Kivespussi: anatomia, toiminto ja terveys

Kivespussi: perusteellinen opas anatomiaan, toimintaan ja terveyteen — oireet, hoito, ehkäisy ja usein kysytyt kysymykset miehille ja vanhemmille.

Kivespussi on pussi, jossa urosnisäkkäiden kivekset (joita kutsutaan yleisesti palloiksi) sijaitsevat. Se on tehty ihosta ja lihaksista, ja se sijaitsee peniksen ja peräaukon välissä. Se on usein häpykarvojen peitossa ja kiristyy, kun uros on kiihottunut. Kivespussi suojaa ja eristää kiveksiä sekä auttaa säätelemään niiden lämpötilaa, mikä on tärkeää siittiöiden muodostumiselle ja hedelmällisyydelle.

Anatomia ja rakenne

Kivespussi koostuu useista kerroksista: ulkoisesta ihosta, alapuolella olevasta solakerroksesta ja lihaskerroksista. Tärkeimmät lihakset ovat dartos-lihas (ihonalainen sileä lihaskerros, joka kiristää ihoa) ja cremaster-lihas (luustolihas, joka nostaa kiveksiä vartalon lähemmäksi). Kivespussi voi olla sisäisesti jaettu septumilla kahteen osaan, jolloin kumpikin kives sijaitsee omassa "lokeroissaan". Kivekset ovat lisäksi ympäröityjä kalvoilla, kuten tunica vaginalis.

Toiminto ja lämpötilansäätely

Kivespussin päätehtävä on pitää kivekset hieman kehonlämpöä viileämpinä — yleensä noin 2–4 °C viileämpinä —, koska siittiöiden normaali muodostus vaatii alhaisemman lämpötilan. Kun lämpötila on liian alhainen, käytössä ovat lihasten supistuminen (kivespussi nousee lähemmäs vartaloa) ja kun se on liian lämmin, kivespussi roikkuu alempana. Tämä lämpötilasäätely on olennainen hedelmällisyydelle.

Verenkierto, imusuonet ja hermotus

Kiveksiä huoltaa oma verisuonituksensa: kivesvaltimo (a. testicularis) tuo verta, ja laskimoveri poistuu pampinaarisena pleksuksena, joka liittyy edelleen kiveslaskimoihin. Imusuonet kuljettavat imusolut paraaortisiin imusolmukkeisiin. Hermostus tulee muun muassa ilioinguinal- ja genitofemoralis-hermojen kautta; cremaster-refleksi on yksi kliinisesti tärkeä hermoreaktio.

Yleisimmät vaivat ja sairaudet

• Kiertymä (testicular torsio): kiveksen äkillinen kiertyminen, joka katkaisee verenkierron — voimakas kipu ja turvotus. Tämä on hätätilanne; hoito on yleensä leikkaus mahdollisimman pian.
• Epididymiitti ja orkiitti: lisäkiveksen tai kiveksen tulehdus, usein bakteeri- tai sukupuolitaudin aiheuttamaa; oireina kipu, kuume ja turvotus. Hoidetaan antibiootein ja tuella.
• Hydrokeele: nesteen kertyminen kivespussin ympärille, yleensä kivuton mutta voi aiheuttaa turvotusta; joskus tarvitaan leikkausta.
• Varikokeli: laajentuneet kiveslaskimot, usein vasemmalla puolella — voi heikentää siittiöiden tuotantoa ja aiheuttaa epämukavuutta.
• Kivessyöpä: yleensä kivuton kyhmy tai kova kohta kiveksessä. Pääkriteeri on lääkärin arvio — ajoissa tutkittu löydös voidaan usein hoitaa hyvin.
• Vammat ja ruhjeet: urheiluvammat tai iskut voivat aiheuttaa kipua, mustelmia tai verenvuotoa.

Itsetarkastus ja oireiden tunnistaminen

On suositeltavaa tutustua omaan kivespussiinsa ja tehdä kivestarkastus säännöllisesti (esimerkiksi kerran kuukaudessa suihkun jälkeen, kun iho on rentoutunut). Tunnustele molemmat kivekset varovasti: niiden tulisi tuntua tasaisilta, hieman kuminomaisilta ja samanmuotoisilta. Lisäkivekset (epididymis) tuntuvat pehmeämpinä rakenteina takana kiveksen päällä. Ota yhteys lääkäriin, jos huomaat:

• uuden tai kasvavan kyhmyn, kovuuden tai painon
• äkillisen, voimakkaan kivun tai turvotuksen
• pitkään jatkuvan kivun tai muutoksen koossa

Hygienia, ehkäisy ja elämäntapa

Pidä kivespussi puhtaana ja kuivana; vältä liian tiukkoja alushousuja pitkissä tilanteissa, jotka nostavat kiveksiä lähempänä kehoa ja voivat kohottaa lämpötilaa. Suojaa kiveksiä urheilussa asianmukaisella suojuksella. Turvallinen seksi ja kondomin käyttö vähentävät sukupuolitautien kautta leviävien tulehdusten riskiä, jotka voivat aiheuttaa epididymiittiä.

