Saul
Saul (/sɔːl/; tarkoittaa "pyydetty, rukoiltu"; latina: Saul; arabia: طالوت, Ṭālūt tai شاؤل, Ša'ūl) on kuningas Samuelin kirjoissa, 1. Aikakirjassa ja Koraanissa. Hän oli muinaisen Israelin ensimmäinen kuningas. Hän hallitsi vuodesta 1047 eaa. vuoteen 1007 eaa. asti.
Raamatussa Saul rakastaa ja tottelee Jumalaa, kunnes hän lakkaa kuuntelemasta Jumalaa ja muuttuu hieman ahneeksi, jolloin hän menettää Jumalan koko kiinnostuksen häntä kohtaan. Samuel, profeetta, tulee ja varoittaa häntä siitä, että Jumala ei ole enää hänen kanssaan. Kääntyessään lähtemään Saul tarttuu Samuelin kaapuun, ja se repeää. Samuel sanoo (1Samuel15:28~29): "Herra on tänään repinyt Israelin valtakunnan sinulta ja antanut sen jollekin naapurillesi - jollekin sinua paremmalle. Hän, joka on Israelin kirkkaus, ei valehtele eikä muuta mieltään, sillä hän ei ole ihminen, että hän muuttaisi mieltään."
Silloin Herran henki lähti Saulista, ja paha henki kiusasi häntä. Saul ottaa paimen Daavidin, Iisain nuorimman pojan, palvelukseensa soittamaan harppua hänelle, jotta hän saisi rauhoitettua itseään, kun paha henki lepää hänen päällään. Myöhemmin Saul tulee kateelliseksi Daavidille ja alkaa epäillä Daavidia "yhdeksi naapureistasi", jonka Samuel oli maininnut. Hän alkaa pelätä Daavidia, ja lopulta hänen mustasukkaisuutensa muuttuu vihaksi, ja hän haluaa tappaa Daavidin. Mutta Saulin poika Joonatan on ystävyyssuhteessa Daavidiin,mikä saa Saulin vihan purkautumaan myös Joonataniin.
Myöhemmin Saul kuolee taistelussa filistealaisia vastaan ja kaatuu omaan miekkaansa, koska hän ei halunnut joutua "ympärileikkaamattomien" filistealaisten pahoinpitelemäksi.1. Samuelin kirja ja 2. Samuelin kirja kertovat Saulin kuolemasta ristiriitaisesti. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa ja samansuuntaisessa kertomuksessa 1. Aikakirja 10:ssä Saul pyytää hävinneiden israelilaisten paetessa aseenkantajaansa tappamaan hänet, mutta tämä kieltäytyy, ja niin Saul kaatuu omaan miekkaansa. 2. Samuelin kirjassa amalekilainen kertoo Daavidille, että hän löysi Saulin nojaamassa keihääseen taistelun jälkeen ja antoi armoniskun. Daavid tapattaa amalekilaisen, koska hän syytti itseään voidellun kuninkaan tappamisesta. Myös Saulin kolme poikaa, Joonatan, Abinadab ja Melkishua, kuolivat taistelussa (Samuel 31:1-4%20{{{2}}};&version=KJV; 1 Samuel 31:1-4 {{{{2}}}). Kuningas Daavid, joka kuulee tragediasta taistelun jälkeen, kiroaa vuoren:
Te Gilboan vuoret, älkää antako kastetta tai sadetta teille, älkääkä peltoja, joilla kasvaa parhaita hedelmiä, sillä sinne heitettiin pois mahtavan kilpi, Saulin kilpi, joka oli voideltu öljyllä (Samuel 1:21%20{{{2}}};&version=KJV; 2 Samuel 1:21 {{{{2}}}).
