Robert Curthose

Varhainen ura

Robert oli Englannin ensimmäisen normannikuninkaan Vilhelm Valloittajan ja Flanderin Matildan vanhin poika. Robert syntyi noin vuonna 1050. Lapsena hänet kihlattiin Mainen perijättären Margaretin kanssa. Margaret kuoli kuitenkin ennen kuin he ehtivät mennä naimisiin. Robert meni naimisiin vasta nelikymppisenä.

Robert kasvatettiin Williamin sotilaiden joukossa. Tämän seurauksena hänestä tuli taitava soturi. Toisin kuin isänsä, hän odotti kuitenkin elävänsä nautinnollista ja ylellistä elämää. Vuonna 1063 hänen isänsä teki hänestä Mainen kreivin, kun hän sai sopimuksen Margaretin kanssa. Robertilla ei kuitenkaan ollut valtaa. Hänen isänsä johti kreivikuntaa vuoteen 1069 asti, jolloin kreivikunta kapinoi ja siirtyi takaisin Mainen Hugh V:lle. Hänestä oli kuitenkin tehty isänsä perillinen. Paronit olivat kahdesti vannoneet hänelle uskollisuudenvalan tulevana johtajanaan.

Vuonna 1077 Robert joutui riitaan isänsä kanssa. Hän vaati saada hallita Normandiaa, mitä hän oli tehnyt ainakin joskus Vilhelmin ollessa Englannissa. William ei pystynyt puhumaan poikansa kanssa järkeä, ja Robert lähti vihaisena. Seuraavana päivänä Robert ja hänen seuraajansa yrittivät vallata Rouenin. Piiritys epäonnistui. Kapinoiduttuaan isäänsä vastaan hän ei voinut muuta kuin lähteä maanpakoon. Robert meni ensin Chateauneuf-en-Thymerais'hin. Sitten hän pakeni Flanderiin setänsä Robert I:n, Flanderin kreivin, hoviin.

Keväällä 1080 Robert oli jälleen hyvissä väleissä isänsä kanssa. Hän teki Robertista jälleen Normandian perijänsä paroniensa läsnäollessa. Myöhemmin samana kesänä tai alkusyksystä Robert lähti isänsä kanssa Englantiin. Vilhelm asetti Robertin johtamaan suurta armeijaa, jonka oli määrä marssia pohjoiseen ja käydä kauppaa Skotlannin kuningas Malcolm III:n kanssa. Malcolm oli tehnyt ryöstöretkiä Pohjois-Englannissa sillä aikaa, kun Vilhelm oli Normandiassa. Kun nämä kaksi armeijaa lähestyivät toisiaan, Malcolm ei halunnut taistella. Hän vannoi jälleen uskollisuutta kuningas Vilhelmille ja antoi panttivankeja. Robert pysyi Englannissa isänsä kanssa vuoden 1081 loppuun asti. Mainen tapahtumat saivat Williamin ja Robertin palaamaan Normandiaan. Anjoun kreivi Fulk IV oli hyökännyt jälleen Maineen yrittäen saada vallan pois Normandiasta. Vilhelm ja Robert johtivat suuren armeijan Maineen kohdatakseen Angevinin kreivin. Ennen kuin taistelut ehtivät alkaa, kardinaali ja useat munkit pysäyttivät taistelun. He pyysivät aselepoa, ja pitkien neuvottelujen jälkeen siihen suostuttiin. Anjoun kreivin oli annettava Normandian saada Maine, mutta Robertin oli Mainen kreivinä tunnustettava Fulk IV:n Mainen yliherralleen. Kun kuningatar Matilda kuoli vuonna 1083, Robert näytti hylkäävän isänsä. Hän ja hänen äitinsä olivat olleet hyvin läheisiä.

Vuonna 1087 valloittaja kuoli haavoihin, jotka hän sai ratsastustapaturman seurauksena Mantesin piirityksen aikana. Kuollessaan hän tiettävästi halusi jättää vanhimman poikansa perinnöttömäksi, mutta hänet saatiin suostuteltua jakamaan normannien hallitsemat alueet kahden vanhimman poikansa kesken. Robertille hän myönsi Normandian herttuakunnan ja William Rufukselle Englannin kuningaskunnan. Nuorimmalle pojalle Henrikille annettiin rahaa maan ostamista varten. Kahdesta vanhimmasta pojasta Robertia pidettiin paljon heikompana, ja aateliset, joilla oli maita Englannin kanaalin molemmin puolin, pitivät häntä yleisesti ottaen parempana, koska he pystyivät helpommin kiertämään hänen valtansa. Isänsä kuollessa veljekset tekivät sopimuksen siitä, että he olivat toistensa perillisiä. Tämä rauha kesti kuitenkin alle vuoden, kun paronit liittyivät Robertin kanssa syrjäyttääkseen Rufuksen vuoden 1088 kapinassa. Se ei ollut menestys, osittain siksi, että Robert ei koskaan ilmaantunut tukemaan englantilaisia kapinallisia.

