Äänteiden muutos: kielten äännekehitys, syyt ja esimerkit

Tutustu äänteiden muutokseen: äännekehityksen syyt, tunnetut esimerkit (Great Vowel Shift, cot–caught) ja vaikutus kirjoitusjärjestelmiin sekä murteisiin.

Kielen äänteenmuutos on sitä, että kielen äänteet muuttuvat erilaisiksi yliaikaisesti. Koska eri kieliä tai murteita puhuvat ihmiset puhuvat usein keskenään, heidän puhetapansa muuttuu enemmän toistensa puhetavan kaltaiseksi. Tämän vuoksi on luonnollista, että kielet kuulostavat ajan myötä erilaisilta. Joskus se tapahtuu hitaasti, joskus taas nopeasti.

Esimerkki englannin kielen ääntämismuutoksesta on Great Vowel Shift, jolloin kaikki pitkän vokaalin äänteet muuttuivat keski-englannissa nykyisiksi. Tämän vuoksi englannin kirjoitusasu eroaa niin paljon siitä, miten sitä puhutaan.

Sellaiset oikeinkirjoitusjärjestelmät, jotka eivät muutu kielen ääntämismuutosten mukana, ovat usein vaikeampia oppijan kannalta, kun hän oppii lukemaan kyseistä kieltä. Tällaisia kirjoitusjärjestelmiä kutsutaan kivettyneiksi kirjoitusjärjestelmiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi englannin, ranskan, mongolian ja thain kaltaiset kirjoitusjärjestelmät. Kaikki nämä oikeinkirjoitusjärjestelmät ovat muuttuneet vain vähän viimeisten muutaman sadan vuoden aikana, vaikka niiden puhutut kielet kuulostavat hyvin erilaisilta kuin ennen. Kirjoitusjärjestelmät, jotka muuttuvat äänteiden muuttuessa, ovat usein helpompia, kun oppija oppii lukemaan. Tällaisia kieliä ovat esimerkiksi japani, turkki ja saksa.

Toinen paljon pienempi äänteenmuutos monissa englannin murteissa on cot-caught-fuusio, jossa sanat, joissa on alempia takavokaaleja, kuten cot ja caught, kuulostavat tiettyjen englannin murteiden äidinkielisten puhujien mielestä täsmälleen samalta ja niitä puhutaan ilman mitään eroa näiden kahden äänteen välillä.

Mitä äänteenmuutos tarkoittaa käytännössä?

Äänteenmuutos tarkoittaa, että puheen äänteet (vokaalit ja konsonantit) muuttuvat ajan kuluessa joko laadultaan, pituudeltaan tai asemaltaan sanassa. Muutokset voivat olla yksittäisiä vaihteluita tai osia laajoista järjestelmällisistä siirtymistä, joissa useampi äänne järjestelmällisesti korvaa toisen.

Miten äänteet voivat muuttua? Tyypillisiä muutoksia

• Vokaalimuutokset — esim. nostaminen, mataloituminen, etäntä/taaksepäin siirtyminen, nuksaaminen tai nasalisaatio.
• Konsonanttimuutokset — esimerkiksi äännetason muutos (soinnillinen → äänetön tai päinvastoin), lenitio (pehmeneminen, esim. sulkeutuvasta täytenapeutisesta ääntämyksestä frikatiiviksi), fortitio (vahvistuminen) ja palatalisaatio.
• Assimilaatio — äänne mukautuu viereiseen äänteeseen (esim. paikka tai soinnillisuus muuttuu).
• Diskimilaatio — samanlaisten äänteiden eriyttäminen helpottamaan erotettavuutta.
• Metateesi — äänteiden järjestyksen vaihtuminen sanassa.
• Apenthesis ja epenthesis — äänteiden lisäys tai poisto (esim. konsonantin häviäminen sanaväleistä).
• Yhdistyminen ja jakaantuminen (merger/split) — kaksi eri äännettä voivat mennä yhteen (merger) tai yksi äänne jakautua kahdeksi eri äänteeksi kontekstista riippuen.

Miksi äänteet muuttuvat? Mekanismit ja syyt

Äänteenmuutokset syntyvät useiden samanaikaisten tekijöiden seurauksena. Tavallisimmat syyt ovat:

• Artikulatorinen helpottuminen: puheen nopeus ja sujuvuus johtavat prodiktioon, jossa äänteitä yksinkertaistetaan (esim. lenitio).
• Perseptiiviset tekijät: kuulijan havaitsemisvirheet voivat välittyä eteenpäin ja vakiintua.
• Analogia: sanojen ja rakenteiden yhdenmukaistaminen (esim. taivutusmallit leviävät).
• Kielenkontakti ja lainasanat: kontaktit toisten kielten tai murteiden kanssa luovat uusia ääntämismalleja.
• Sosiaalinen liike ja identiteetti: murre- ja kielenmuodot voivat levitä sosiaalisten verkostojen ja identiteetin takia (esim. nuorison puhe).
• Foneettinen ympäristö: viereisten äänteiden vaikutus muuttaa äänteen toteutusta.
• Ketjureaktiot (chain shifts): yksi muutos voi "työntää" tai "vetää" muita äänteitä, jolloin syntyy laaja äännejärjestelmän muutos.