Voitokkaat filistealaiset ottivat talteen Saulin ruumiin sekä hänen kolmen poikansa ruumiin, jotka myös kuolivat taistelussa, mestasivat heidät ja asettivat ne Bet-Shanin seinälle. He esittelevät Saulin haarniskat Ashtarotin temppelissä (kanaanilaisten askalonilainen temppeli). Mutta yöllä Jabes-Gileadin asukkaat noutavat ruumiit polttohautausta ja hautausta varten (Samuel 31:8-13, 1 Chronicles 10:1220{{{2}};&version=KJV; 1 Samuel 31:8-13, 1 Chronicles 10:12 {{{2}}}). Myöhemmin Daavid ottaa Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut ja hautaa ne Zelaan, isänsä hautaan (2. Samuel 21:12-14%20{{{2}}};&version=KJV; 2. Samuel 21:12-14 {{{2}}}). Kertomus 1. Aikakirjassa tiivistyy toteamalla, että:
Saul kuoli uskottomuutensa tähden, johon hän oli syyllistynyt Herraa vastaan, koska hän ei pitänyt Herran sanaa ja koska hän oli myös kääntynyt meedion puoleen saadakseen opastusta.
Julius Kronbergin kirjoittama Daavid ja Saul (1885).
Saulin jälkeläiset
Kuningas Saulin kuoltua hänen ainoa elossa oleva poikansa julistettiin Israelin kuninkaaksi; Ish-Boset oli tuolloin 40-vuotias, ja hän hallitsi kaksi vuotta (2. Samuel 2:10). Kuningas Saulin kuoleman jälkeen Juudan heimo kuitenkin erosi Saulin suvun hallinnasta julistamalla Daavidin kuninkaakseen (2. Samuel 2:4), ja siitä seurasi sota (2. Samuel 2:12). Daavidin ryhmittymä voitti lopulta Ish-Bosetin ryhmittymän (2. Samuel 3:1), mutta sota päättyi vasta, kun Abner liittyi Daavidin seuraan (2. Samuel 3:6). Ennen Saulin kuolemaa Daavid oli ollut naimisissa Saulin tyttären Michalin, Ishbosetin sisaren, kanssa, kunnes Saul ja Daavid riitaantuivat ja Saul antoi tytön toiselle miehelle (Samuel%2025:44&verse=HE&src=! 1. Samuel%2025:44&verse=HE). Myöhemmin, sodan päätyttyä Isbosetin kanssa, Daavidin rauhanehdoissa vaadittiin, että Michal palautetaan hänelle, ja Isboset suostui siihen (2. Samuel 3:14). Abnerin kuoleman jälkeen Isaboset näyttää luopuneen toivosta säilyttää valta (2. Sam. 4:1). 2. Sam. 4:1. Isabosetin murhasivat kaksi hänen omaa sotapäällikköään, Rechab ja Baana (2. Sam. 4:5), jotka odottivat tästä palkkiota Daavidilta. Daavid kuitenkin kieltäytyi antamasta mitään kiitosta maanpetoksesta; hän hirtätti molemmat murhaajat, joiden kädet ja jalat oli katkaistu. Isbosetin pää haudattiin Abnerin hautaan Hebronissa. (2. Samuel 4:12)Miikal oli lapseton.
Kolme vuotta kestänyt nälänhätä koetteli Israelia Daavidin Jerusalemin valtakauden alkupuoliskolla. Tämän onnettomuuden uskottiin tapahtuneen "Saulin ja hänen verisen huoneensa vuoksi, koska hän surmasi gibeonilaiset". Gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia, vaan amorilaisten jäännös, joita Saul ajoi takaa Israelin sisältä. Daavid tiedusteli gibeonilaisilta, mitä hyvitystä he vaativat, ja sai vastauksen, ettei mikään muu kuin seitsemän Saulin pojan kuolema korvaa sen vääryyden, jonka Saul oli heille tehnyt (2. Sam. 21:1-6).
Daavid luovutti heille Saulin jalkavaimon Rizpan kaksi poikaa (Armoni ja Mefiboset (2. Sam. 21:8) ja viisi Saulin vanhimman tyttären Merabin pojista, jotka hän oli synnyttänyt Adrielille. Nämä gibeonilaiset surmasivat ja ripustivat heidän ruumiinsa Gibean pyhäkköön. (2Sam. 21:8-9) Tämän jälkeen Rizpa asettui Gibean kalliolle ja vartioi viiden kuukauden ajan lastensa ripustettuja ruumiita estääkseen petoja ja petolintuja syömästä niitä (2Sam. 21:10), kunnes Daavid lopulta otti ne alas ja hautasi ne (2Sam. 21:13) sukuhautaan Eelaan Saulin ja Joonatanin luiden kanssa. (2. Samuel 21:14).
