Sachsen-Gotha-Altenburg – Thüringenin herttuakunta ja historia (1672–1825)
Tutustu Sachsen-Gotha-Altenburgin historiaan (1672–1825): Thüringenin herttuakunnan synty, dynastiset vaihdokset ja vaikutus Saksan monarkiahistoriaan.
Sachsen-Gotha-Altenburg (saksaksi Sachsen-Gotha-Altenburg) oli maa nykyisessä Thüringenissä Saksassa.
Se muodostettiin vuonna 1672, kun Friedrich Wilhelm III, Sachsen-Altenburgin viimeinen herttua, kuoli ja Ernest I, Sachsen-Götan herttua (joka oli mennyt naimisiin Friedrich Wilhelmin serkun Elisabeth Sophien kanssa) peri hänen omaisuutensa.
Herttuakunta jaettiin uudelleen Ernestin kuoleman jälkeen vuonna 1675, ja Saksi-Gotha-Altenburgin herttuakunta syntyi virallisesti vuonna 1680, kun hänen vanhin poikansa Fredrik otti haltuunsa Gothan ja Altenburgin maanosat.
Kun Sachsen-Gothan ja Altenburgin kuningashuone kuoli sukupuuttoon vuonna 1825, Saxe-Gotha siirtyi Saxe-Coburg-Saalfeldille ja Saxe-Altenburg Saxe-Hildburghausenin herttualle. Kun Saksan monarkiat lakkautettiin ensimmäisen maailmansodan lopussa, sekä Saxe-Gotha että Saxe-Altenburg tulivat osaksi vastaperustettua Thüringenin osavaltiota vuonna 1920.
Sijainti ja alue
Herttuakunta sijaitsi Keski-Saksassa, pääosin nykyisen Thüringenin alueella. Sen keskeisiä kaupunkeja olivat Gotha, joka toimi herttuan pääkaupunkina, sekä Altenburg etelämpänä. Alue oli maantieteellisesti kohtuullisen yhtenäinen, mutta ympäröi ja rajoittui lukuisiin muihin pieniin saksalaisiin herttuakuntiin ja valtioihin, mikä oli tyypillistä Ernestiläisille herttuakunnille.
Historiallinen kehitys
Ernest I (Ernst der Fromme, ”hurskas”) oli merkittävä toimija: hän yhdisti perintönsä seurauksena Saxe-Gothan ja Saxe-Altenburgin omaisuudet, perusti muinaisen herttuuden pohjan ja rakennutti muun muassa Friedensteinin linnan Gothaan, joka oli sekä linna että hallinnollinen keskus. Ernestin kuoleman jälkeen hänen poikiensa kesken tapahtunut maa-alueiden jako johti useiden pienten Ernestiläisten herttuakuntien syntyyn; Saxe-Gotha-Altenburg vakiinnutti asemansa 1680-luvulla.
Hallinto ja talous
Herttuakunta noudatti tyypillistä absolutistista hallintomallia, jossa herttua oli keskeinen vallankäyttäjä, mutta paikalliset säädyt ja aatelisto vaikuttivat edelleen käytäntöihin ja veroasioihin. Talous perustui pitkälti maatalouteen, metsätalouteen ja käsityöihin. Kaupungit kuten Gotha kasvoivat hallinnollisina ja kaupallisina keskuksina; Gotha tunnettiin erityisesti paino- ja kustannustoiminnastaan, josta kuuluisin esimerkki on 1700-luvun puolivälin jälkeen ilmestyvä sukupuuta ja aatelisuutta koskeva Gothan kalenteri (Almanach de Gotha).
Kulttuuri ja merkitys
Gotha kehittyi herttuuden aikana merkittäväksi kulttuuri- ja tiedekeskukseksi. Friedensteinin linnan ympärille kehittyi hovielämää, musiikkia ja kirjallisuutta suosiva ilmiö, ja kaupungissa toimi useita merkittäviä kirjapainoja ja kustantamoja. Herttuakunnan hovit ja säätyjärjestelmä ylläpitivät myös koulutus- ja kirkollisia instituutioita, joiden vaikutus näkyi laaja-alaisesti alueen kulttuurielämässä.
