Suolajärvet – määritelmä, synty, suolapitoisuus ja ekologia

Tutustu suolajärviin: niiden määritelmä, synty, suolapitoisuuden luokat ja ainutlaatuinen ekologia. Selkeä ja tiivis opas suolajärvien muodostumisesta ja vaikutuksista.

Määritelmä ja luokittelu

Suolajärvi on järvi, jonka vedessä on paljon natriumkloridia ja muita liuenneita mineraaleja. Se määritellään usein siten, että suolaa on vähintään kolme grammaa litrassa. Joissakin tapauksissa suolajärvissä on enemmän suolaa kuin merivedessä: niitä kutsutaan hypersuolaisiksi järviksi. Emäksistä suolajärveä, jossa on paljon karbonaattia, kutsutaan soodajärveksi.

Yksinkertaisesti sanottuna suolajärvi eroaa makeasta järvestä siinä, että siinä liuenneiden suolojen ja muiden ionien pitoisuus on merkittävästi korkeampi. Suolojen koostumus vaihtelee: tavallisin on natriumkloridi (ruokasuola), mutta runsaasti voi olla myös magnesium-, kalsium- ja sulfaatteja tai karbonaatteja. Monet suolajärvet ovat merkittäviä sekä luonnon monimuotoisuuden että taloudellisten resurssien kannalta: suolaa, muita mineraaleja ja joskus myös arvokkaita alkuaineita (esim. litium) hyödynnetään kaupallisesti.

Lisäksi kannattaa huomata yksinkertainen muuntosuhde: 3 grammaa litrassa vastaa suunnilleen 3 ‰ (promillea), koska litrassa vettä on noin yksi kilogramma. Meriveden keskimääräinen suolapitoisuus on noin 35 ‰, joten hypersuolaisissa järvissä suolapitoisuus voi olla merivettä korkeampikin.

Suolajärvet voidaan jakaa luokkiin suolapitoisuuden perusteella:

• subsaliini 0,5-3 ‰ (tuhannesosaa)
• hyposaliini 3-20 ‰
• mesosaliini 20-50 ‰
• yli 50 ‰ hypersuolainen

Synty ja prosessit

Suolajärviä muodostuu, kun järveen virtaava vesi, joka sisältää suolaa tai mineraaleja, ei pääse poistumaan järvestä. Tämä johtuu siitä, että järvi on endorheinen (umpikuja). Vesi haihtuu ja jättää jälkeensä kaikki liuenneet suolat. Tämä lisää järven suolapitoisuutta. Suolajärvet ovat erinomainen paikka suolan tuotantoon. Korkea suolapitoisuus johtaa myös siihen, että järvessä on ainutlaatuinen kasvisto ja eläimistö. Joskus suuri suolamäärä tarkoittaa, että järvessä tai sen läheisyydessä on vain vähän elämää.

Laajemmin tarkasteltuna suolajärven syntyyn vaikuttavat alueen ilmasto (kuiva ilmasto edistää haihtumista), valuma-alueen mineraalikoostumus, maaperän läpäisevyys ja mahdolliset maanalaiset poikkeusreitit. Kun vesi haihtuu, liuenneet suolat voivat kiteytyä ja saostua pohjalle tai muodostaa suolakuoria rannoille. Eri suolat kiteytyvät eri olosuhteissa: esimerkiksi halidi (halite, NaCl) ja gypsi (kalsiumsulfaatti) voivat saostua eri vaiheissa veden vähetessä. Joissain suolajärvissä esiintyy voimakasta kerrostuneisuutta (meromiksi), jossa tiheä suolapitoisempi pohjavesikerros ei sekoitu pintakerroksen kanssa.

Ekologia ja taloudellinen merkitys

Suolajärvien eliöstö on usein erikoistunutta. Monet mikro-organismit ja jotkin selkärangattomat (esim. suolasimpukat, Artemia-katkaravut) sietävät korkeita suolapitoisuuksia ja muodostavat paikallisten ravintoketjujen perustan. Joissain soodajärvissä ja suolaisissa altaissa runsaasti makeanveden yhteyttäviä levätyyppejä tai sinileviä tukee korkea ravinnepitoisuus, mikä tekee näistä järvistä biologisesti hyvin tuotteliaita. Lisäksi monet lintulajit, esimerkiksi flamingot, hyödyntävät suolajärvien runsaita ravintovarantoja.

Taloudellisesti suolajärvet ovat tärkeitä suolan ja muiden mineraalien lähteitä. Perinteinen suolan keruu, teollinen suolan louhinta, mineraalien talteenotto (esim. bromi, litium) ja suolasoiden hyödyntäminen matkailukohteina ovat yleisiä. Toisaalta ihmistoimet kuten vesien johtaminen pois valuma-alueelta, liiallinen vedenotto tai ilmastonmuutos voivat muuttaa suolajärvien hydrologiaa, pienentää vedenpintaa ja muuttaa ekosysteemiä — joskus pysyvästi.

Kuivat tasanteet ja loppuvaiheet

Jos järveen virtaa vähemmän vettä kuin haihtuu, järvi katoaa lopulta ja jäljelle jää kuiva järvi: "playa", suolatasanne tai suolapannu.

Nämä kuivat pohjat voivat olla laajoja, koviksi kuivuneita suolakerroksia, joiden alla on usein savipohjaa. Kuivien suolatasanteiden pinnat voivat olla arvaamattomia: sateen jälkeen muodostuu nopeasti vetisiä alueita, jotka voivat taas kuivua kovaksi suolakuoreksi. Joillakin suolatasanteilla louhitaan edelleen suolaa tai muita mineraaleja, mutta toisaalta ne voivat olla myös herkkiä suojeltavia elinympäristöjä, joissa pesii esimerkiksi muuttolintuja.

Esimerkkejä ja huomioita

• Kuuluisia suolajärviä ovat muun muassa Kuolleenmeren (Dead Sea) erittäin korkea suolapitoisuus, Great Salt Lake Yhdysvalloissa ja useat soodajärvet Itä-Afrikassa.
• Suolapitoisuuden mittaaminen ja seuranta on tärkeää järvien hoidon ja suojelun kannalta. Muutokset suolapitoisuudessa voivat vaikuttaa nopeasti paikalliseen eliöstöön.
• Suojelutoimet voivat sisältää valuma-alueen hoitoa, vesitalouden suunnittelua ja ihmistoiminnan vaikutusten vähentämistä.

Yhteenvetona: suolajärvet ovat monimuotoisia ekosysteemejä, joiden ominaisuudet määräytyvät hydrologian, ilmaston ja geologian yhdistelmänä. Niiden suolapitoisuus vaikuttaa suoraan elämään järvessä ja sen ympärillä sekä siihen, miten ihmiskunta voi hyödyntää tai suojella näitä erityisalueita.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on suolajärvi?

K: Mitä ovat hypersuolajärvet?

K: Mikä on soodajärvi?

K: Miten suolajärvet luokitellaan suolapitoisuuden perusteella?

Kysymys: Miten suolajärvet muodostuvat?

K: Mikä on suolajärvien merkitys?

K: Mitä tapahtuu, jos suolajärveen virtaa vähemmän vettä kuin haihtuu?

Hae kirjaimella