Rooman valloitus Britanniassa: Claudius 43 jKr. ja Caesarin retket

Rooman valloitus Britanniassa: Claudiuksen 43 jKr hyökkäys, Caesarin retket sekä Britannian muutos roomalaisen vallan, kaupan ja kulttuurin vaikutuksesta.

Rooman valloitus Britanniassa alkoi vuonna 43 jKr. keisari Claudiuksen johdolla. Hänen kenraalistaan Aulus Plautiuksesta tuli Rooman Britannian (lat. Britannia) ensimmäinen kuvernööri. Invasiokesän aikana Rooman joukot maihinnousivat Kaakkois-Englannissa ja etenivät nopeasti sisämaahan vallaten muun muassa kaupunkimaisen aluekeskuksen Camulodunumin (nyk. Colchester), joka toimi pian ensimmäisenä roomalaisena hallinnollisena keskuksena.

Tausta ja varhaisemmat yhteydet

Britannia oli ollut sekä Rooman tasavallan että myöhemmin Rooman valtakunnan hyökkäysten ja yhteyksien kohteena jo ennen Claudiusta. Julius Caesarin vuosina 55 ja 54 eaa. tekemät sotaretket olivat olleet lähinnä tutkimus‑ ja painostusretkiä, mutta niiden jälkeen Britannialla oli tiiviitä diplomaattisia ja kaupallisia yhteyksiä roomalaisten kanssa. Etelän rannikkoalueilla roomalainen taloudellinen ja kulttuurinen vaikutus oli osa alueen myöhäistä esiroomalaista rautakautta, ja esimerkiksi tinakauppa sekä yhteydet Galliaan olivat vahvat.

Roomalaisjohto harkitsi saaren valtauksia jo aikaisemmin. Vuodet 55 eKr.–40‑luku jKr. kertovat ajoittaisesta levosta ja väliaikaisista hyökkäyssuunnitelmista. Augustus valmistelee hyökkäyksiä useina vuosina (34 eaa., 27 eaa. ja 25 eaa.), mutta eri syistä ne peruttiin: osa muissa osissa valtakuntaa tapahtuneiden levottomuuksien takia, osa siksi että tilanne Britanniassa vaikutti neuvoteltavissa olevalta. Antiikin maantieteilijä Strabon kirjoitti, että Britannia maksoi tulleina ja maksuina enemmän kuin mitä sen valloittamisesta olisi voitu odottaa saatavan verotuksella — tämä havainnollistaa, että täydellinen valloitus ei ollut ainut motiivi, vaan myös taloudelliset laskelmat ja poliittiset vaikutukset.

Caligulan yritykset ja valmistelut

40‑luvulla jKr. Britannian poliittinen tilanne oli epävakaa ja sisäisiä yhteenottoja esiintyi useilla heimoalueilla. Caligula suunnitteli kampanjaa brittiläisiä vastaan vuonna 40, mutta se ei koskaan johtanut täysimittaiseen invaasioon. Silti Caligulan hallinto teki valmisteluja, jotka helpottivat Claudiuksen myöhempää hyökkäystä: esimerkiksi hän rakensi Bononiaan (nykyiseen Boulogne-sur-Meriin) majakan, joka toimi mallina pian sen jälkeen Doveriin rakennetulle majakalle. Caligulan kampanjan tarkka kuva on hajanaisten lähteiden varassa, ja osa kertomuksista (kuten merisimpukoiden kokoamiseen liittyvät anekdootit) ovat myöhempää legendaa, mutta valmistelut infrastruktuurin osalta ovat historiallisesti uskottavia.

Claudiuksen invaasio 43 jKr. ja sen eteneminen

Claudiuksen valtauksen tarkoituksena oli näyttää Rooman voimaa, vakiinnuttaa keisarin asema ja turvata liikenneyhteydet Gallian rannikolle. Roomalaiset maihinnousivat kenties useammasta kohtaa Kaakkois‑Englannissa; armeijan pääjoukot määrättiin kenraali Aulus Plautiuksen johtoon. Lähteiden mukaan invaasiota tukivat useat legioonat — usein mainittuja ovat II Augusta, IX Hispana, XIV Gemina ja XX Valeria Victrix — sekä tukiyksiköt ja avaruudellinen laivasto.

Roomalaiset etenivät nopeasti, valtasivat heimojen keskeisiä linnoituksia ja kukistivat paikallisia johtajia. Claudius itse saapui briittien alueelle myöhäisemmässä vaiheessa ja osallistui voitonjuhlaan, jonka päätteeksi hän palautti Roomaan sotasaalista ja juhli triumphusta. Aulus Plautius jäi ensimmäiseksi kuvernööriksi ja hallitsi aluetta useita vuosia, järjestäen hallinnon ja puolustuslaitoksen vakiintumista.

Valloituksen seuraukset ja myöhemmät tapahtumat

Valloitus ei tarkoittanut koko saaren täydellistä hallintaa. Rooman kontrolli laajeni pääosin Etelä‑ ja Keski‑Englantiin, ja sen jälkeen seurasi vuosikymmenten kuluessa vaiheittainen laajentuminen. Roomalaiset perustivat kaupunkeja (kolonia‑ ja municipium‑tyyppisiä keskittymiä), rakentivat teitä (kuten myöhemmin tunnettu Watling Streetin osia), linnoituksia ja viljelystilajärjestelmiä. Romanisaatio vaikutti erityisesti etelärannikon ja jokilaaksojen alueilla.

Keskipitkällä aikavälillä merkittävä vastaisku koettiin vuosina 60–61 jKr., kun kuningatar Boudicca johti laajaa kapinaa, joka sai aikaan vakavaa tuhoa useissa roomalaisissa keskuksissa mutta lopulta kukistettiin. Britannian täydellinen pacifioiminen vaati Roomalta vielä vuosikymmeniä ja paikallisten heimojen jatkuvaa hallintaa ja integroitumista osaksi provinssijärjestelmää.

Yhteenvetona Claudiuksen 43 jKr. aloittama valloitus oli merkittävä käännekohta Britannian ja Rooman suhteissa: se muutti saaren poliittista karttaa, lisäsi roomalaista läsnäoloa ja aloitti pitkän aikakauden, jonka aikana Britannia kehittyi osaksi Rooman imperiumin infrastruktuuria, taloutta ja kulttuurivaikutteita.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Minä vuonna alkoi Rooman valloitus Britanniassa?

K: Kuka oli Rooman Britannian ensimmäinen kuvernööri?

K: Milloin Julius Caesarin sotaretket Britanniaan tapahtuivat?

K: Miten Augustus valmistautui hyökkäyksiin Britanniaan?

Kysymys: Mitä Strabon maantieteen teoksessa sanottiin verotuksesta, jos saari valloitettaisiin?

K: Mikä aiheutti sen, että Caligulan suunnittelemaa kampanjaa brittiläisiä vastaan ei koskaan toteutettu?

K: Miten Caligula vaikutti siihen, että Claudiuksen hyökkäys oli mahdollista kolme vuotta myöhemmin?

Hae kirjaimella