Pesäpallopuku | vaatetus, jota baseball-pelaajat käyttävät pelien aikana
Pesäpallopuku on vaatetus, jota pesäpalloilijat käyttävät pelien aikana. Muiden peliasujen tavoin se yksilöi ryhmän, jonka jäseniä he ovat, tässä tapauksessa heidän pesäpallojoukkueensa. Useimmissa pesäpallopuvuissa on niiden pelaajien sukunimet ja pukunumerot, jotka käyttävät niitä. Nimet ja numerot ovat yleensä selässä, jotta jokainen pelaaja voidaan tunnistaa. Pesäpallopaidat, housut, kengät, sukat, lippikset ja kypärät ovat osa peliasua. Pelaajilla on myös hanskat, mutta ne eivät kuulu peliasuun, sillä pelaajat voivat valita hanskat itse. Useimmissa peliasuissa on erilaisia logoja ja värejä, joista näkee, mistä joukkueesta on kyse.
Ensimmäisen kerran pesäpallopukuja käytti New York Knickerbockers Baseball Club 1840-luvulla. Heidän peliasunsa olivat sinisestä villasta valmistetut housut, valkoiset flanellipaidat ja olkihatut. Sen jälkeen peliasut ovat kokeneet monia muutoksia. Näihin peliasuihin on vuosien varrella tehty ja lisätty lisää esineitä, ideoita ja monia muita parannuksia. Myös niiden tyyli muuttui ajan myötä pikkuhiljaa.
Esimerkki baseball-joukkueen peliasuista 1800-luvulla. Baltimore Orioles vuonna 1896.
Historia
Luominen
New York Knickerbockersista tuli 4. huhtikuuta 1849 ensimmäinen joukkue, joka käytti peliasuja. Vuonna 1882 peliasuihin ja sukkiin (jalkaterän ja säären alaosan peittävä vaate) lisättiin eri värejä, jotka osoittivat kunkin pelaajan eri kenttäasemat. Vuosina 1888 ja 1889 National Leaguen Detroit Wolverines ja Washington Nationals sekä American Associationin Brooklyn Bridegrooms lisäsivät peliasuihinsa raitoja. Vuoteen 1900 mennessä kaikki Major League Baseball -joukkueiden pelaajat käyttivät peliasuja.
Koti- ja maa-asut
1800-luvun lopulla baseball-joukkueet alkoivat käyttää kahta eri peliasua. Joukkueet käyttivät yhtä peliasua, kun ne pelasivat omalla baseballstadionillaan (ns. kotipelit), ja toista, kun ne pelasivat toisen joukkueen baseballstadionilla ("vieras- tai maaottelut", "playing on the road"). Tällöin tuli tavalliseksi käyttää kotona valkoista ja tien päällä joko harmaata, yksiväristä tummansinistä tai mustaa väriä. Vuonna 1907 Brooklyn Superbas käytti tieasussaan sinistä kuviota. Myöhemmin New York Giants käytti lähes samaa kuviota kuin Brooklyn Superbas käytti peliasuissaan.
Vuonna 1916 Giantsin peliasuissa oli monia violetteja viivoja, jotka antoivat niille tartanmaisen värin. Tähän aikaan toisenlainen tiepuku oli yhtenäistä tummansinistä tai mustaa materiaalia, jossa oli valkoista. Vuonna 1963 Charles O. Finley vaihtoi Kansas City Athleticsin koti- ja maaottelupuvut. Ne muutettiin kullan ja vihreän väreihin. 1970-luvulla jotkin joukkueet käyttivät tieasussaan vaaleansinistä.
Nastanauhat ja numerot
Pinstriping (pitkät pystysuorat raidat univormuissa) luotiin 1800-luvulla. Niitä käytettiin ensimmäisen kerran joidenkin baseball-joukkueiden valioliigan peliasuissa vuonna 1907. Pinstrippejä levennettiin pian vuonna 1912, jotta ne näkyisivät paremmin. Pinstripejä käytettiin uudelleen, kun Brooklyn Bridegrooms alkoi käyttää niitä vuosina 1907, 1916 ja 1917. Sinä aikana, kun raidallisia peliasuja tehtiin uudelleen, pesäpallopukuun lisättiin muitakin asioita, kuten satiinia. Joukkue, joka käytti usein pinstripsejä, oli New York Yankees. Niitä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1912. Mutta Yankeesin pinstripeistä (heidän kotiasuissaan) on tullut Yankeesin symboli. Tämän vuoksi Yankeesista kertovia kirjoja alettiin tehdä nastaraidallisilla kansilla.