Esimerkkejä tunnetuista äänteenmuutoksista

• Great Vowel Shift — englannin pitkät vokaalit siirtyivät korkeammiksi tai eteenpäin keskiajalta uuden ajan alkuun, mikä selittää monia eroja kirjoitusasun ja nykyään puhutun englannin välillä. (Katso alkuperäinen esimerkki yllä: Great Vowel Shift.)
• Grimmin laki — varhaiskantagermaaninen konsonanttimuutos, jossa indoeurooppalaiset plosiivit muuttuivat germaanisiksi plosiiiveiksi ja frikatiiveiksi (klassinen esimerkki historiallisen foneettisen lain toiminnasta).
• Korkea-saksan konsonanttimuutos (Second Germanic/High German shift) — konsonanttimuutoksia, jotka erottavat korkean saksan murteet muista germaanisista kielistä.
• Espanjan lenitio — useissa romaanisissa kielissä (esim. espanja) medialiset /b, d, g/ ovat pehmentyneet frikatiiveiksi tai tap-äänteiksi tietyissä asemissa.
• Ranskan nasalisaatio — vokaalinen nasalisaatio ja vokaalien kehitys ranskassa on johtanut mm. tonaalisiin ja segmentaalisiin eroihin verrattuna latinaan.
• Suomen konsonanttigradientti (konsonanttien astevaihtelu) — suomalais-ugrilaisissa kielissä tunnettu ilmiö, jossa konsonanttien pituus tai voima vaihtelee taivutuksen ja fonologisen ympäristön mukaan.
• Murresidonnaiset fuusiot — kuten mainittu cot-caught-fuusio, jossa kaksinainen äännevastaavuus katoaa tietyissä englannin murteissa ja kaksi eri laatua yhdistyy yhdeksi ääntämykseksi.

Kirjoitusjärjestelmä ja äänteiden muutos

Kun puhutun kielen äännejärjestelmä muuttuu, kirjoitus ei aina seuraa muutosta. Tällöin syntyy kivettynyt oikeinkirjoitusjärjestelmä, jossa kirjoitusmerkinnät heijastavat vanhempaa ääntämistä. Tämä tekee kirjoituksen oppimisesta joskus vaikeampaa. Edellisen esimerkin mukaisia kivettyneitä järjestelmiä mainittiin: ranska, englanti, mongolia ja thain.

Toisaalta jotkin kirjoitusjärjestelmät ovat foneettisempia ja niitä on joskus uudistettu, jotta ne vastaavat nykyaikaista ääntämystä (esim. turkki siirtyi latinalaiseen aakkostoon 1920-luvulla, mikä teki kirjoitusasun ja ääntämisen välisestä suhteesta läheisemmän). Myös kirjoitusreformit ja standardisaatio voivat muuttaa suhteita kirjoittamisen ja puheen välillä.

Miksi äänteenmuutoksen tuntemus on tärkeää?

• Se auttaa ymmärtämään, miksi saman kielen eri muodot tai sukukielet eroavat toisistaan.
• Se on keskeinen työkalu historiallisen kielitieteen menetelmissä, kuten vertailevassa lähestymistavassa, jolla rekonstruoidaan kantakieliä.
• Se selittää ortografian ja ääntämisen välisiä ristiriitoja ja auttaa suunnittelemaan kieltenopetusta ja oikeinkirjoitusuudistuksia.

Kuinka äänteenmuutoksia tutkitaan?

Historialliset ja vertailun menetelmät (esim. vertaileva kielitiede) yhdistyvät nykyään laboratoriophonetiikkaan, korpuslingvistiikkaan ja sosiolingvistiikkaan. Tutkijat käyttävät tekstilähteitä, ääniarkistoja ja akustisia mittauksia jäljittääkseen muutoksia ja arvioidakseen niiden ajallista etenemistä ja sosiaalista levikkiä.

Yhteenvetona: äänteenmuutos on luonnollinen osa kielten kehitystä. Se voi olla pieni ja paikallinen tai laaja ja järjestelmällinen, ja sen taustalla on sekä foneettisia että sosiaalisia tekijöitä. Tuntemus eri muutostyypeistä ja niiden vaikutuksista auttaa ymmärtämään kielen historiallista kehitystä, murteiden eroja ja kirjoitusjärjestelmien suhdetta puheeseen.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on äänteenmuutos kielessä?

K: Miten tämä tapahtuu?

K: Mikä on esimerkki äänteenmuutoksesta englannissa?

K: Minkälaiset oikeinkirjoitusjärjestelmät ovat oppijoiden kannalta vaikeampia oppia lukemaan?

Kysymys: Millaiset oikeinkirjoitusjärjestelmät ovat helpompia, kun oppilas oppii lukemaan?

K: Mikä on esimerkki pienestä äänteenmuutoksesta monissa englannin murteissa?

Hae kirjaimella