Aitosammakot (Ranidae) – maailman oikeat sammakot, lajit ja ominaisuudet
Aitosammakot (Ranidae) — tutustu oikeisiin sammakoihin, lajeihin ja ominaisuuksiin: levinneisyys, kokoerot goliathista metsäsammakkoon ja elintavat veden äärellä.
Ranidae-heimoa eli aitoja sammakoita tavataan useimmissa maissa Etelämannerta lukuun ottamatta. Todellisia sammakoita tavataan Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikan pohjoisosissa, Euroopassa, Aasiassa, Madagaskarilla, Afrikassa, Itä-Intiassa, Uudessa-Guineassa ja Australiassa. Härkäsammakko on Pohjois-Amerikan suurin sammakko. Tavallisesti viitasammakot ovat sileäpintaisia, kosteanahkaisia sammakoita, joilla on suuret, voimakkaat jalat ja joiden jalat ovat verkkomaiset. Pienimpiä aitoja sammakoita ovat metsäsammakot (Rana sylvatica). Suurin on goliath-sammakko (Conraua goliath). Oikeat sammakot ovat puolivesisammakoita. Ne elävät veden lähellä.
Ulkonäkö ja rakenne
Aitojen sammakkojen tunnusmerkkejä ovat yleensä:
- Sileä, usein kiiltävä iho, joka pitää kosteutta ja auttaa hengityksessä ihon kautta.
- Pitkät ja voimakkaat takajalat, jotka soveltuvat hyppimiseen ja uimiseen.
- Verkkomaiset varpaat, jotka parantavat uimiskykyä (ks. linkki yllä).
- Korvan rakkula (tympanum) tyypillisesti näkyvissä pään sivulla ja dorsolateraaliset ihojuovat monilla lajeilla.
- Vomeriset hampaat yläleuan etuosassa useimmilla lajeilla, joilla tarttuminen saaliiseen tehostuu.
Elintavat ja lisääntyminen
Aidot sammakot ovat pääosin puolivesisiä: ne hakeutuvat veden läheisyyteen pesimään ja juomaan, mutta liikkuvat myös maalla ruokaillessaan. Lisääntyminen tapahtuu yleensä vedessä — naaraat munivat ison määrän ammuksia (munarykelmiä), joista kehittyvät rantatavoissa eläviä tai vesielämää viettäviä poikasia (tadpoleja). Poikaset käyvät läpi täydellisen muodonmuutoksen (metamorfoosi) muuttuen uimapoikasesta nelijalkaiseksi sammakoksi.
Ravinto
Aitojen sammakkojen ruokavalio koostuu pääasiassa hyönteisistä ja muista niveljalkaisista, mutta suuremmat lajit voivat saalistaa myös kaloja, lintuja ja pieniä nisäkkäitä. Useimmat lajit käyttävät kieltä saaliin pyydystämiseen ja nappaavat myös suullaan.
Lajikirjo ja taksonomia
Ranidae on laaja ja monimuotoinen heimo, johon kuuluu satoja lajeja eri puolilla maailmaa. Taksonomiassa on viime vuosikymmeninä tapahtunut paljon muutoksia: joitakin perinteisesti ranideiksi luettuja lajeja on siirretty uusille suku- tai heimo-jaotteluille (esim. Lithobates, Pelophylax). Tunnettuja esimerkkejä mainittakoon yllä jo viitattu Härkäsammakko, pienemmät metsäsammakot (Rana sylvatica) ja suuret lajit kuten goliath-sammakko (Conraua goliath).
Uhat ja suojelu
Aitoja sammakoita uhkaavat samat tekijät kuin muita sammakkoeläimiä:
- Elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen (kastelut, turvetuotanto, kaupunkilaajeneminen).
- Vesien saastuminen ja kemikaalikuormitus.
- Tautien leviäminen, erityisesti chytridiomykoosi (sammakonrahkasieni), joka on tuhonnut populaatioita ympäri maailmaa.
- Ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset pesimävesissä ja lämpötiloissa.
- Biologiset uhkatekijät, kuten vieraslajit ja liikenne.
Merkitys ekosysteemissä ja ihmiselle
Aidot sammakot ovat tärkeitä ravintoketjussa: ne säätelevät hyönteiskantoja ja ovat samalla monien petojen ravintoa. Ihmisen kannalta ne toimivat myös ympäristöterveydestä kertovina indikaattoreina, sillä sammakot reagoivat herkästi vesi- ja ympäristömuutoksiin. Joissakin kulttuureissa sammakkoja käytetään ruokana tai tutkimuslajeina, mutta useimpien populaatioiden tilaa seurataan ja pyritään turvaamaan kestävin keinoin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Ranidae-heimo muodostaa laajan ja ekologisesti merkittävän ryhmän “oikeita” sammakoita, jotka elävät eri puolilla maailmaa, sopeutuvat monenlaisiin elinympäristöihin ja kohtaavat nykyään merkittäviä uhkia — suojelutoimet ovat siksi tärkeitä monien lajien säilymiselle.
Kaksivärinen sammakko (Clinotarsus curtipes) on yksi monista "tosi sammakoista".
Alaperheet
Ranidae-heimoon kuuluvat seuraavat alahaarat. Joitakin niistä käsitellään joskus erillisinä sukuina:
- Ceratobatrachinae (Malesia, Filippiinit, Borneo, Papua-Uusi-Guinea, Bismarckin saaristo).
- Conrauinae (Afrikka)
- Dicroglossinae
- Micrixalinae (Intia)
- Nyctibatrachinae (Länsi-Ghats, Intia; Sri Lanka).
- Petropedetinae (Afrikka)
- Ptychadeninae (pääasiassa Afrikka)
- Raninae
- Ranixalinae (Intia)
Genera
- Afrana
- Allopaa Ohler & Dubois, 2006
- Amietia
- Amolops
- Anhydrophryne
- Arthroleptella
- Arthroleptidit
- Aubria
- Babina (joskus sisällytetty Rana-lajiin)
- Batrachylodes
- Cacosternum
- Ceratobatrachus
- Chaparana
- Chrysopaa Ohler & Dubois, 2006
- Clinotarsus Mivart 1869 (aiemmin Rana-lajissa, sisältää Nasiranan).
- Conraua
- Dimorphognathus
- Discodeles
- Ericabatrachus
- Euphlyctis
- Fejervarya (aiemmin Rana-lajissa, parafylaktinen).
- Fagayman
- Glandirana (aiemmin Rana)
- Hildebrandtia
- Hoplobatrachus
- Huia (polyfyyttinen)
- Hylarana Tschudi 1838 (aiemmin Rana)
- Indirana
- Ingerana
- Lankanectes
- Lanzarana
- Limnonectes
- Meristogenys (saattaa kuulua Huiaan)
- Micrixalus
- Microbatrachella
- Minervarya
- Nannophrys
- Nanorana
- Natalobatrachus
- Nothophryne
- Nyctibatrachus
- Occidozyga
- Odorrana (aiemmin Rana)
- Paa
- Palmatorappia
- Pelophylax Fitzinger 1843 (aiemmin Rana-lajissa, luultavasti parafylaktinen).
- Petropedetes
- Phrynobatrachus
- Phrynodon
- Platymantis
- Pseudoamolops
- Poyntonia
- Pterorana
- Ptychadena
- Pyxicephalus
- Rana
- Sanguirana (aiemmin Rana)
- Sphaerotheca
- Staurois
- Strongylopus
- Sylvirana
- Tomopterna
Kirjat
- Cai, Hong-xia; Che, Jing, Pang, Jun-feng; Zhao, Er-mi & Zhang, Ya-ping (2007): Amolops tormotus: Kiinalaisten Amolops-sammakoiden (Anura, Ranidae) parafylia ja harvinaisen kiinalaisen sammakon Amolops tormotus fylogeneettinen asema. Zootaxa 1531: 49-55. PDF kokoteksti Arkistoitu 2010-02-03 Wayback Machine:ssa.