Robert otti läheiseksi neuvonantajakseen Ranulf Flambardin, joka oli aiemmin ollut hänen isänsä läheinen neuvonantaja. Flambardista tuli myöhemmin William Rufuksen älykäs, mutta erittäin epäsuosittu taloudellinen neuvonantaja, kunnes tämä kuoli vuonna 1100.

Vuonna 1096 Robert lähti ensimmäiselle ristiretkelle Pyhään maahan. Lähtiessään hän oli tiettävästi niin köyhä, että joutui usein jäämään sänkyyn vaatteiden puutteessa. Kerätäkseen rahaa ristiretkeä varten hän kiinnitti herttuakuntansa veljelleen Vilhelmille 10 000 markkaa.

Kun Vilhelm II kuoli 2. elokuuta 1100, Robert oli paluumatkalla ristiretkeltä ja oli menossa naimisiin varakkaan nuoren morsiamen kanssa hankkiakseen varoja herttuakuntansa takaisinostamiseen. Tämän seurauksena hänen veljensä Henrik pystyi anastamaan Englannin kruunun itselleen. Palattuaan Robert vaati Flambardin ja useiden anglo-normannien paronien kannustamana Englannin kruunua vuoden 1087 lyhytaikaisen sopimuksen perusteella. Vuonna 1101 hän johti maihinnousua syrjäyttääkseen veljensä Henrikin; hän laskeutui armeijansa kanssa Portsmouthiin, mutta koska hänellä ei ollut kannatusta englantilaisten keskuudessa ja koska Robert itse hoiti maihinnousutaktiikan huonosti, Henrik pystyi vastustamaan maihinnousua. Diplomatian avulla Robert joutui luopumaan vaatimuksestaan Englannin valtaistuimelle Altonin sopimuksessa. Robertin sanotaan olleen loistava kenttäkomentaja mutta surkea kenraali ensimmäisessä ristiretkessä. Hänen Normandian hallintonsa (tai huono hallintonsa) sekä epäonnistunut hyökkäys Englantiin viittaavat siihen, että hänen sotilaalliset kykynsä eivät olleet juuri sen parempia kuin hänen poliittiset taitonsa.

Vuonna 1105 Henrik kuitenkin hyökkäsi Normandiaan, koska Robert herätti jatkuvasti eripuraa veljensä kanssa Englannissa ja koska Normandiassa vallitsi levottomuus. Orderic kertoo pääsiäisenä 1105 tapahtuneesta välikohtauksesta, jossa Robertin oli määrä kuulla Séesin piispa Serlon saarna. Robert vietti edellisen yön harrastamalla urheilua huorien ja narrien kanssa, ja kun hän makasi sängyssä nukkumassa humalassaan, hänen kelvottomat ystävänsä varastivat hänen vaatteensa. Herättyään hän huomasi olevansa alasti ja joutui jäämään sänkyyn, jolloin hän ei päässyt saarnaan.

Vuonna 1106 Henrik kukisti Robertin armeijan ratkaisevasti Tinchebrayn taistelussa ja vaati Normandiaa Englannin kruunun hallintaan, ja tämä tilanne säilyi lähes vuosisadan ajan. Taistelun jälkeen vangittu Robert oli vangittuna Devizesin linnassa kaksikymmentä vuotta ennen kuin hänet siirrettiin Cardiffiin.

Vuonna 1134 Robert kuoli Cardiffin linnassa kahdeksankymppisenä. Robert Curthose, joskus Normandian herttua, valloittajan vanhin poika, haudattiin Gloucesterin Pyhän Pietarin luostarikirkkoon. Hänen hautauksensa tarkkaa paikkaa on vaikea selvittää - legendan mukaan hän pyysi tulla haudatuksi ylimmän alttarin eteen. Hänen tammeen veistetty muotokuvansa on kuitenkin ruumiinarkun päällä, joka on koristeltu yhdeksän kunniakkaan kuninkaan vaakunalla (yksi puuttuu - Joosua, ja se on korvattu Edvard Ripittäjän vaakunalla). Kuvan kuva on peräisin noin 100 vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja hautakirstu paljon myöhemmin. Kirkosta on sittemmin tullut Gloucesterin katedraali.

 
Robertin hauta  

Perhe

Robert nai Conversanon kreivin Geoffrey Brindisin tyttären Sybilla of Conversanon (ja toisen normanniherttuan Robert Guiscardin sisarentyttären) matkalla takaisin ristiretkeltä, yksi lapsi:

• William Clito (1102-1128); hänellä ei ollut lapsia.

Robertilla oli myös ainakin kolme aviotonta lasta:

• Richard, joka kuoli metsästysmatkalla New Forestissa toukokuussa 1100.
• William.
• Nimetön tytär, joka avioitui Saint-Saensin Heliaksen kanssa.