Shōgi – japanilainen shakki: historia ja säännöt

Shōgi – japanilainen shakki: kattava opas historian, pelin säännöt, pudotussäännön merkitys ja strategiat aloittelijoille ja edistyneille pelaajille.

Tekijä: Leandro Alegsa

Shogi (将棋, shōgi, kenraalien shakki) tunnetaan myös nimellä japanilainen shakki. Se on kahden pelaajan lautapeli, joka kuuluu samaan perheeseen kuin kansainvälinen shakki ja kiinalainen Xiangqi. Shogi on suosituin shakkivaihtoehtojen perheestä, ja se on kotoisin Japanista. Shōgi tarkoittaa kenraalin (shō) lautapeliä (gi). Alkuvuosina shogi kirjoitettiin kuitenkin 象棋 (sama kuin Xiangqi, "norsun shakki").

Pelin varhaisimmat edeltäjät, chaturanga, ovat peräisin Intiasta 6. vuosisadalla jKr. ja levisi Kiinasta Japaniin, jossa siitä syntyi useita muunnelmia. Shogia nykyisessä muodossaan pelattiin jo 1500-luvulla, ja sen suora esi-isä ilman "pudotussääntöä" on kirjattu vuodelta 1210 historiallisessa asiakirjassa Nichūreki, joka on muokattu kopio myöhäiseltä Heian-kaudelta (~1120) peräisin olevista Shōchūreki- ja Kaichūreki-peleistä.

ChessVariants.com-sivuston mukaan "Shogin kestävä suosio johtuu ehkä sen 'pudotussäännöstä'; se oli ensimmäinen shakkivariantti, jossa kaapatut nappulat voitiin palauttaa laudalle käytettäväksi omina nappuloina." Shogin suosio on kuitenkin hyvin suuri. Tästä seuraa, että vain harvat pelit ovat tasapelejä, mikä on kansainvälisen shakin heikkous. David Pritchard uskoo pudotussäännön juontuvan 1500-luvun palkkasotureiden (ronin) käytännöstä, jotka vaihtoivat uskollisuuttaan, kun heidät vangittiin - epäilemättä vaihtoehtona teloitukselle".

Pelialusta ja nappulat

Shogi pelataan 9×9-ruudukolla. Kumpikin pelaaja aloittaa 20 nappulalla: 1 kuningas, 1 torni, 1 lähetti, 2 kultaista kenraalia, 2 hopeakenraalia, 2 ratsua (knight), 2 lähetintä (lance) ja 9 sotilasta (pawn). Nappuloiden nimet ja arvot poikkeavat hieman kansainvälisestä shakista, ja liikkeet ovat omaleimaisia.

Perusliikkeet lyhyesti

  • Kuningas: liikkuu yhden ruudun mihin tahansa suuntaan.
  • Torni: liikkuu vaakasuoraan ja pystysuoraan niin kauas kuin ruudut ovat vapaita.
  • Lähetti: liikkuu vinottain niin kauas kuin vapaita ruutuja on.
  • Kulta kenraali: liikkuu yhden ruudun eteen, sivuille, taakse diagonaalisesti eteen, tai suoraan taakse (ei taaempiin diagonaaleihin).
  • Hopeakenraali: liikkuu diagonaalisesti tai yhden ruudun suoraan eteen; promotoituna se liikkuu kuten kultakenraali.
  • Ratsu (knight): hyppää kahteen eteen ja yhteen sivulle (vain eteenpäin suunnattu L-liike); promotoituna se liikkuu kuten kultakenraali.
  • Lance: kulkee suoraan eteenpäin niin kauas kuin ruutuja on vapaina; promotoituna se liikkuu kuten kultakenraali.
  • Sotilas (pawn): liikkuu yhden ruudun suoraan eteenpäin; promotoituna se liikkuu kuten kultakenraali.

Promotio

Promotio tapahtuu, kun nappula liikkuu tai siirtyy vastustajan puolelle viimeiseen kolmeen riviin (promotioalue). Pelaaja voi yleensä valita promootion vapaaehtoisesti tai siinä tilanteessa pakollisesti, jos nappula ei voi enää tehdä laillista siirtoa ilman promootiota (esimerkiksi sotilas, torni tai lähetti saavutettuaan viimeisen rivin tai ratsu viimeiset rivit). Promotio muuttaa nappulan liikkumista: monet nappulat (sotilas, lance, knight, silver) muuttuvat kultakenraalin tapaisiksi, kun taas tornista ja lähetistä tulee voimakkaampia: promotoitu torni (龍王, ryūō, dragon king) saa lisäksi yhden ruudun liikkeen diagonaaleihin; promotoitu lähetti (龍馬, ryūma, dragon horse) saa yhden ruudun liikkeen suorassa.

Pudotus (drop) – shogin tunnusmerkki

Yksi shogin keskeisistä piirteistä on pudotussääntö: kun nappula kaapataan, se muuttuu vangitsijan nappulaksi ja siirrettävissä pelin myöhemmässä vaiheessa vapautuksena (drop) yhdelle vapaalle ruudulle tavallisena siirtona. Pudotus tekee pelistä dynaamisemman ja estää helppoja aseiden vaihdoksia, jotka johtaisivat massiiviseen materiaaliharavaan.