Cleveland Indians lisäsi numerot peliasuihin ensimmäisen kerran vuonna 1916. New York Yankees ja Cleveland Indians -pesäpallojoukkueet lisäsivät numerot pesäpallopelipukujen selkämyksiin ensimmäisen kerran vuonna 1929. 1930-luvulle tultaessa oli tavallista, että pesäpallopuvuissa oli numerot. Yankees oli yksi ensimmäisistä baseball-joukkueista, jotka käyttivät peliasun numeroita. Tämä johtui niiden normaalista sijainnista New York Yankeesin lyöjäjärjestyksessä (Babe Ruth 3, Lou Gehrig 4 jne.).
Vuoteen 1932 mennessä kaikilla baseballin pääsarjajoukkueilla oli numerot pelaajiensa peliasuissa. Numerot olivat paidan selässä, ja joukkueen nimi tai logo oli paidan etupuolella. Vuonna 1952 Brooklyn Dodgers oli kuitenkin ensimmäinen joukkue, joka laittoi numerot pesäpallopukujen etupuolelle. Kun pelaajat alkoivat saada omia numeroitaan peliasuihinsa, alkoi tapahtua useiden erityisten baseball-pelaajien "eläkkeelle siirtämistä". Kun testattiin uusia ideoita baseball-univormuihin lisäämiseksi, syntyi uusia malleja ja ideoita. Esimerkiksi Houston Astros 1970- ja 1980-luvuilla lisäsi numerot housujen taskujen etupuolelle sekä pelipaitojen selkään.
Laastarit
Pesäpallopukujen olkapäälappuja käytettiin yleensä jonkin asian kunniaksi. Ensimmäiset laastarit, joita käytettiin valioliigan peliasuissa, olivat Chicago White Soxilla vuonna 1907. Ensimmäinen laastari, jota käytettiin kaikissa 16 major league -liigan peliasun hihoissa samana vuonna, oli vuonna 1939. Toisen kerran laastareita käytettiin kaikissa baseballin ammattilaisjoukkueissa, myös pikkuliigoissa, baseballin Hall of Famen avajaisten kunniaksi Cooperstownissa, New Yorkissa. Kolmas laastari, jota käytettiin kaikissa joukkueissa, oli suorakulmainen Major League Baseballin satavuotisjuhlalaastari vuonna 1969 ammattilaisbaseballin 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Monet palloiluhallien vuosipäivät ovat myös innoittaneet erityisten laastareiden käyttöön hiljattain kuolleiden muistoksi, jotka ovat käyttäneet laastareita aiempien vuosikymmenten perinteisten mustien käsivarsinauhojen (henkilön käyttämä esine) sijaan.
Lakkityylit
1840-luvulta 1870-luvulle baseball-pelaajat käyttivät monenlaisia hattuja, kuten olkihattuja. Lippikset tai muunlaiset päähineet, joissa on pelaajan silmiä auringolta suojaavat silmälasit, ovat olleet osa baseball-univormua siitä lähtien, kun se luotiin. Vuonna 1860 Brooklyn Excelsiors oli ensimmäinen joukkue, joka käytti sitä, mistä myöhemmin tuli baseball-lippis. Sitä ennen joukkueet käyttivät usein täyslieriömäisiä olkihattuja tai eivät käyttäneet lainkaan lippiksiä, koska baseballissa ei ollut virallista sääntöä siitä, oliko pelaajien käytettävä lippiksiä vai ei. 1900-luvun alkuun mennessä hattujen pyöristetyistä yläosista tuli normaali muoti. Muut joukkueet käyttivät toisinaan litteäpäätyisiä hattuja, kuten Giants vuonna 1916 ja Pittsburgh Pirates vuoden 1979 World Series -mestaruuskilpailussaan. Baseball-lippikset ovat muuttuneet hyvin vähän viime vuosikymmeninä. Ajan myötä on tehty isompi aurinkovisiiri (lippiksien etuosa). Lakin syy on pysynyt samana: suojata pelaajan silmät auringolta.
Kengät
1800-luvun loppupuolella baseball-pelaajat alkoivat käyttää pehmeää mutta pitkäikäistä nahkaa olevia kenkiä. Pian suunniteltiin irrotettavat piikit, ja niitä käytettiin useita kertoja vuoteen 1976 asti, jolloin ne kiellettiin baseball-peleistä. Pian sen jälkeen valkoisista kengistä sekä yksivärisistä punaisista ja sinisistä tuli suosittuja. Kun pesäpallokentillä käytettiin yhä enemmän tekonurmea, kenkiin tarvittiin muutoksia. 1800- ja 1900-luvuilla pesäpallokengät olivat useimmiten väriltään mustat. Kansas City Athletics suunnitteli uudet valkoiset kengät 1960-luvulla.
