Robert I (Robert le Magnifique) — Normandian herttua ja Vilhelm Valloittajan isä
Robert Magnifique (ransk. le Magnifique) († 1035) oli Normandian kuudes herttua vuodesta 1027 siihen asti, kunnes hän kuoli palatessaan pyhiinvaellukselta. Robertin valtakausi oli myrskyisä ajanjakso Normandian historiassa. Hän oli Vilhelm Valloittajan isä, josta tuli vuonna 1066 Englannin kuningas.
Tausta ja valtaannousu
Robert syntyi noin vuosien 1000–1010 tienoilla, ja hän oli hertta Richard II:n poika. Vuonna 1027 hänen veljensä Richard III kuoli, ja Robert nousi herttuaksi. Nousu tapahtui aikakaudella, jolloin Normandiaa hallitsivat voimakkaat paikalliset aatelissuvut ja valta oli usein hajaantunutta; Robertin tehtävänä oli pitää alue koossa ja varmistaa herttuuden asema.
Hallituskausi
Robertin hallinto oli merkki sotaisasta ja vaiherikkaasta ajasta. Hän sai kohdata sisäisiä kapinoita ja jännitteitä paikallisen aateliston kanssa, mutta myös piti yllä suhteita naapurialueisiin ja keskushallintoon. Robert tunnettiin taitavana sotapäällikkönä ja liittoutumien tekijänä; hänen toimensa muokkasivat Normandian poliittista kenttää ennen poikansa pitkää ja merkittävää valtakautta.
Perhe ja perintö
Robertilla oli ainakin yksi tunnettu poika, tuleva Vilhelm Valloittaja, joka oli syntynyt avioliiton ulkopuolella. Ennen lähtöään pyhiinvaellukselle Robert järjesti niin, että Normandian suurmiehet vannovat tunnustavansa hänen poikansa perillisekseen ja turvaavansa tämän aseman. Tämä seremonia oli ratkaiseva Williamin myöhemmälle selviytymiselle ja lopulta vallan vakiinnuttamiselle.
Pyhiinvaellus ja kuolema
Vuonna 1035 Robert lähti pyhiinvaellukselle Jerusalemiin. Matka oli tuon ajan mittapuulla pitkä ja vaarallinen. Paluumatkalla hän kuoli Aasian alueella; perinteisten lähteiden mukaan kuolemanpaikka oli lähellä Nikaiaa (nykyisessä Turkin länsiosassa). Robertin varhainen kuolema jätti nuoren Vilhelmin perinnön vastaanottajaksi, mikä johti Normandiaan vielä vuosiksi jatkuneeseen epävakauteen, kun eri aateliset pystyivät haastamaan lapsen aseman.
Merkitys jälkimaailmalle
Robert I:n merkitys liittyy ennen kaikkea siihen, että hän oli Vilhelm Valloittajan isä ja loi olosuhteet, joissa William sai mahdollisuuden nousta valtaan. Vaikka Robertin oma hallituskausi oli lyhyt, hänen tekonsa — erityisesti se, että hän varmisti poikansa perintöoikeuden ennen lähtöään — vaikuttivat ratkaisevasti Keski‑ ja Länsi‑Euroopan historian kulkuun 1000‑luvulla.
Robert Magnificentin patsas osana Normandian kuuden herttuan patsasta Falaise'ssa.
Ura
Robert oli Normandian Rikhard II:n ja Judithin toinen poika. Hän syntyi todennäköisesti vuosien 1005 ja 1010 välillä. Heidän isänsä oli päättänyt, että vanhempi poika, Rikhard III, seuraisi häntä herttuana. Robertista tulisi Hiémois'n kreivi. Elokuussa 1026 heidän isänsä Rikhard II kuoli, ja Rikhard III:sta tuli viides herttua. Mutta kun Rikhard III alkoi hallita, Robert ei ollut tyytyväinen asemaansa. Hän teki ryöstöretken Rouenin arkkipiispan setänsä Robert II:n hiippakuntaan. Hän valloitti myös veljensä Falaise-linnoituskaupungin. Robertin kapina kesti vuoden 1026 loppuun ja vuoden 1027 alkuun. Lopulta Rikhard III piiritti Falaisea ja kaatoi sen muurit. Robert antautui ja lupasi uskollisuutensa.