Ainoa Saulin miespuolinen jälkeläinen, joka jäi henkiin, oli Joonatanin rampa poika Mefiboset (2. Sam. 4:4), joka oli viisivuotias isänsä ja isoisänsä kuollessa. Aikanaan hän joutui Daavidin suojelukseen (2. Samuel 9:7-13). Mefibosetilla oli nuori poika Miika (2. Samuel 9:12), jolla oli neljä poikaa ja yhdeksänteen polveen asti nimettyjä jälkeläisiä (1. Aikakirja 8:35-38).
- ↑ G. Darshan, "The Reinterment of Saul and Jonathan's Bones (II Sam 21, 12-14) in Light of Ancient Greek Hero-Cult Stories", ZAW, 125,4 (2013), 640-645.
- ↑ 1. Aikakirja 10:13-14
- ↑ "www.Bibler.org - Sanakirja - Rizpah". Haettu 2012-10-29.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka on Saul?
V: Saul on kuningas Samuelin kirjassa, 1. Aikakirjassa ja Koraanissa. Hän oli muinaisen Israelin ensimmäinen kuningas ja hallitsi vuodesta 1047 eaa. vuoteen 1007 eaa. asti.
K: Mitä Saul tekee, jonka vuoksi Jumala ei enää kuuntele häntä?
V: Saul rakastaa ja tottelee Jumalaa, kunnes hän lakkaa kuuntelemasta Jumalaa ja tulee ahneeksi, jolloin hän menettää Jumalan koko kiinnostuksen häntä kohtaan.
K: Minkä varoituksen Samuel antaa Saulille?
V: Samuel, profeetta, tulee ja antaa Saulille varoituksen, että Jumala ei ole enää hänen kanssaan. Kääntyessään lähtemään Saul tarttuu Samuelin kaapuun, ja se repeää. Samuel sanoo (1Samuel15:28~29): "Herra on tänään repinyt Israelin valtakunnan sinulta ja antanut sen jollekin naapurillesi - jollekin sinua paremmalle. Hän, joka on Israelin kirkkaus, ei valehtele eikä muuta mieltään, sillä hän ei ole ihminen, että hän muuttaisi mieltään." Silloin Herran henki poistuu Saulista.
Kysymys: Miten Daavid tulee Saulin palvelukseen?
V: Saul ottaa paimen Daavidin, Iisain nuorimman pojan, palvelukseensa soittamaan hänelle harppua, jotta hän saisi rauhoitettua itsensä, kun paha henki lepää hänen päällään.
K: Miten Joonatan liittyy tähän tarinaan?
V: Joonatan on ystävyyssuhteessa Daavidiin, mikä saa hänen vihansa purkautumaan myös Joonataniin, kun hän tulee mustasukkaiseksi Daavidista ja alkaa epäillä Daavidia Samuelin aiemmin mainitsemaksi "yhdeksi naapureistasi".
K: Miten Saul kuoli?
A: Myöhemmin taistelussa filistealaisia vastaan Saul kuolee kaatuen omaan miekkaansa, koska hän ei halunnut, että "ympärileikkaamattomat" filistealaiset pahoinpitelevät häntä. 1. ja 2. Samuelin kirjat kertovat ristiriitaisesti siitä, miten se tarkalleen ottaen tapahtui, mutta 1. Samuelin ja 1. Aikakirja 10:n samansuuntaisen selostuksen mukaan Saul pyysi lyötyjen israelilaisten paetessa aseenkantajaa tappamaan hänet, mutta hän kieltäytyi ja kaatui omaan miekkaansa. 2Samuelin kirjassa amalekilainen kertoo Daavidille, että hän löysi Saulin nojaamassa keihääseen taistelun jälkeen ja antoi hänelle armoniskun .Daavid tappaa amalekilaisen syyttäen itseään voidellun kuninkaan tappamisesta.
