Robert Curthose (n. 1050–1134), jota joskus kutsutaan Robert II:ksi tai Robert III:ksi, oli Normandian herttua vuosina 1087–1106. Hän oli myös Mainen kreivi. Hänen herttuakautensa on tunnettu konflikteista, joita hänellä oli veljiensä kanssa Englannissa. Tämä johti siihen, että Normandian herttuakunta yhdistettiin uudelleen Englannin kruunuun.
Tausta ja luonne
Robert oli William V:n (William Bastard, myöhemmin Vilhelm Valloittaja) ja Matilda Flanderilaisen vanhin poika. Hänen syntymävuotensa on epävarma, arviolta 1051–1054. Sukunsa ja asemansa vuoksi Robert peri suuria odotuksia, mutta hänen maineensa historiallisissa lähteissä on kaksijakoinen: häntä kuvataan rohkeaksi ja urhoolliseksi mieheksi, mutta myös taidon ja johdonmukaisuuden puutteesta kärsiväksi hallitsijaksi, joka viihtyi enemmän sotilasretkillä, rahankäytössä ja huvittelussa kuin hallinnon järjestämisessä. Liittynyt lempinimi Curthose tarkoittaa kirjaimellisesti jotain kuten "lyhytpöksyinen" tai "lyhytlahkeinen".
Herttuana Normandiassa
Vilhelm Valloittajan kuoltua 1087 Robert peri Normandian herttuakunnan, kun taas hänen veljensä sai Englannin kruunun. Perintö ja rajat olivat kuitenkin kiistanalaisia, ja veljesten väliset suhteet olivat kireät. Robertin hallinto Normandiassa oli epävakaa: hänellä oli vaikeuksia pitää läänimiehiään kurissa ja varmistaa herttuakunnan talous. Useat aateliset vaihtoivat puolta tai kapinoivat, mikä heikensi Normandian yhtenäisyyttä.
Ristiretki ja ulkopoliittiset toimet
Robert osallistui ensimmäiseen ristiretkeen (1096–1099), jossa hän oli yksi merkittävimmistä eurooppalaisista aatelismiehistä. Ristiretkellä hän näytti rohkeutta taisteluissa, mutta esiintyi myös taloudellisin ja poliittisin epäonnistumisin: rahoittaakseen retkeään hän joutui ottamaan lainoja ja panttaamaan tuloja, mikä heikensi hänen asemaansa Normandiassa. Ristiretkeltä palattuaan hän yritti ajoittain hyödyntää tilannetta vaatimalla oikeuksia Englantiin, mutta veljessuhteet – erityisesti veljiinsä William Rufukseen (Englannin kuningas William II) ja myöhemmin Henryyn (myöhemmin kuningas Henry I) – pysyivät kitkerinä.
Konfliktit veljien kanssa ja Tinchebrayn taistelu
Vuonna 1100 William II:n kuoltua Englannin valta-asema jäi avoimeksi ja Robertilla oli periaatteessa vahva perintövaade, mutta hänen paluunsa ristiretkeltä ja osallistumisensa politiikkaan oli ajoittain epäjohdonmukaista. Vuonna 1101 Robert ja hänen nuorempi veljensä Henry solmivat väliaikaisen sovinnon, jossa Robert sai taloudellista korvausta ja luopui joksikin aikaa Englannin vaatimuksistaan. Sovintoa seurasi kuitenkin lisää kilpailua vallasta ja alueista, mikä huipentui vuonna 1106 Tinchebrayn taisteluun, jossa Henry I voitti Robertin armeijan. Taistelun jälkeen Robert vangittiin ja Normandian herttuakunta liitettiin pysyvästi Englannin kruunuun Henryn alaisuuteen.
Vankeus, perintö ja jälkivaikutus
Tinchebrayn jälkeen Robert vietti loppuelämänsä vankeudessa; hän oli pidetty vangittuna eri linnoissa ja kuoli vankeudessa vuonna 1134. Hänen poikansa William Clito (n. 1102–1128) peri isänsä vaatimukset, mutta William Clito’n yritykset saada takaisin Normandia tai Englannin kruunu epäonnistuivat ja hän kuoli nuorena. Robertin hallituskausi muistetaan usein epäonnistuneena yrityksenä säilyttää Vilhelm Valloittajan jättämä valtakunta yhtenäisenä ja voimakkaana. Hänen toimintansa vaikutti merkittävästi siihen, että Normandian ja Englannin suhteet muuttuivat ja että alueiden hallinto yhdistyi uudelleen Englannin kuninkaan alaisuuteen.
Arvio
Historiankirjoituksessa Robert Curthosen arviointi vaihtelee: hänet nähdään sekä uhrautuvana soturina että heikkona poliittisena johtajana, jonka henkilökohtaiset valinnat ja taloudelliset vaikeudet edesauttoivat hänen valta-asemansa romahtamista. Robertin elämä kuvastaa keskiajan feodaalisen politiikan monimutkaisuutta, perintöriitojen vaikutusta ja ristiretkien sekä sisäisten valtataistelujen toisiinsa limittyvää dynamiikkaa.