Dynastiset yhteydet ja perintö
Sachsen-Gotha-Altenburg kuului niin kutsuttuihin Ernestiläisiin sukuhaarojen herttuakuntiin, joiden sisäiset perintöjärjestelyt ja avioliittosuhteet johtivat usein aluemuutoksiin. Herttuakunnan hajottua 1825 seurasi laaja dynastinen järjestely, jossa Saxe-Gotha liitettiin Saxe-Coburg-Saalfeldin herttuakuntaan (josta myöhemmin muodostui tunnettu Saxe-Coburg ja Gotha) ja Saxe-Altenburg päätyi Saxe-Hildburghausenille. Nämä siirrot vaikuttivat paitsi alueelliseen valtasuhteiden tasapainoon myös myöhempiin eurooppalaisiin dynastisiin liittoihin: Saxe-Coburgin sukuista tuli merkittäviä henkilöhahmoja monissa eurooppalaisissa kuningasperheissä.
Lopullinen liittäminen Thüringeniin
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan revoluutio 1918–1919 johti monarkioiden lakkauttamiseen. Niin Saxe-Gotha kuin Saxe-Altenburgkin menettivät herttuan asemansa ja autonomiansa. Vuonna 1920 ne liitettiin osaksi vastaperustettua vapaavaltiota Thüringeniä, jolloin historialliset herttuakunnat päätyivät osaksi nykyaikaista Saksan osavaltiorakennetta.
Perintö nykypäivässä
Nykyään entisten herttuakuntien alueet ovat osa Thüringeniä ja niissä näkyy rikas kulttuuri- ja arkkitehtoninen perintö: mm. Friedensteinin linna, historialliset kirkot ja vanhat kaupunkikeskustat houkuttelevat vierailijoita. Lisäksi Gothan painoperinne ja genealoginen aineisto (kuten Gothaischer Hofkalender) kiinnostavat edelleen tutkimuksen ja sukututkimuksen piirissä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Sachsen-Gotha-Altenburg oli pieni mutta kulttuurisesti ja dynastisesti vaikutusvaltainen Ernestiläinen herttuakunta, jonka perintö näkyy sekä paikallisessa kulttuurissa että laajemmissa eurooppalaisissa sukudynastioissa.
Sachsen-Gotha-Altenburgin herttuat
- Ernest I Hurskas (1640-1675), peri Saksi-Altenburgin vuonna 1675.
- Fredrik I (1675-1691), Ernest Hurskaan poika, jota kutsuttiin ensimmäisenä Saksi-Götan-Altenburgin herttuan nimellä.
- Friedrich II (1691-1732), poika
- Frederick III (1732-1772), poika
- Ernest II (1772-1804), poika
- Emil (1804-1822), poika
- Frederick IV (1822-1825), veli
Jaettu Saxe-Coburg-Saalfeldin ja Saxe-Hildburghausenin kesken.