Kehitys ja evoluutio

Kivekset syntyvät alun perin vatsanontelossa ja laskeutuvat kivespussiin sikiönkehityksen aikana. Eräillä eläinlajeilla kivekset pysyvät sisäisinä; scrotumin kehittyminen liittyy erityisesti lämpötilan säätelytarpeeseen siittiöiden tuottamiseksi tehokkaasti. Lapsilla laskeutumattomat kivekset (kryptorkidismi) vaativat usein seurantaa tai hoitoa, koska hoitamatta ne voivat lisätä myöhempää infertiliteetin ja kivessyövän riskiä.

Milloin hakea apua ja mitä odottaa

Hakeudu välittömästi päivystyspoliklinikalle tai omaan terveyskeskukseen, jos kivespussissa on äkillinen ja voimakas kipu, nopea turvotus tai voimakas vamma. Lievemmissä, pitkittyneissä tai epäselvissä oireissa varaa aika terveyskeskukseen tai urologille. Tutkimukseen voi kuulua kliininen tutkimus, ultraääni verenkierrosta arvioimiseksi ja mahdollisesti verikokeita tai virtsanäyte. Hoidot vaihtelevat konservatiivisesta (lepo, kipulääkkeet, tuki) antibiooteista hoito- tai leikkaustoimenpiteisiin tarpeen mukaan.

Yleisesti ottaen kivespussi on yksinkertaisen näköinen mutta biologisesti tärkeä elinrakenteiden osa, jonka hyvinvointi vaikuttaa lisääntymisterveyteen ja -kykyyn. Säännöllinen itse- ja ammattimainen seuranta auttaa tunnistamaan ongelmat varhain.

Käytä

Kivespussin tehtävänä on pitää kivekset vähemmän lämpiminä kuin muu keho. Ihmisen kivekset toimivat parhaiten 36,8 celsiusasteen (98 Fahrenheitin) lämpötilassa, kun kehon normaali lämpötila on 37 celsiusastetta (98,6 Fahrenheitin). Korkeampi lämpötila kuin 36,8 astetta vahingoittaa kivesten sisällä olevia siittiöitä.

Lämpötilaa säädellään siirtämällä kivekset lähemmäs vatsaa, kun ne ovat liian kylmät, ja kauemmas, kun ne ovat liian kuumat. Tämä tapahtuu lihaksia supistamalla tai rentouttamalla. Tämä nostaa ja laskee kiveksiä kivespussin sisällä. Kivespussi yleensä kiristyy erektion aikana. Kiveksiä voidaan nostaa myös kiristämällä peräaukon ja lantion lihaksia.

Lämpötila

Kivesten paras lämpötila vaihtelee lajeittain, mutta yleensä se on hieman kehon lämpötilaa viileämpi. Tämä tarkoittaa, että useimpien urosnisäkkäiden kivekset on pidettävä kehon ulkopuolella.

Suojaus

Kivespussi voi siirtää kivekset lähemmäs vatsaa, kun se on vaarassa. Kivekset ovat tunnetusti erittäin herkkiä, ja kun niihin osuu, se aiheuttaa paljon kipua. Miehen keho välttää tämän siirtämällä kivekset lähemmäksi, koska se on pulassa, jos se roikkuu.

Toinen selitys on kivesten suojaaminen tärähdyksiltä ja murskautumiselta kehon sisällä. Hitaasti liikkuvilla eläimillä - kuten norsuilla, valailla ja myyrillä - on sisäiset kivekset eikä kivespusseja.

Kun kivespussi roikkuu löysällä, kivesten kiinnitysnaru voi vääntyä. Se on lääketieteellinen hätätilanne. Se voi tapahtua juostessa. Tätä kutsutaan kivesten kiertymäksi. Sitä ei tapahdu useimmille ihmisille. Miehen on mentävä heti lääkäriin tai sairaalaan, jos se tapahtuu.

 
Kivespussit kiristyvät yleensä erektion aikana.  

Hae kirjaimella