Aikakirjat: 1. ja 2. Aikakirja Vanhan testamentin historiassa
Aikakirjat — Ens. ja 2. Aikakirja Vanhan testamentin historiassa: kronikoitsijan kertomus Israelin historiasta, Babyloniasta paluun haasteista ja uskonnollisesta uudistuksesta.
Ensimmäinen ja toinen Aikakirja ovat Vanhan testamentin historiankirjoja. Ne kertovat Israelin historiasta eri tavalla kuin Kuninkaiden kirjat. Käyttäen Raamatun kirjoja (kuten Samuel ja Kuninkaat) ja muita lähteitä "kronikoitsija" rohkaisee juutalaisia, jotka palasivat maanpaosta Babyloniasta. Siinä käydään läpi Israelin historiaa selittääkseen, miksi heillä on ollut kaikki vaikeudet ja miten he voivat elää oikein tullakseen paremmiksi tulevaisuudessa.
Alun perin ensimmäinen ja toinen aikakirja olivat yksi kirja. Myöhemmin ne jaettiin kahdeksi eri kirjaksi.
Sisältö ja rakenne
Aikakirjat muodostuvat selkeästä rakenteesta, joka painottuu genealogiaryhmiin, Daavidin valtakauteen ja Juudan kuninkaisiin:
- Pitkät sukuluettelot, jotka aloittavat teoksen ja liittyvät kansan jatkuvuuden ja papiston aseman korostamiseen.
- Kertomukset Daavidin elämästä ja hallinnosta sekä hänen valmisteluistaan temppelin rakentamiseen.
- Kertomus Salomonista, temppelin rakentamisesta ja viisaudesta (Ensimmäinen Aikakirja päättyy usein tähän osuuteen).
- Toisessa Aikakirjassa seurataan pääasiassa Juudan kuninkaita aina babylonialaiseen pakkosiirtolaisuuteen saakka; teos päättyy palautustoimeen, kun Persian kuningas Kyyros sallii paluun ja temppelin rakentamisen.
Tekijä ja ajankohta
Perinteisesti tekstiä on kutsuttu "kronikoitsijan" (Chronicles) teokseksi. Useimmat tutkijat sijoittavat sen kirjoittamisen jälkimmäiseen pakolaisuuden jälkeiseen aikaan, yleisimmin 400–300-luvulle eaa. Tekijä on todennäköisesti oppinut ja uskonnollisesti suuntautunut henkilö tai kirjoittajaryhmä, joka on ollut kytköksissä papistoon tai leeviläiseen perinteeseen.
Keskeiset teemat ja näkökulma
Aikakirjat korostavat useita teologisia ja käytännöllisiä teemoja:
- Temppelin ja jumalanpalveluksen keskeisyys: rituaalit, pappeus ja temppelin palvelus ovat keskeisiä päämotiiveja.
- Daavidinen lupa ja kuninkuuden oikeutus: Daavidin suvun merkitystä painotetaan, ja monia tapahtumia tulkitaan siten, että Daavidin jälkeläisellä on jumalallinen lupa hallita.
- Synnin ja seurausten periaate: uskottomuus johtaa vaaraan ja pakkosiirtolaisuuteen, mutta katumus ja oikea palvelus tuovat palautuksen.
- Valikoiva historiankirjoitus: kronikoitsija valitsee aineistoa korostaakseen uskonnollista ja yhteisöllistä elämää, ja jättää usein syrjään ulko- ja sotapoliittiset yksityiskohdat.
Suhde Kuninkaiden kirjoihin ja lähteet
Aikakirjat käyttävät laajasti aiempia historiallisia kertomuksia, kuten Samuelin ja Kuninkaiden kirjoja, mutta muokkaa ja tulkitsee aineistoa omiin tarkoituksiinsa. Teksti sisältää myös viittauksia virallisiin kronikoihin, hallinnollaisiin asiakirjoihin ja muihin lähteisiin, joita kronikoitsija on voinut käyttää. Vertailu Kuninkaiden kirjoihin tuo esiin kiinnostavia eroja: Kuninkaat käsittelee poliittisia ja moraalisia arvioita laajemmin, kun taas Aikakirjat keskittyvät uskonnolliseen elämään, temppeliin ja rituaaleihin.
