Endorheinen allas (sisäinen valuma-alue) – vedet eivät virtaa mereen

Endorheinen allas (sisäinen valuma-alue) – alue, jonka vedet eivät virtaa mereen; tutustu suolajärviin, aavikkoihin ja endorheisten altaiden syntyyn ja ekologiaan.

Tekijä: Leandro Alegsa

02-01-2026 21:22

Endorheinen allas, jota kutsutaan myös sisäiseksi valuma-alueeksi, on valuma-alue tai valuma-alue, joka ei virtaa mihinkään maapallon suurista valtameristä. Tämä eroaa tavallisista vesistöalueista, jotka kerääntyvät jokiin ja virtaavat mereen. Endorheiset altaat päättyvät yleensä suolajärveen tai suolaiseen tasankoon. Niitä löytyy kaikkialta maailmasta, mutta yleensä aavikkoalueilta.

Miten endorheinen allas toimii?

Endorheinen altaan sisällä sateet ja tulvavesi kerääntyvät jokien, purojen ja valunnan kautta keskukseen, mutta alueelta ei ole pintavirtausta merelle. Vesi poistuu ainoastaan haihtumisen tai pohjaveden kautta. Koska haihtuminen on usein tehokkaampi poistotapa kuin virtaus, suoloja kertyy altaaseen ajan myötä ja altaan vedet voivat muuttua hyvin suolaisiksi.

Tyypillisiä piirteitä ja ilmiöitä

Suolapitoisuuden kasvu: Haihdunta jättää suolat ja mineraalit paikalleen, mikä muodostaa suolajärviä, suolatasankoja ja suolasaostumia.
Kausiluontoiset järvet: Monissa endorheisissä altaissa veden pinta vaihtelee suuresti vuodenaikojen ja sateiden mukaan; joillakin alueilla järvet voivat kuivua osittain tai kokonaan (playa-, salt pan -ilmiöt).
Pohjavesivaikutus: Altaan pohjavedet voivat olla tärkeitä lähteitä paikalliselle kastelulle ja juomavedelle, mutta nekin voivat suolaantua ajan myötä.

Esimerkkejä tunnetuista endorheisistä altaista

Kaspianmeri – maailman suurin sisävesiallas (usein luokiteltu endorheiseksi).
Araljärvi – koki vakavan pienentymisen ihmisen aiheuttamien vesienohjausten takia.
Great Salt Lake (Utah, USA) – suolainen, päättyvä järvi.
Kuollutmeri – erittäin suolapitoista vettä ja höyrynmuodostusta.
Lake Eyre (Australia) – usein kuiva, ajoittain suuren tulvan täyttämä altaan pohja.

Ihmisen vaikutukset ja uhat

Endorheiset altaat ovat herkkiä ihmisen toimille. Kasteluveden ottaminen, jokien säännöstely ja pohjaveden liikakäyttö voivat pienentää altaiden vesimääriä ja lisätä suolaantumista. Araljärven tapaus on varoittava esimerkki: laajat vesienohjaukset pelloille aiheuttivat järven lähes häviämisen, taloudellisen ja ekologisen romahduksen sekä ilmanlaatuongelmia suolapölyn vuoksi.

Ekologinen ja paikallinen merkitys

Endorheiset altaat voivat olla tärkeitä elinympäristöjä muuttuvissa oloissa: ne tarjoavat pesimä- ja levähdyspaikkoja linnuille, tukevat alkuperäiskansoja ja paikallista maataloutta sekä muodostavat ainutlaatuisia mineraali- ja suolamuodostumia. Samalla niiden herkkyys tekee niistä prioriteetin suojelulle ja kestäville vesiresurssien käytön suunnitelmille.

Sopeutuminen ja hallinta

Vesien kestävä käyttö, jokien ja pohjaveden seuranta, suolan kertymisen hallinta sekä alueelliset hoitosuunnitelmat ovat tärkeitä keinoja suojella endorheisiä altaita. Ilmastonmuutos voi lisätä haihtumista ja muuttuvia sadekäytäntöjä, joten ennakointi ja paikallisyhteisöjen osallistaminen ovat keskeisiä toimenpiteitä.

Yhteenvetona: Endorheinen allas on suljettu valuma-alue, jossa vesi ei pääse mereen vaan poistuu pääosin haihtumalla. Tällaiset altaat muodostavat erityisiä, usein herkkiä ekosysteemejä, joita ihmistoiminta ja ilmastonmuutos voivat merkittävästi muuttaa.

