Saul (/sɔːl/; tarkoittaa "pyydetty, rukoiltu"; latina: Saul; arabia: طالوت, Ṭālūt tai شاؤل, Ša'ūl) on merkittävä hahmo sekä juutalais-kristillisessä perinteessä että islamilaisessa kertomuksessa: hän esiintyy Samuelin kirjoissa, 1. Aikakirjassa ja Koraanissa. Raamatun mukaan Saul oli muinaisen Israelin ensimmäinen kuningas; hänen valtakautensa ajoitetaan perinteisesti noin vuosille 1047–1007 eaa. Saul oli Benjaminin heimon jäsen ja Kish-nimisen miehen poika, ja hänet voideltiin kuninkaaksi profeetta Samuelin toimesta Jumalan käskystä.
Valtakunnan alku ja hallinto
Saul nimitettiin kuninkaaksi vastauksena Israelin kansan pyyntöön saada näkyvä hallitsija ohjaamaan ja puolustamaan heitä lähisukukuntien ja ympäröivien kansojen uhkia vastaan. Alussa hän nautti suurta suosiota: hän johti menestyksekkäitä sotaretkiä erityisesti ammonilaisia vastaan ja vahvisti pieneksi jääneen Israelin asemaa alueella. Kuningas Saulin hallintotyyliä kuvataan Raamatussa sekä vahvana että toisinaan epävarmana, mikä heijastuu hänen myöhempiin tekoihinsa ja päätöksiinsä.
Saul ja profeetta Samuel
Alkukäytännöiltään Saul näyttäytyi Jumalaa tottelevana johtajana, mutta suhteensa profeetta Samueliin ja Jumalan käskyihin kääntyi lopulta kriittiseksi. Kaksi merkittävää tapausta kuvastaa hänen uskottomuuttaan Raamatun kertomuksissa: ennen erästä sotaretkeä Saul uhrasi itse jumalanpalvelusmenot (1. Samuel 13) sen sijaan, että odottaisi Samuelia, ja myöhemmin hän säästi amalekilaisista sotasaaliiksi kuuluneet parhaat eläimet ja vangin Agagin sijaan tappamisen, vaikka Jumalan käsky oli toisin (1. Samuel 15). Samuel julisti, että Jumala on hylännyt Saulin kuninkuuden. Kuvaannollisesti Samuel repäisee kaavun tai viitan palan Saulin päältä merkkinä valtakunnan siirtymisestä (1 Samuel 15:28–29).
Herrasta vieraantuminen ja psykologinen tila
Raamatullisen kertomuksen mukaan sen jälkeen, kun Samuel ilmoitti Saulin menettäneen Jumalan suosion, "Herran henki lähti Saulista" ja "paha henki" vaivasi häntä. Tämän vuoksi Saul palkkasi nuoren paimenen ja soittajan, Daavidin, Iisain nuorimman pojan, soittamaan harppua ja lohduttamaan häntä. Daavidin läsnäolo rauhoitti Saulia, mutta Daavidin nouseva suosio ja menestys sodissa herättivät Saulin mustasukkaisuutta ja pelkoa vallastaan. Saulin paha kostonhimo kohdistui lopulta myös Daavidiin ja tämän liittolaisiin; hän teki useita murhayrityksiä, ja vain Daavidin läheinen ystävyys Saulin pojan Joonatanin kanssa suojeli Daavidia väliaikaisesti.
Ristiriitaiset kertomukset Saulin kuolemasta
Saulin loppu koittaa taistelussa filistealaisia vastaan Gilboan vuoristossa. Raamatun kertomukset hänen kuolemastaan eivät ole täysin yhdenmukaisia: 1. Samuelin ja 1. Aikakirjan mukaan Saul haavoittui vakavasti, pyysi aseenkantajaansa lopettamaan hänet, mutta koska tämä kieltäytyi, Saul kaatui omaan miekkaansa. Toisessa perinteessä, 2. Samuelin kertomuksessa, amalekilainen sotilas kertoo löytäneensä Saulin haavoittuneena, surmaa hänet armoniskulla ja vie uutisen Daavidille — Daavid rangaisee amalekilaista, koska tämä väitti tappaneensa voidellun kuninkaan. Samassa taistelussa kuolivat myös Saulin kolme poikaa, Joonatan, Abinadab ja Melkishua (Samuel 31:1-4%20{{{2}}};&version=KJV; 1 Samuel 31:1-4 {{{{2}}}).
Te Gilboan vuoret, älkää antako kastetta tai sadetta teille, älkääkä peltoja, joilla kasvaa parhaita hedelmiä, sillä sinne heitettiin pois mahtavan kilpi, Saulin kilpi, joka oli voideltu öljyllä (Samuel 1:21%20{{{2}}};&version=KJV; 2 Samuel 1:21 {{{{2}}}).
Kuoleman jälkeiset tapahtumat ja hautaus
Voittoisat filistealaiset ottivat talteen Saulin ja hänen poikiensa ruumiit, julkisesti nöyryyttivät niitä ja näyttivät Saulin haarniskan Ashtarotin temppelissä. Yöllä Jabes-Gileadin asukkaat kuitenkin noutivat ruumiit polttohaudattaviksi ja hautausta varten (Samuel 31:8-13, 1 Chronicles 10:1220{{{2}};&version=KJV; 1 Samuel 31:8-13, 1 Chronicles 10:12 {{{2}}}). Myöhemmin kuningas Daavid ottaa Saulin ja tämän pojan Joonatanin luut ja hautaa ne isänsä hautaan Zelaan, jolloin Saulin muistomerkki ja kohtalo liitetään kiinteästi Israelin varhaisvaiheiden historiaan (2. Samuel 21:12-14%20{{{2}}};&version=KJV; 2. Samuel 21:12-14 {{{2}}}).
Saulin perintö ja tulkinnat
Historiallisesti ja teologisesti Saul esitetään monisyisenä ja traagisena hahmona: hän oli kansan haluama sotilasjohtaja ja ensimmäinen kuningas, mutta hänen tekonsa ja uskollisuutensa puute Jumalan käskyille johtivat hänen hylkäämiseensä profeetan kautta. Saul kuoli uskottomuutensa tähden, johon hän oli syyllistynyt Herraa vastaan, koska hän ei pitänyt Herran sanaa ja koska hän oli myös kääntynyt meedion puoleen saadakseen opastusta — näin tiivistää kertomusta 1. Aikakirja.
Saul Koraanissa
Islamilaisessa perinteessä Saul esiintyy nimellä طالوت (Ṭālūt) ja hänellä on oma roolinsa kansan johtajana ja sotapäällikkönä. Koraanissa kerrotaan, että Jumala valitsi hänet johtamaan israelilaisia, ja hänen tarinansa liittyy myös uskollisuuden ja johtajuuden teemoihin (ks. Koraani ja sen selitykset).
Lopuksi
Saul jää historian ja pyhien tekstien kautta elävänä esimerkkinä johtajasta, jonka vaikutusvalta ja yhteiskunnallinen asema eivät estäneet sisäisestä epävarmuudesta ja tilanteiden huonosta hoitamisesta syntyneitä seurauksia. Hänen tarinansa on osa laajempaa kertomusta Israelin siirtymisestä klaanimaisesta yhteiskunnasta kuningaskunnan muotoon — kertomusta, joka käsittelee valtaa, kuuliaisuutta, katumusta ja Jumalan suvereniteettia.