Sukat
Joukkueiden sukkien värit olivat tapa erottaa joukkueet toisistaan. Vuonna 1900 sukat valmistettiin [[villasta]], joka oli korkeapainoista ja yksiosaista täyspitkää (polven yläpuolella). Jalkapeittävä osa nilkkaluun alapuolella oli väriltään valkoista tai luonnonvillaa. Se loi usein illuusion jalustimista. Vuonna 1868 Cincinnati Red Stockings alkoi pelata lyhyissä housuissa, jotta sukat näkyisivät. Tämä johti joukkueen lempinimeen. Joukkueita alettiin kutsua Chicago White Stockingsiksi tai St. Louis Brown Stockingsiksi sen mukaan, minkä värisiä sukkia ne käyttivät tuolloin. Joillakin joukkueilla oli raitojen sijasta "karkkikepin" sukat 1920-luvulla; näitä olivat muun muassa Giants, St. Louis Cardinals ja Washington Senators.
Grafiikka ja logot
Alusta alkaen graafisia malleja käytettiin erottamaan eri joukkueet toisistaan. Pesäpallopukujen etupuolella rinnassa käytettiin vanhaa englantilaista kirjainta. Detroit Tigers käyttää tätä tyyliä vielä nykyäänkin, ja sen kotiasuissa on goottilaistyylinen "D". Tiepaidat pystyivät kertomaan kaupungin, josta joukkue on kotoisin, kuten Tigersin tiepaidoissa on sana "Detroit", joka tarkoittaa, että joukkueen kotikaupunki on Detroit, Michigan. Varhaisia esimerkkejä ovat pieni punainen tiikeri Detroit Tigersin peliasun mustassa lippiksessä vuonna 1901, sillä joukkue oli alusta alkaen virallisesti Tigers, ja karhunpennun logo Chicago Cubsin peliasussa vuoteen 1907 mennessä, sillä tästä epävirallisesta lempinimestä tuli myöhemmin pesäpalloseuran virallinen nimi. Toisessa kuuluisassa esimerkissä Boston Americans (epävirallinen nimi, joka helpotti eri joukkueiden erottamista toisistaan) käytti Nationalsin punaisia sukkia vuonna 1908, koska Nationals ei enää käyttänyt niitä. Siitä lähtien heidän nimensä on ollut Boston Red Sox.
Baseball-hanskat
Pesäpallohanska on nahkakäsine, jota pesäpalloilijat käyttävät. Niitä käytetään lyöjän lyömän tai ulkopelaajan heittämän pesäpallon kiinniottamiseen. Kun pesäpallohanskoja alettiin valmistaa, niitä ei käytetty kovin paljon. Monia pesäpalloilijoita, jotka käyttivät ensimmäisen kerran pesäpallohanskoja tai niiden tyyppisiä hanskoja, kiusattiin ja pilkattiin usein, kun niitä käytettiin.
Ensimmäisen baseball-hanskan käytti sieppari Doug Allison vuonna 1870. Allisonin kädet olivat haljenneet ja halkeilleet, kun hän oli ottanut kiinni muissa peleissä aiemmin viikolla. Hän päätti käyttää jotain, joka suojaisi hänen käsiään, jotta ne eivät vahingoittuisi enempää. Joukkuetoverit nauroivat ja pilkkasivat häntä hänen hanskansa takia. Vuonna 1875, viisi vuotta myöhemmin, ykköspesäpelaaja Charlie Waitt käytti suojakäsinettä. Myös hänen joukkuetoverinsa nauroivat hänelle. Kun baseball-tähti Albert Spalding alkoi käyttää baseball-hanskoja suojana, useammat baseball-pelaajat alkoivat tehdä samoin kuin hän, koska hän oli niin kuuluisa. Pian kaikki baseball-pelaajat alkoivat käyttää baseball-hanskoja.
Vuonna 1920 St. Louis Cardinalsin syöttäjä Bill Doak pyysi, että hanskan ensimmäisen sormen ja peukalon väliin laitettaisiin verkko, joka suojaisi paremmin. Tämä johtui siitä, että baseball-pelaajat alkoivat saada enemmän viiltoja ja mustelmia, koska pesäpalloja heitettiin kovempaa. Tämä muotoilu lisättiin pian baseball-hanskoihin, ja kaikki baseball-pelaajat alkoivat käyttää verkkohanskoja. 1940-luvulla hanskat niputettiin sormet yhteen, jotta hanskan käyttö olisi paremmin hallittavissa. Viimeisin pesäpallohanskoihin lisätty idea oli tehdä hanskan tasku syvemmäksi ja lopulta tehdä hanskaan pieniä koreja, jotta syöttäjät voivat piilottaa syöttöotteensa.