Luettelo tärkeimmistä endorheista altaista

Etelämanner

Etelämantereen endorheiset järvet sijaitsevat McMurdon kuivissa laaksoissa Victorian maalla Etelämantereella, joka on Etelämantereen suurin jäästä vapaa alue.

Wright Valleyssa sijaitseva Don Juan -lampi saa ravintonsa kalliojäätikön pohjavedestä, ja se pysyy jäätymättömänä ympäri vuoden.
Wright Valleyssa sijaitsevalla Vanda-järvellä on monivuotinen jääpeite, jonka reunat sulavat kesäisin, jolloin Antarktiksen pisin joki, Onyx-joki, pääsee virtaamaan. Järvi on yli 70 metriä syvä ja hypersuolainen.
Bonney-järvi sijaitsee Taylor Valleyssa, ja siinä on monivuotinen jääpeite ja kaksi lohkoa, jotka Bonney Riegel erottaa toisistaan. Järveä ruokkivat jäätikön sulaminen ja Blood Fallsin purkautuminen. Sen ainutlaatuinen jäätikköhistoria on johtanut siihen, että järven pohjavesi on hypersuolaista suolavettä ja pinta makeaa vettä.
Taylor Valleyssa sijaitseva Hoare-järvi on Dry Valleyn järvistä tuorein, ja sen sulamisvesi tulee lähes yksinomaan Kanadan jäätiköltä. Järvi on jääpeitteinen ja muodostaa vallihaudan australialaisen kesän aikana.
Fryxell-järvi sijaitsee Rossin meren vieressä Taylor Valleyssa. Järvi on jääpeitteinen, ja se saa vetensä lukuisista jäätikön sulamisvesipuroista noin kuuden viikon ajan vuodessa. Sen suolapitoisuus kasvaa syvyyden myötä.

Aasia

Suuri osa Länsi- ja Keski-Aasiasta on yksi valtava sisämaan allas. Se sisältää useita järviä, muun muassa:

Keski-Aasian sisäinen valuma-alue, joka on suurin Mongolian kolmesta suuresta valuma-alueesta.
Kaspianmeri, maapallon suurin järvi. Itse asiassa suuri osa Itä-Euroopasta, jota Volgajoki valuttaa, kuuluu myös sen altaaseen.
Aral-meri, jonka sivujoet on ohjattu pois, mikä on johtanut järven dramaattiseen kutistumiseen. Tästä johtuva ekologinen katastrofi on tuonut julkisuuteen sisäisten valuma-alueiden ahdingon.
Balkhash-järvi (Kazakstan)
Lop Nurin allas, Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen kaakkoisosassa Luoteis-Kiinassa.
Issyk-Kul-, Son-Kul- ja Chatyr-Kul-järvet Kirgisiassa.
Sistanin allas, joka kattaa alueita Iranissa ja Afganistanissa.
Tarim-allas Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella .
Uvs Nuurin allas, Mongolia, Tuvanin tasavalta, Venäjä
Kuollutmeri, joka on maapallon matalin ja yksi suolaisimmista vesistöistä, sijaitsee Israelin ja Jordanian välissä.
Sambhar-järvi Rajasthanissa, Luoteis-Intiassa, on myös endorheisen altaan päätepiste.
Turkissa sijaitseva Van-järvi on yksi maailman suurimmista endorheista järvistä.

Australia

Koska Australia on hyvin kuiva ja koska sen valuma-aste on erittäin alhainen sen muinaisen maaperän vuoksi, siellä on paljon vaihtelevia, endoreaalisia valuma-alueita. Tärkeimmät niistä ovat:

Lake Eyre Basin, joka laskee hyvin vaihtelevaan Lake Eyreen ja johon kuuluu myös Frome-järvi.
Torrens-järvi Flinders Rangesin länsipuolella Etelä-Australiassa.
Corangamite-järvi, erittäin suolainen kraatterijärvi Victorian länsiosassa.
George-järvi, joka oli aiemmin yhteydessä Murray-Darling-altaaseen.