Merkitys ja vaikutus
Aikakirjat ovat tärkeitä sekä historiallisesta että teologisesta näkökulmasta. Ne tarjoavat kuvan siitä, miten jälkipolvet ymmärsivät menneisyyden ja rakensivat identiteettiään pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Tekstillä on ollut suuri vaikutus juutalaiseen jumalanpalveluskäytäntöön ja myöhempään kristilliseen perinteeseen, koska se korostaa Jumalan uskollisuutta ja yhteisön vastuuta säilyttää oikea palvonta.
Kokonaisuudessaan Ensimmäinen ja toinen Aikakirja antavat ainutlaatuisen näkökulman Israelin historiaan: ne eivät ainoastaan kuvaa tapahtumia, vaan pyrkivät ohjaamaan yhteisöä takaisin liittoon ja oikeaan jumalanpalvelukseen.
Title
Hepreankielinen nimi (dibre hayyamim) tarkoittaa "mitä tapahtui päivinä (tai vuosina)". Septuagintan kääntäjät (jotka käänsivät Vanhan testamentin kreikaksi) kutsuivat kirjaa nimellä "pois jätetyt asiat". Tämä osoitti, että he pitivät sitä lisäyksenä Samuelin ja Kuninkaiden kirjoihin. Jerome (347-420 jKr.), joka käänsi latinankielisen Vulgatan, sanoi, että parempi nimi olisi "koko pyhän historian kronikka". Luther käytti tätä ajatusta saksankielisessä versiossaan, ja muut ovat seuranneet häntä. Septuagintan kääntäjät jakoivat aikakirjat ensin kahteen kirjaan.
Kirjoittaja
Vanhan juutalaisen perinteen mukaan Esra kirjoitti Aikakirjat, Esran ja Nehemian. Ihmiset eivät kuitenkaan ole vieläkään varmoja. Monet sanovat, että Aikakirjat on kirjoitettu 5. vuosisadan loppupuoliskolla eKr. aikana.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat ensimmäinen ja toinen kronikka?
V: Ne ovat Vanhan testamentin historiankirjoja, jotka kertovat Israelin historiasta eri tavalla kuin Kuninkaiden kirjat.
K: Mikä on aikakirjojen tarkoitus?
A: "Kronikankirjoittaja" rohkaisee Babylonian maanpaosta palanneita juutalaisia käymällä läpi Israelin historiaa selittääkseen, miksi heillä on ollut kaikki vaikeudet ja miten he voivat elää oikein tullakseen paremmiksi tulevaisuudessa.
K: Mitä lähteitä käytettiin aikakirjojen kirjoittamiseen?
V: Kirjoittaja käytti Raamatun kirjoja, kuten Samuelin ja Kuninkaiden kirjoja, sekä muita lähteitä.
K: Mikä erottaa Aikakirjat kuninkaiden kirjoista?
A: Yksi merkittävä ero on se, että toisin kuin 2. Samuelin kirjassa, Daavid esitetään Aikakirjoissa hyvänä.
K: Oliko ensimmäinen ja toinen Aikakirja alun perin yksi kirja?
V: Kyllä, ne olivat alun perin yksi kirja.
K: Milloin ensimmäinen ja toinen Aikakirja jaettiin kahdeksi eri kirjaksi?
V: On epäselvää, milloin aikakirjat erotettiin toisistaan, mutta se tapahtui joskus niiden alkuperäisen kirjoittamisen jälkeen.
K: Mikä on aikakirjojen yleinen sanoma?
V: Viesti on, että juutalainen kansa voi oppia menneisyyden virheistään ja elää vanhurskaasti tullakseen paremmaksi tulevaisuudessa.
Etsiä