- Cogger, H.G.; Zweifel, R.G. & Kirschner, D. (2004): Encyclopedia of Reptiles & Amphibians (2. painos). Fog City Press. ISBN 978-1-877019-69-2.
- Frost, Darrel R. (2006): Petropedetidae Noble, 1931. American Museum of Natural History, New York, Yhdysvallat. Haettu 2006-AUG-05.
- Frost, Darrel R. et al. (2006): The amphibian tree of life. Bulletin of the American Museum of Natural History. Numero 297. New York.
- Gordon, Malcolm S.; Schmidt-Nielsen, Knut & Kelly, Hamilton M. (1961): Rana cancrivora). J. Exp. Biol. 38(3): 659-678. PDF kokoteksti
- Hillis, D.M. (2007) Rajoitukset elämänpuun osien nimeämisessä. Molecular Phylogenetics and Evolution 42(2): 331-338. doi:10.1016/j.ympev.2006.08.001 PDF kokoteksti Archived 2011-09-27 at Wayback Machine
- Hillis, D.M. & Wilcox, T.P. (2005): Phylogeny of the New World true frogs (Rana). Mol. Phylogenet. Evol. 34(2): 299-314. doi:10.1016/j.ympev.2004.10.007 PDF fulltext Arkistoitu 2008-05-28 Wayback Machine:ssa
- Kotaki, Manabu; Kurabayashi, Atsushi; Matsui, Masafumi; Khonsue, Wichase; Djong, Tjong Hon; Tandon, Manuj & Sumida, Masayuki (2008): Fejervarya limnocharis -kompleksin geneettiset eroavaisuudet ja fylogeneettiset suhteet Thaimaassa ja naapurimaissa mitokondriaalisten ja ydingeenien perusteella. Zoological Science 25(4): 381-390. doi:10.2108/zsj.25.381 (HTML-tiivistelmä).
- Pauly, Greg B., Hillis, David M. & Cannatella, David C. (2009): Taxonomic freedom and the role of official lists of species names. Herpetologica 65: 115-128. PDF fulltext Archived 2011-07-26 at the Wayback Machine.
- Stuart, Bryan L. (2008): Amphibia: Ranidae): Huian (Amphibia: Ranidae) fylogeneettinen ongelma. Molecular Phylogenetics and Evolution 46(1): 49-60. doi:10.1016/j.ympev.2007.09.016 PDF kokoteksti Arkistoitu 2016-03-03 Wayback Machine:ssa
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mihin sukuun oikeat sammakot kuuluvat?
V: Tosi sammakot kuuluvat Ranidae-heimoon.
K: Missä aitoja sammakoita tavataan?
V: Viitasammakoita tavataan Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikan pohjoisosissa, Euroopassa, Aasiassa, Madagaskarissa, Afrikassa, Itä-Intiassa, Uudessa-Guineassa ja Australiassa.
K: Mikä on suurin Pohjois-Amerikassa elävä viitasammakko?
V: Härkäsammakko on Pohjois-Amerikan suurin sammakko.
K: Miltä useimmat aitosammakot näyttävät?
V: Useimmat viitasammakot ovat sileäkarvaisia ja kosteanahkaisia, ja niillä on suuret voimakkaat jalat ja verkkojalat.
K: Mikä on pienin aitosammakkolaji?
V: Metsäsammakko (Rana sylvatica) on pienin aitojen sammakoiden laji.
K: Mikä on suurin sammakkolaji?
V: Goliath-sammakko (Conraua goliath) on suurin sammakkolaji.
K: Missä ne elävät?
V: Viitasammakot ovat puolivesieläimiä, ja ne elävät yleensä vesilähteiden lähellä.
Etsiä