Varhainen hallituskausi
Kun Rikhard III kuoli pian Robertin antautumisen jälkeen, epäiltiin, että Robert olisi saattanut aiheuttaa veljensä kuoleman. Robert hyväksyttiin kuitenkin kuudenneksi herttualle veljensä jälkeen. Mutta sisällissota, jonka Robert I oli aloittanut veljeään Rikhard III:aa vastaan, ei loppunut, kun he tekivät rauhan. Naapuriparonien välillä oli edelleen monia vihamielisyyksiä, jotka olivat alkaneet. Ne jatkuivat Normandiassa suurimman osan Robertin hallituskaudesta. Tänä aikana myös monet alemman aateliston jäsenet lähtivät Normandiasta etsimään onneaan Etelä-Italiasta ja muualta. Pian sen jälkeen, kun hänestä oli tullut herttua, Robert I kokosi armeijan ja alkoi ryöstää Rouenin arkkipiispan Robert II:n, setänsä, maita mahdollisesti kostoksi veljensä tukemisesta. Vain lyhyt aselepo mahdollisti sen, että hänen setänsä saattoi lähteä Normandiasta maanpakoon. Tämän jälkeen arkkipiispa määräsi Robertin ja koko Normandian kirkonkiroukseen. Edikti poistettiin vasta, kun arkkipiispa Robert sai palata ja kaikki hänen maansa palautettiin. Robert hyökkäsi myös toista vaikutusvaltaista kirkon johtajaa, Bayeux'n piispa Hugo d'Ivryn serkkuaan vastaan. Robert karkotti hänet Normandiasta. Robert takavarikoi myös useita Fécampin luostarille kuuluneita kirkon omaisuuksia.
Normandian ulkopuolella
Kaikista Normandiassa kokemistaan ongelmista huolimatta Robert päätti osallistua Flanderin sisällissotaan. Tämä vihanpito koski Flanderin kreiviä Baldwin V:tä ja hänen isäänsä Baldwin IV:tä, jonka nuorempi Baldwin oli ajanut pois Flanderista. Baldwin V saatiin appensa, Ranskan kuningas Robert II:n tuella suostuteltua tekemään rauha isänsä kanssa vuonna 1030. Tämä tapahtui vasta sen jälkeen, kun herttua Robert lupasi vanhemmalle Baldwinille sotilaallista tukea.
Robert antoi suojaa Ranskan Henrik I:lle tämän äitiä, kuningatar Konstanzia vastaan. Kuningatar halusi, että hänen nuorempi poikansa Robert seuraisi isäänsä Robert II:ta Ranskan kuninkaana. Apuaan vastaan Henrik I antoi Robertille Ranskan Vexinin. Vuoden 1030-luvun alussa Bretagnen herttua Alan III alkoi laajentua Rennesin alueelta ja näytti halunneen Mont Saint-Michelin ympärillä olevan alueen Ryöstettyään Dolin ja estettyään Alanin yritykset ryöstää Avranches, Robert järjesti suuren sotaretken serkkuaan Alan III:aa vastaan. Alan vetosi kuitenkin Rouenin arkkipiispa Robertiin (molemmat olivat hänen veljenpoikiaan). Arkkipiispa järjesti rauhan herttua Robertin ja hänen vasallinsa Alan III:n välille.
Robertin serkut, Athelingit Edward ja Alfred, olivat eläneet maanpaossa normannien hovissa. He olivat hänen tätinsä Normandian Emman ja Englannin kuninkaan Athelredin poikia. Jossain vaiheessa Robert yritti heidän puolestaan hyökätä Englantiin, mutta epäsuotuisat tuulet pysäyttivät sen. Englannin kuningas Cnut Suuri lähetti herttua Robertille lähettiläät, jotka tarjosivat puolet Englannin kuningaskunnasta Edwardille ja Alfredille. Lykättyään maihinnousua hän päätti myös lykätä päätöstä siihen asti, kun hän oli palannut Jerusalemista.
Kirkko ja hänen pyhiinvaelluksensa
Robertin suhtautuminen kirkkoon muuttui täysin sen jälkeen, kun hänen setänsä palasi maanpaosta. Hyvittääkseen sen, mitä hän oli aiemmin tehnyt kirkolle, hän palautti kaiken omaisuuden, jonka hän tai hänen vasallinsa olivat ottaneet. Hän päätti myös tehdä pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin hyvittääkseen syntinsä. Hän teki aviottomasta pojastaan Williamista perijänsä ja lähti pyhiinvaellusmatkalle. Hän matkusti Konstantinopolin kautta Jerusalemiin. Hän sairastui vakavasti ja kuoli paluumatkalla Nikeassa 2. heinäkuuta 1035. Hänen noin kahdeksanvuotias poikansa William seurasi häntä.
Historioitsija William of Malmesburyn mukaan vuosikymmeniä myöhemmin Robertin poika William lähetti lähetystön Konstantinopoliin ja Nikeaan palauttamaan isänsä ruumiin Normandiaan haudattavaksi. Lupa myönnettiin, mutta paluumatkalla Apuliaan (Italiaan) asti matkustettuaan lähettiläät saivat kuulla, että Vilhelm itse oli kuollut. Tämän jälkeen he päättivät haudata Robertin ruumiin uudelleen Italiassa.
Issue
Hänen jalkavaimonsa Herleva Falaise'n kanssa hän oli seuraavien lasten isä:
- Vilhelm Valloittaja (noin 1028-1087).
- Normandian Adelaide, joka avioitui ensin Ponthieun kreivin Enguerrand II:n kanssa. Toiseksi hän avioitui Lensin kreivin Lambert II:n kanssa ja kolmanneksi Champagnen Odo II:n kanssa.