Baseball-kypärät
Pesäpallokypärät ovat kovia hattuja, joita pesäpalloilijat käyttävät suojatakseen päätään pesäpallon osumalta tai heittämiseltä. Roger Bresnahan valmisti ensimmäisen lyöntikypärän saatuaan eräässä pelissä osuman päähänsä. Sen jälkeen yhä useammat pelaajat alkoivat käyttää kypärää. Lopulta pelaajien oli käytettävä niitä 1970-luvulta lähtien. Yleensä malli on kuin tavallisessa kotilakissa. Tiellä käytetään samoja kypäriä, vaikka pehmeä tielippis onkin erilainen.
Esimerkki nykypäivän pesäpallohansikkaasta, joka on valmistettu nahasta, nyörit sormien ympärillä, verkko pienessä taskussa sivussa ja hansikasverkko myös sivussa.
Alfonso Soriano pukeutuneena perinteisiin polvihousuihin (miesten käyttämät vaatteet, jotka peittävät vartalon vyötäröstä alaspäin).
Valokuva (vasemmalla) ja maalaus (oikealla) Cy Youngista, jolla on punainen sukka peliasunsa etupuolella, vaikkakin molemmissa kuvissa ei ole väriä.
Texas Tech Red Raiders baseball-lippis
Philadelphia Athletics vuonna 1874 baseball-univormuissaan.
Jeff Tesreau New York Giantsin pesäpallopuvussa noin vuosina 1912-18.
Manny Ramirez pukeutuu löysästi istuviin housuihin
Tämän päivän univormut
Pesäpallon peliasut ovat muuttuneet ajan myötä. Monet vuosien takaiset pesäpallopukujen osat ovat kuitenkin edelleen käytössä. Esimerkiksi hyvin harvat valioliigan baseball-pelaajat käyttävät yhteensopivia värillisiä kenkiä ja täysin mustia kenkiä, vaikka niin tehtiin 1800- ja 1900-luvuilla. Pesäpallopelipukujen selkä- ja etupuolella olevat numerot ovat yhä nykyäänkin pesäpallopelipukujen selkä- ja etupuolella, ja näin on ollut vuodesta 1932 lähtien.
Usein joukkueella on kotipuku, vierasasu, sunnuntaipelipuku, peliasut, joita käytetään vain lyöntiharjoituksissa ja peliasut, joita käytetään vain erityistapahtumissa. Viime aikoina myös throwback-asut ovat yleistyneet. Nykyisissä Major League Baseballin peliasuissa on noudatettava sääntöjä, kuten sitä, että peliasuissa ei saa olla mainoksia ja että kaikkien pelaajien on pidettävä numeronsa peliasun selässä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on baseball-asu?
A: Pesäpallopuku on vaatetus, jota pesäpalloilijat käyttävät pelien aikana joukkueensa tunnistamiseksi.
K: Mitä esineitä univormuun kuuluu?
A: Pesäpallopaidat, housut, kengät, sukat, lippikset ja kypärät ovat kaikki osa peliasua. Käsineitä ei pidetä osana peliasua, sillä pelaajat voivat valita omat käsineensä.
K: Miten peliasu tunnistaa jokaisen pelaajan?
V: Useimmissa pesäpallopuvuissa on selässä pelaajien sukunimet ja pelipukunumerot, joiden avulla jokainen pelaaja voidaan tunnistaa.
K: Milloin pesäpallopukuja käytettiin ensimmäisen kerran?
V: Ensimmäisen kerran pesäpallopukuja käytti New York Knickerbockers Baseball Club 1840-luvulla.
K: Miltä nämä varhaiset peliasut näyttivät?
V: Varhaiset peliasut koostuivat sinisestä villasta tehdyistä housuista, valkoisista flanellipaidoista ja olkihatuista.
K: Miten tyyli on muuttunut ajan myötä?
V: Ajan myötä näihin univormuihin on lisätty lisää esineitä, ja niiden tyyli on muuttunut pikkuhiljaa.
K: Mitä muita parannuksia näihin univormuihin on tehty ajan myötä?
V: Näihin univormuihin on vuosien varrella lisätty monia muita parannuksia, kuten ideoita ja esineitä.