Keskeisiä rajoituksia pudotuksiin:

  • Ei saa pudottaa sotilasta samaan sarakkeeseen, jossa pelaajalla on jo toinen sotilas (nifu).
  • Ei saa pudottaa sotilasta niin, että se antaa välittömästi mattitilanteen (uchi-fu-zume) — tämä on kielletty standardisäännöissä.
  • Pudotetut nappulat eivät saa jäädä täysin liikkumattomiksi: esimerkiksi sotilasta tai lansesta ei voi pudottaa viimeiselle riville eikä ratsua viimeiselle kahdelle riville, koska ne eivät voi tästä edetä laillisella siirrolla.

Pelin tavoite ja päättyminen

Pelin tavoitteena on shakin tavoin saada vastustajan kuningas mattiin (checkmate). Usein peli päättyy luovutukseen, sillä amatööri- ja ammattilaispelaajat tunnistavat usein häviävän aseman ennen kuin matti toteutuu. Muita päättämistapoja ovat tasapeli toistuvien asemien (sennichite) vuoksi tai tuomarin päätös kilpailusäännöissä. Toistuvat asematilanteet johtavat yleensä uudelleenpelaamiseen tai tasatulokseen; erityistapauksena toistuva shakkaus (perpetual check) voi merkitä shakkaavaa osapuolta vastaan määrättyä seurausta (ammattilaiskäytännöissä shakkaava osapuoli voi hävitä).

Strategia ja ainutlaatuiset piirteet

Pudotussääntö tekee shogista erityisen taktisen: uhkaukset syntyvät äkkiä vapaista ruuduista, ja materiaalin arvoa arvioidaan eri tavalla kuin kansainvälisessä shakissa, koska kaapattu nappula ei välttämättä ole poissa pelistä. Avoimet linjat tornille tai lähetille sekä mahdollisuus pudottaa sotilas tai torni lähelle vastustajan kuningasta luovat jatkuvasti hyökkäysmahdollisuuksia. Puolustuksessa on tärkeää hallita promotioalueen turvallisuutta ja estää vastustajan pudotuksia kehään.

Turnaukset, ammattilaisjärjestelmä ja moderni kehitys

Japanissa shogi on höystetty vahvalla ammattilaisjärjestelmällä, jossa on useita arvonimia kuten Meijin, Ryūō ja muita suurturnauksia. Pelistä on myös televisioituja otteluita, ja se on merkittävä osa japanilaista älypeli- ja harrastuskulttuuria. Tietokoneet ja pelin tekoälyt ovat viime vuosina kehittyneet voimakkaasti; tekoälyohjelmat ovat kyenneet haastamaan ja voittamaan huippuammattilaisia, mikä on muuttanut sekä teoriaa että harjoittelua.

Yhteenveto

Shogi yhdistää pitkän historian, yksinkertaiset perussäännöt ja syvän taktisen ja strategisen ulottuvuuden, jonka merkittävin erityispiirre on nappuloiden pudottaminen takaisin peliin. Sen takia pelit harvoin päätyvät tasapeliin, ja peli pysyy usein dynaamisena aina loppuun saakka. Haluatpa oppia perusliikkeet tai syventyä ammattilaisten teoriaan, shogi tarjoaa haastetta ja luovuutta kaikentasoisille pelaajille.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on shogi?


V: Shogi (将棋, shōgi, kenraalien shakki) on kahden pelaajan lautapeli, joka tunnetaan myös japanilaisena shakkina. Se kuuluu samaan perheeseen kuin kansainvälinen shakki ja kiinalainen Xiangqi.

K: Mitä "shōgi" tarkoittaa?


V: Shōgi tarkoittaa kenraalien (shō) lautapeliä (gi).

K: Mistä peli on peräisin?


V: Pelin varhaisimmat edeltäjät, chaturanga, saivat alkunsa Intiasta 6. vuosisadalla jKr. ja se levisi Kiinasta Japaniin, jossa siitä syntyi useita muunnelmia.

K: Milloin shogia pelattiin ensimmäisen kerran?


V: Shogia nykyisessä muodossaan pelattiin jo 1500-luvulla, kun taas suora esi-isä ilman "pudotussääntöä" on kirjattu vuodelta 1210 historialliseen asiakirjaan Nichūreki.

K: Mikä tekee shogista niin suositun?


V: ChessVariants.com-sivuston mukaan yksi syy Shogin jatkuvaan suosioon on sen "pudotussääntö", jonka mukaan kaapatut nappulat voidaan palauttaa laudalle ja käyttää kumman tahansa pelaajan toimesta. Tämä on johtanut siihen, että kansainväliseen shakkiin verrattuna vähemmän pelejä on pelattu tasapelinä.

Kysymys: Kuka on ottanut käyttöön tämän pudotussäännön?


V: David Pritchardin mukaan pudotussääntö on peräisin 1500-luvun palkkasotureilta (ronin), jotka vaihtoivat uskollisuuttaan, kun heidät vangittiin - todennäköisesti vaihtoehtona teloitukselle.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3