Rengashylje (Pusa hispida) – arktinen merihylje: ominaisuudet ja levinneisyys

Rengashylje (Pusa hispida) — pieni arktinen merihylje tunnistettavissa renkaankuvioisesta turkistaan; laaja levinneisyys Jäämereltä Pohjois-Atlantille, elintärkeä arktiselle ekosysteemille.

Rengashylje (Pusa hispida), joka tunnetaan myös nimellä purkkihylje ja inuiittien nimellä netsik tai nattiq, on korvaton hylje. Ne elävät arktisilla ja subarktisilla alueilla. Merihylje on pieni hylje: yksilöt ovat harvoin yli 1,5 metriä pitkiä ja niiden ruumiinmuoto on tanakka ja pyöreä, mikä auttaa säilyttämään lämpöä kylmässä vedessä.

Ulkonäkö ja tuntomerkit

• Turkki: niillä on ominainen kuvio, jossa on tummat täplät, joita ympäröivät vaaleanharmaat renkaat — tästä nimi "rengashylje".
• Pää ja raajat: pää on pyöreä ja lyhyt, ja eturaajoissa on voimakkaat, kynsimäiset varpaat, joilla ne kaivavat hengityskoloja jäähän ja rakennussuojaan lumipeitteeseen.
• Koko ja paino: pituus yleensä noin 1–1,5 m; paino vaihtelee iän, sukupuolen ja alueen mukaan.

Elintavat ja lisääntyminen

Rengashylje on sopeutunut elämään jäisessä meressä. Syksyllä ja talvella se ylläpitää useita hengityskoloja jäässä ja käyttää lumipeitteisiä laavuja tai koloja (snow lairs) synnytykseen ja poikasen hoitoon. Emo synnyttää tavallisesti yhden poikasen keväällä, ja imetys kestää muutamasta viikosta noin kahteen kuukauteen riippuen populaatiosta. Poikaset syntyvät usein lumipesässä, joka suojaa niitä kylmältä ja pedoilta.

Ravinto

Merihylje on pääosin kalansyöjä ja ravintoon kuuluu monenlaisia kaloja ja selkärangattomia, kuten silakkaa, turskaa, katkarapuja ja muita pohjaeläimiä. Se etsii ruokansa sekä avovesistä että jääreuna-alueilta ja pystyy sukeltamaan etsiessään saalista.

Levinneisyys ja elinympäristö

Se on pohjoisen pallonpuoliskon runsain ja laajimmalle levinnyt jäähylje. Ne elävät koko Jäämerellä, Beringinmerellä ja Okhotskissa aina Japanin pohjoisrannikolle asti Tyynellämerellä ja Pohjois-Atlantilla Grönlannin ja Skandinavian rannikoilla aina Newfoundlandiin asti, ja niihin kuuluu kaksi makean veden alalajia Pohjois-Euroopassa. Rengashylje viihtyy jäillä ja niiden reuna-alueilla, mutta paikalliset kannat voivat hyödyntää myös makean veden järviä (esim. Saimaa ja Laatokka).

Petoja ja merkitys ekosysteemissä

Merihylkeet ovat jääkarhujen tärkeimpiä saaliseläimiä, ja ne ovat myös monien muiden petojen, kuten miekkavalasten ja joidenkin hyljelintujen, ravintoa. Ekologisesti ne ovat tärkeitä ravintoketjun välittäjiä, jotka vaikuttavat kalakantojen rakenteeseen ja ainekiertoon arktisissa meriyhteisöissä.

Uhat ja suojelu

• Ilmastonmuutos: merenpinnan ja merijään lämpeneminen heikentää rengashylkeen lisääntymisalueita, sillä lumipesät ja vakaat jääalueet vähenevät.
• Ihmistoiminta: teollisuusmelu, saastuminen, risteily- ja öljytoiminta sekä verkkoihin takertuminen voivat rasittaa populaatioita.
• Paikalliset kannat: vaikka laji kokonaisuutena ei ole maailmanlaajuisesti kaikkein uhanalaisin, jotkin paikalliskannat — erityisesti makean veden alalajit, kuten Saimaalla — ovat uhanalaisia ja tarvitsevat aktiivista suojelua.

Suojelutoimia ovat mm. lisääntymisalueiden ja talvipesien suojeleminen, kalastuksen rajoitukset ja paikalliset suojeluohjelmat, sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen laajemmassa mittakaavassa.

Ihmisten suhde

Merihylkeet ovat jo pitkään kuuluneet arktisen alueen alkuperäiskansojen ruokavalioon ja kulttuuriin. Niistä on hankittu lihaa, rasvaa, nahkoja ja muita tarpeellisia tuotteita. Nykyään perinteinen metsästys on monilla alueilla säänneltyä, ja paikallisyhteisöt pyrkivät yhdistämään perinteet ja suojelutoimet.

Rengashylje on sopeutuvainen ja monimuotoinen laji, mutta sen tulevaisuus riippuu pitkälti arktisen ympäristön säilymisestä ja ihmistoiminnan vaikutusten hallinnasta.

Kuvaus

Norppa on arktisen alueen pienin ja yleisin hylje. Niillä on pieni pää, lyhyt kissamainen kuono ja pullea vartalo. Niiden turkki on tumma, ja selässä ja kyljissä on hopeiset renkaat, ja vatsa on hopeinen. Alalajista ja kunnosta riippuen aikuisen norpan koko voi vaihdella 100-175 cm:n välillä ja paino 32-140 kg. Hylkeen keskipituus on noin 1,5 metriä ja paino noin 50-70 kg. Niiden pienillä eturäpylöillä on yli 2,5 cm:n paksuiset kynnet, joita käytetään hengitysreikien tekemiseen 2 m:n paksuiseen jäähän.

backflippers

Elämänhistoria

Naaraat saavuttavat sukukypsyyden 4 vuoden iässä. Urokset tulevat sukukypsiksi vasta 7-vuotiaina. Kevään lisääntymiskauden aikana naaraat rakentavat pesiä paksuun jäähän ja synnyttävät niissä. Naaraat synnyttävät yhden poikasen maalis- tai huhtikuussa 9 kuukauden tiineyden jälkeen. Pennut vieroitetaan kuukauden kuluttua. Niille kertyy paksu rasvakerros.

Naaraat alkavat yleensä parittelemaan huhtikuun lopulla. Urokset vaeltavat jäällä etsien kumppania. Löydettyään uros ja naaras saattavat viettää useita päiviä yhdessä ennen parittelua. Sen jälkeen uros etsii toisen parin.

Norppahylkeet elävät noin 25-30 vuotta. Ne ovat yksinäisiä eläimiä. Ne erottautuvat toisistaan satojen metrien päähän.

Merihylkeen poikanen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on rengashylje?

K: Minkä kokoinen on rengasmerihylje?

K: Mikä on rengasmerihylkeen tunnusomainen kuviointi?

K: Missä rengastiiviset hylkeet elävät?

Kysymys: Mikä on pohjoisen pallonpuoliskon runsain ja laajimmalle levinnyt jäähylje?

K: Mikä on jääkarhun ruokavalio?

K: Kuka syö rengasmerihylkeitä?

Hae kirjaimella