Tiikeri — Aasian suurin kissa: laji, elintavat ja elinalueet

Tiikeri — Aasian suurin kissa: laji, metsästys- ja elintavat sekä elinalueet Intiasta Siperiaan. Uhanalainen peto ja sen kiehtova elämäntapa.

Tiikeri (Panthera tigris) on kissojen (Felidae) suvun suurin elävä jäsen. Se ravitsee itsensä metsästämällä. Se elää Aasiassa, pääasiassa Intiassa, Bhutanissa, Kiinassa, Koreassa ja Siperian Venäjällä. Tiikerit ovat yksinäisiä eläimiä.

Tiikeristä yleisesti: Tiikeri on voimakas ja lihaksikas peto, joka erottuu selkeistä mustista raidastaan ja oranssinkeltaisesta turkistaan. Raidat ovat yksilöllisiä ja auttavat naamioitumisessa tiheissä kasvustoissa. Tiikerin turkki voi poiketa väriltään lajeittain ja elinalueittain; esimerkiksi Siperian tiikeri on vaaleampi ja paksuturkkisempi kuin trooppisilla alueilla elävät alalajit.

Laji ja alalajit

Nykyisin tunnistetaan useita tiikerin alalajeja. Osa alalajeista on uhanalaisia tai paikoin hävinneet kokonaan 1900-luvun ihmisen vaikutuksen takia. Tunnetuimpia nykyisiä alalajeja ovat esimerkiksi bengalintiikeri, siperialainen (amurintiikeri), indokiinalainen, malaijintiikeri ja sumatrantiikeri. Historiallisesti esiintyi myös muita alalajeja, kuten bali-, java- ja kaspiantikiereitä, jotka ovat sukupuuttoon kuolleita.

Ulkonäkö ja koko

• Ruumiin pituus (ilman häntää) yleensä noin 1,4–2,8 m; häntä lisää pituutta usein 60–110 cm.
• Hartiakorkeus keskimäärin 0,9–1,1 m.
• Paino vaihtelee suuresti alalajin ja sukupuolen mukaan: urokset voivat painaa 90–300+ kg, naaraat ovat selvästi kevyempiä (yleensä 65–170 kg).
• Eläimen koko on sopeutuma elinympäristöön: kylmemmillä alueilla elävät tiikerit ovat usein suurempia ja paksuturkkisempia.

Elintavat ja ravinto

Tiikerit ovat pääosin yksinäisiä ja alueellisia eläimiä. Ne merkitsevät reviirejään virtsalla, ulosteperäisillä hajumerkeillä ja raapimilla puunrunkoihin. Tiikerit metsästävät pääasiassa aamuhämärässä, illalla ja yöllä, mutta aktiivisuus voi vaihdella alueen eläimistön ja ihmistoiminnan mukaan.

Ne ovat tehokkaita väijijä- ja hyökkäyspetoja, jotka käyttävät peittymistä ja nopeaa hyökkäyshetkeä saadakseen kiinni suuretkin riistaeläimet. Tyypillistä saalista ovat peuraeläimet, villisiat, vesipuhvelin ja gaurin vasat sekä muut keskikokoiset ja suuret kasvinsyöjät. Pienempiä eläimiä, kaloja tai lintuja tiikeri voi syödä tilanteen mukaan.

Lisääntyminen ja poikaset

Tiikereillä on noin 3–4 kuukauden (noin 104–106 päivää) kestävä kantausaika. Yksi pentue sisältää tavallisesti 2–4 pentua. Pennut syntyvät sokeina ja riippuvaisina emästä useiksi kuukausiksi; emo opettaa niille metsästystaitoja useiden kuukausien ajan. Poikasten selviytyminen voi olla haastavaa: kuolleisuus on korkea ensimmäisinä elinvuosina, ja pentujen menestys riippuu mm. saalistuksen onnistumisesta ja suojapaikkojen saatavuudesta.

Elinalueet ja levinneisyys

Tiikerin levinneisyys kattaa laajoja alueita Aasiassa, alkaen Intiasta ja Kaakkois-Aasiasta aina Venäjän Kaukoitään saakka. Nykyinen levinneisyys on kuitenkin pirstoutunut: tiikeripopulaatiot elävät erillisinä alueina suojelualueiden ja metsikkölaikkujen sisällä. Elinympäristöt vaihtelevat tropiikin sademetsistä monsuunimetsiin, ruohikkoihin ja kylmempiin havumetsiin pohjoisemmilla alueilla.

Uhat ja suojelu

Tiikerin suurimmat uhkat ovat:

• Elinympäristön häviäminen ja pirstoutuminen (metsien hakkuu, maatalouden laajeneminen, infrastruktuuri).
• Salakuljetus ja salametsästys — turkin, luuston ja muiden osien kysyntä laittomilla markkinoilla.
• Prey-populaatioiden hupeneminen, joka vähentää saatavilla olevaa saalista.
• Ihmisen ja tiikerin konflitki, kun tiikerit hyökkäävät kotieläinten kimppuun tai ihmisasutusten läheisyydessä.

Suojelutoimet sisältävät luonnonsuojelualueiden perustamisen ja hoidon, salametsästyksen vastaisten toimien vahvistamisen, ekologisten käytävien rakentamisen häiriintyneiden populaatioiden yhdistämiseksi sekä yhteisöpohjaiset ratkaisut ihmisten ja petojen välisen yhteiseloon. Kansainvälisesti tiikeri on luokiteltu uhanalaiseksi (IUCN), ja villien tiikereiden kokonaismäärä maailmassa on muutamien tuhansien tasolla (arviot vaihtelevat, mutta metsästyksen ja elinalueiden pirstoutumisen vuoksi laji on edelleen vakavasti uhattu).

Miten voit auttaa: tukemalla luotettavia suojelujärjestöjä, lisäämällä tietoa tiikereistä ja niiden merkityksestä ekosysteemeille sekä edistämällä vastuullista metsätaloutta ja laittoman eläinkaupan vastaista työtä voit vaikuttaa lajin säilymiseen.

Hae kirjaimella