Afrikka

Turkana-järvi Keniassa
Okavangon suisto, sisämaan sisäsuisto Kalaharin autiomaassa Botswanassa.
Ngami-järvi Botswanassa
Tšad-järvi (Tšadin ja Kamerunin välissä), jota Chari- ja Logon-joet ruokkivat.
Etosha-pannu Namibian Etoshan kansallispuistossa
Qattaran lama Egyptissä
Chott Melrhir Algeriassa
Chilwa-järvi Malawissa
Afarin syvänteet Eritreassa, Etiopiassa ja Djiboutissa.
Chott el Djerid Tunisiassa

Pohjois- ja Keski-Amerikka

Lago de Atitlán, Guatemalan ylängöllä;
Bolsón de Mapimí, Pohjois-Meksikossa.
Crater Lake Oregonissa
Devil's Lake (Pohjois-Dakota)
Devil's Lake (Wisconsin)
Great Basin, joka kattaa suuren osan Nevadaa ja Utahia, käsittää:

Nevadassa sijaitseva Black Rockin autiomaa, jossa on tehty Thrust2- ja ThrustSSC-maannopeusennätykset ja jossa järjestetään vuosittain Burning Man -festivaali.
Death Valley Kaliforniassa ja Nevadassa, Yhdysvaltojen alin maanpinnan kohta
Groom Dry Lake Nevadassa, jossa sijaitsee salainen Area 51 -tukikohta.
Utahin Suuri Suolajärvi, joka on läntisen pallonpuoliskon suurin järvi.
Salton Sea Kaliforniassa, järvi, joka syntyi vahingossa vuonna 1905, kun kastelukanavat rikkoutuivat ja täyttivät aavikon endorheisen altaan ja loivat uudelleen muinaisen suolaisen meren.
Utahin Sevier-järvi
Pyramid Lake Nevadassa
Mono Lake Kaliforniassa

Great Divide Basin Wyomingissa, pieni endorheinen allas, joka ulottuu mannerjakauman yli.
Guzmánin allas Pohjois-Meksikossa ja Yhdysvaltojen lounaisosissa;
Little Manitou Lake Saskatchewanissa
Uudessa Meksikossa on useita aavikkoalueita, kuten:

Tularosa-allas, repeämälaakso;
Zuni Salt Lake, maar;

Rogers Lake, Edwardsin ilmavoimien tukikohta Kaliforniassa
Tulare-järvi, San Joaquinin laakson eteläpäässä sijaitseva endorheinen allas, jota ruokkivat Kings-, Tule- ja Kaweah-joet; 1800-luvun lopusta lähtien järven pohja on otettu talteen ja sitä on käytetty viljelysmaana, vaikka se tulvii toisinaan, kun sateet ovat erityisen voimakkaita.
Meksikon laakso. Kolumbusta edeltävinä aikoina laaksoa peitti viisi järveä, muun muassa Texcocojärvi, Xochimilcojärvi ja Chalcojärvi.

Monet Pohjois-Dakotan ja Manitoban pienet järvet ja lammet ovat endorheisia; joidenkin rannoilla on suolakrustoja.

Eurooppa

Neusiedlersee/Fertő tó Itävallassa ja Unkarissa.
Trasimeno-järvi Italiassa
Velence-järvi Unkarissa
Prespa-järvi Albanian, Kreikan ja Makedonian tasavallan välillä.
Rahasane turlough, Co. Galway, Irlannin tasavallassa, on kreivikunnan suurin ja kattaa noin 2,5 neliökilometriä.

Kaikki nämä järvet on kuitenkin kuivatettu joko ihmisen tekemien kanavien tai karstiesiintymien kautta. Välimeren maissa Espanjassa (esim. Laguna de Gallocanta), Italiassa, Kyproksella (Larnakan ja Akrotirin suolajärvet) ja Kreikassa on pieniä muita endorheisia järviä.

Etelä-Amerikka

Altiplano-allas, joka on yksi maailman suurimmista ja toiseksi korkeimmista.
Valenciajärvi (espanjaksi Lago de Valencia) on Venezuelan toiseksi suurin järvi.
Salar de Atacama, Atacaman autiomaa, Chile (vaikka se on lähellä Altiplanoa, se ei kuulu siihen).
Luoteispampas-altaat Argentiinan kuivilla pampasalueilla.
Lounaispampas-altaat Argentiinan kuivilla pampasalueilla.
Meseta Somuncura Patagonian alueella Argentiinassa.

Muinainen

Joitakin maapallon muinaisia endorheisia järjestelmiä ovat:

Mustameri, kunnes se yhdistyi Välimeren kanssa.
Itse Välimeri ja kaikki sen sivualtaat Messinianin kuivumisen aikana (noin 5 miljoonaa vuotta BP), kun se irrottautui Atlantin valtamerestä.
Lahontan-järvi Yhdysvaltain länsiosassa
Ebro- ja Duero-altaat, jotka valuttivat suurimman osan Pohjois-Espanjaa neogeenin ja ehkä plioseenin aikana.
Bonneville-järvi (Utah)