Bad Religion on yhdysvaltalainen punkrockia soittava yhtye. Sen perustivat Etelä-Kaliforniassa vuonna 1979 Jay Bentley (basso), Greg Graffin (laulu), Brett Gurewitz (kitarat) ja Jay Ziskrout (rummut). Yhtyeen varhaiset vuoden 1980 kummankinlaiset kokeilut ja myöhemmät levytykset vaikuttivat voimakkaasti kalifornialaisen punkin suuntaan; bändiä pidetään usein yhtenä niistä, jotka palauttivat hardcore-punkin ja älykkäämmän lyriikan keskiöön 1980-luvun lopulla ja vaikuttivat siten myös pop-punk-yhtyeisiin 1990-luvulla. Vuodesta 1979 lähtien jäseniä on vaihdellut paljon: Greg Graffin on ainoa jäsen, joka on ollut yhtyeessä jatkuvasti, mutta useita alkuperäisiä jäseniä — erityisesti Jay Bentley ja Brett Gurewitz — on palannut tai vaikuttanut bändin toimintaan uudelleen eri vaiheissa.
Historia ja kokoonpanot
Bad Religionin kokoonpano on muuttunut useaan otteeseen. Brett Gurewitz lähti yhtyeestä vuonna 1994 keskittyäkseen muun muassa levy-yhtiö Epitaphin ja tuotantotyöhön, minkä jälkeen Brian Baker liittyi kitaristiksi. Gurewitz palasi yhtyeeseen vuonna 2001. Rumpaleina ovat vuosien varrella soittaneet muun muassa Jay Ziskrout, Pete Finestone, Bobby Schayer ja myöhemmin Brooks Wackerman, jonka seuraajaksi tuli Jamie Miller vuonna 2015. Jay Bentley on toiminut bassossa useaan otteeseen ja Greg Graffin on toiminut yhtyeen pääasiallisena laulaja- ja sanoittajana koko historian ajan; hän on myös tunnettu akateemisesta työstä ja yliopisto-opetuksesta sekä kiinnostuksestaan evoluutiobiologiaan ja yhteiskunnalliseen ajatteluun.
Levytykset ja kaupallinen läpimurto
Bad Religion on julkaissut useita albumeita, joista monet ovat vaikuttaneet voimakkaasti punkin kehitykseen. Alkuperäisessä tekstissä mainitut määrät ovat vanhentuneita: yhtye on julkaissut useita studioalbumeita, ja merkittävimpiä julkaisuja ovat mm. Suffer (1988), jota monet kriitikot pitävät yhtenä tärkeimmistä punk-albumeista, sekä Recipe for Hate (1993), joka toi bändille laajempaa huomiota ja sijoittui Billboardin Heatseekers-listalla. Seuraava kansainvälistä läpimurtoa merkittävästi vauhdittanut albumi oli Stranger Than Fiction (1994), jolta nousivat tunnetuiksi kappaleet "21st Century (Digital Boy)" ja "Infected"; tämä levy oli myös ainoa Bad Religionin albumi, joka on saanut kultalevyn Yhdysvalloissa. Brett Gurewitzin poissaolo 1994–2001 vaikutti bändin profiiliin ja myyntiin, mutta yhtye palasi vahvasti levyllä The Process of Belief (2002). Myöhemmät albumit ovat sisältäneet muun muassa The Empire Strikes First (2004), New Maps of Hell (2007), The Dissent of Man (2010), True North (2013) ja Age of Unreason (2019). Lisäksi bändillä on useita EP- ja kokoelmajulkaisuja, live-levyjä ja DVD-levytyksiä.
Tyyli, aiheet ja vaikutus
Bad Religion tunnetaan tarkasti kirjoitetuista sanoituksista, älykkäästä kielenkäytöstä sekä moniäänisistä lauluista ja harmoniasta, joita fanit ja bändi itse ovat kutsuneet esimerkiksi "oozin aahs" -tyyppisiksi ääniksi. Lyriikat käsittelevät usein yhteiskunnallisia ja poliittisia teemoja, uskontoa, etiikkaa, yksilönvapauden kysymyksiä sekä tieteeseen ja rationalismiin liittyviä aiheita; joskus sanoitukset ovat henkilökohtaisempia ja kuvaavat tunteita tai elämänkokemuksia. Bad Religionin vaikutus näkyy laajasti punk- ja vaihtoehtomusiikin kentällä: heidän tyylinsä ja Epitaphin kautta levitetyt yhtyeet auttoivat määrittämään 1990-luvun ja 2000-luvun alun punk- ja pop-punk-soundia.
Yhtye on edelleen aktiivinen keikkailun ja uusien äänitteiden merkeissä, ja sen pitkä ura sekä vaikutus rock- ja punk-skenen kehitykseen tekevät Bad Religionista yhden alan arvostetuimmista yhtyeistä.