| Saxe-Weimar (1572-1806) - Saxe-Coburg-Eisenach (1572-1596) - Saxe-Coburg (1596-1633; 1681-1699) - Saxe-Eisenach (1596-1638; 1640-1644; 1672-1806) - Saxe-Altenburg (1603-1672; 1826-1918) - Saxe-Gotha (1640-1680) - Saxe-Gotha-Altenburg (1681-1826) - Saxe-Marksuhl (1662-1672) - Saxe-Jena (1672-1690) - Saxe-Eisenberg (1680-1707) - Saxe-Hildburghausen (1680-1826) - Saxe-Römhild (1680-1710) - Saxe-Saalfeld (1680-1735) - Saxe-Meiningen (1681-1918) - Saxe-Coburg-Saalfeld (1735-1826) - Saxe-Weimar-Eisenach (1806-1918) - Saxe-Coburg ja Gotha (1826-1918) - Saxe-Coburg ja Gotha (1826-1918) | |
|
| |
|
| ||
|
| Kuningaskunnat: Württemberg |
|
| Luodut valtiot | Kuningaskunnat: Westfalen Suurherttuakunnat: Berg | Frankfurt‡ | Würzburg Ruhtinaskunnat: Leyen | Regensburg†. | |
| Olemassa olevat | Herttuakunnat: Anhalt: Bernburg, Dessau, Köthen | Arenberg | Mecklenburg: Bernburg, Dessau, Köthen | Mecklenburg: Nassau | Oldenburg | Saksi: Coburg-Saalfeld, Gotha-Altenburg, Hildburghausen, Meiningen, Weimar*, Eisenach*, Weimar-Eisenach**. | |
| ||
|
| ||
| Empires | Itävalta |
|
| Kingdoms | Preussi | Baijeri | Saksi | Hannover | Württemberg | |
| Vaalipiirit | Hesse | |
| Suurherttuakunnat | Baden | Hessen | Luxemburg | Mecklenburg-Schwerin | Mecklenburg-Strelitz | Oldenburg | Saxe-Weimar-Eisenach. | |
| Herttuakunnat | Anhalt: Braunschweig | Holstein | Limburg | Nassau | Nassau | Saksi: Bernburg¹, Dessau¹, Köthen²: Altenburg³, Coburg-Saalfeld4 , Coburg-Gotha³, Gotha-Altenburg4 , Hildburghausen4 , Lauenburg, Meiningen. | |
| Ruhtinaskunnat | Hessen-Homburg | Hohenzollern: Hechingen5 , Sigmaringen5 | Liechtenstein | Lippe | Reuß: Schaumburg-Lippe | Schwarzburg: Rudolstadt, Sondershausen | Waldeck ja Pyrmont. | |
| Kaupunki-valtiot | Bremen | Frankfurt | Hampuri | Lübeck | |
| Viranomaisvalvonta: Kansalliskirjastot |
|
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Saxe-Gotha-Altenburg?
V: Saxe-Gotha-Altenburg oli maa nykyisessä Thüringenissä Saksassa.
K: Miten se muodostettiin?
V: Se muodostettiin vuonna 1672, kun Fredrik Vilhelm III, viimeinen Saksi-Altenburgin herttua kuoli ja Saksi-Gothan herttua Ernest I peri hänen omaisuutensa.
K: Milloin Saksi-Gotha-Altenburgin herttuakunta syntyi virallisesti?
V: Saksi-Gotha-Altenburgin herttuakunta syntyi virallisesti vuonna 1680, kun Ernestin vanhin poika Fredrik otti haltuunsa Gothan ja Altenburgin maanosat.
Kysymys: Mitä tapahtui Saksi-Gothan ja Altenburgin kuningashuoneelle, kun se kuoli sukupuuttoon vuonna 1825?
V: Kun Sachsen-Gothan ja Altenburgin kuningashuone kuoli sukupuuttoon vuonna 1825, Saxe-Gotha annettiin Saxe-Coburg Saalfieldille ja Saxe Altenberg siirtyi Sax Hildburghausenin herttualle.
K: Mitä tapahtui ensimmäisen maailmansodan jälkeen?
V: Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja Saksan monarkioiden lakkauttamisen jälkeen sekä Saxegotha että Saxe Altenburg liitettiin vuonna 1920 vasta perustettuun Thüringenin osavaltioon.
K: Kuka peri Fredrik Vilhelm III:n omaisuuden?
V: Ernest I, Saksi-Götanmaan herttua, oli mennyt naimisiin Fredrik Vilhelmin serkun Elisabeth Sophien kanssa ja peri Fredrik Vilhelm III:n omaisuuden tämän kuollessa vuonna 1672.
Etsiä


