmin tuli "absurdin teatteri". Teksti oli kirjoitettu kokonaan pienillä kirjaimilla: tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin oli koskaan tehty. Hän kirjoitti monia kabareelauluja.
Myöhemmin, opiskeltuaan Schola Cantorumissa, hänestä tuli kuuluisa, ja hän kirjoitti paljon pianokappaleita, joilla oli hauskoja otsikoita ja outoja kommentteja (esim. "kuin yölaulu, jolla on hammassärky"). Paraatissa on outoja soittimia, kuten kirjoituskoneet. Socrate oli hänen vakavin teoksensa.
Hänen kuolemansa jälkeen kaikki ne ihmiset, joita hän oli loukannut, kirjoittivat Satiesta, että hän oli huono säveltäjä. Tämän seurauksena hänet melkein unohdettiin, kunnes 1960-luvulla John Cage kiinnostui hänen musiikistaan ja teki siitä jälleen suosittua. Monet surrealistiset taiteilijat saivat usein vaikutteita Satien musiikista ja ajatuksista.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Kuka oli Erik Alfred Leslie Satie?
V: Erik Alfred Leslie Satie oli ranskalainen säveltäjä.
K: Mistä hänet muistetaan nykyään lähinnä?
V: Hänet muistetaan nykyään lähinnä musiikistaan ja omituisista käytöstavoistaan.
K: Mitkä ovat hänen tunnetuimpia sävellyksiään?
V: Hänen tunnetuimmat sävellyksensä ovat kolme pianokappaletta, joita hän kutsui nimellä Gymnopédies. Ensimmäinen näistä kappaleista on hyvin kuuluisa musiikkikappale; se on yksinkertainen sävel lempeän säestyksen päällä.
K: Mitä epätavallisia soittimia Satie käytti joskus?
V: Satie käytti joskus epätavallisia soittimia, kuten sireenejä ja kirjoituskoneita.
K: Miksi Satie oli tärkeä musiikin kehitykselle Ranskassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa?
V: Hän oli tärkeä ideoidensa vuoksi, ja hän vaikutti moniin ihmisiin. Satie käytti sävellystapoja, kuten hyvin kromaattista musiikkia ja minimalismia, ennen monia muita, jotka yleistyivät myöhemmin vuosisadalla.
K: Miten kuvailisit Satien sävellystyyliä?
V: Hän ei ollut nerokas säveltäjä, mutta hänellä oli ilo säveltää hyvin yksinkertaisella tavalla.
K: Mitä uusia taiteeseen liittyviä ajatuksia Satie omaksui? V: Satie oli kiinnostunut myös muista taiteista, kuten kirjallisuudesta ja maalaustaiteesta, ja hän liittyi esprit nouveau (uusi henki) -nimellä tunnettuihin uusiin ajatuksiin, jotka olivat muodissa Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aikoihin.
Etsiä