Kylmänkärsämö — kuvaus, elintavat, ravinto ja lajit

Tutustu kylmänkärsämön tuntomerkkeihin, elintapoihin, ravintoon ja lajeihin — käyttäytyminen, suojautuminen ja ekosysteemirooli selkeästi, kuvin ja käytännön tiedoin.

Kylmänkärsämö on pieni niveljalkainen, joka kuuluu maalla eläviin äyriäisiin (Oniscidea). Vaikka teksteissä voi esiintyä linkki maa-artisokas, kylmänkärsämöt eivät ole kasveja vaan pieniä äyriäisiä. Niitä sekoitetaan usein tuhatjalkaisiin, hyönteisiin tai muihin monijalkaisiin, mutta ne ovat todellisuudessa läheistä sukua muille äyriäisille.

Kuvaus

Kylmänkärsämöillä on tyypillisesti seitsemän paria jalkaa (yhteensä 14 jalkaa) ja ne ovat litteitä, tummanharmaita tai ruskeita pienikokoisia niveljalkaisia. Ruumiinrakenteessa on erottuvat segmentit ja kova kuori (eksoskeleton), joka suojaa pehmeämpiä osia. Joillakin lajeilla on kyky kääriytyä palloksi suojautuakseen — tällaisia palloon kääntyviä lajeja kutsutaan usein pillerimadoiksi (esim. Armadillidiidae).

Hengitys ja kosteustarve

Kylmänkärsämöt hengittävät erityisten kidus- ja hengityselinten avulla, jotka sijaitsevat vartalon alapinnalla olevissa rakenteissa — yhteydessä mainittuun termiin kidusten. Koska hengityselimet tarvitsevat kosteutta toimiakseen, kylmänkärsämöt esiintyvät pääasiassa kosteissa ympäristöissä: lehtikerroksessa, maankuoren alla, lahopuulla, kompostissa tai kivien alla. Ne eivät kestä kuivaa ilmaa pitkiä aikoja.

Elintavat ja ravinto

Kylmänkärsämöt ovat pääasiassa hajottajia ja toimivat luonnossa tärkeänä osana ravinteiden kiertoa. Ne syövät pääasiassa kuolleita ja lahoavia kasveja, kuten pudonneita lehtiä, lahoavaa puuta ja muun orgaanisen aineksen jäänteitä, mutta joskus voivat myös syödä sieniä, sammalta tai pehmeitä kasvinosia.

Puolustus ja käyttäytyminen

Monet lajit hakeutuvat päiväsaikaan suojaan kosteisiin koloihin ja ovat aktiivisempia hämärässä tai yöllä. Suojautumiskeinoihin kuuluu piiloutuminen, nopea pakeneva liike ja palloon kääriytyminen. Jotkut lajit pystyvät kokonaan kääriytymään palloksi (conglobation) niin että kova kuori jää ulospäin ja suojaa pehmeämpiä osia.

Lisääntyminen ja elinkaari

Lisääntyminen tapahtuu yleensä maalla. Naaras kantaa munia suojatussa mädissä eli marsupiumissa (emo suojelee munia ja nuoria), ja poikaset kuoriutuvat suoraan pieninä versioina aikuisista — eli kehitys on suoraa ilman toukkavaihetta. Elinkaari vaihtelee lajeittain; monet elävät 1–3 vuotta, joillakin lajeilla voi olla pidempi elinikä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Kylmänkärsämöitä esiintyy maailmanlaajuisesti lukuun ottamatta napaseutuja ja joitain eristyneitä saaria. Ne viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa: metsämaassa, puutarhoissa, kompostissa, kivikkoalueilla ja rakennusten kosteissa alapohjissa.

Suhde ihmiseen ja hyödyllisyys

Kylmänkärsämöt ovat yleensä hyödyllisiä ekosysteemille, koska ne nopeuttavat orgaanisen aineksen hajotusta ja palauttavat ravinteita maaperään. Useimmiten ne eivät aiheuta merkittävää haittaa puutarhassa, mutta erittäin kosteina kesinä tai tiheissä populaatioissa ne voivat joskus syödä pieniä taimia tai herkkiä kasvin osia.

Erottaminen muihin ryhmiin

On hyvä erottaa kylmänkärsämöt muista monijalkaisista: ne eivät ole katkaravuilta tai ravuilta kaltaisia vesieläimiä, vaikka sukulaisuussuhde äyriäisiin on selvä. Ne eroavat myös tuhatjalkaisiin ja muista hyönteisistä rakenteellisesti ja taksonomisesti — mm. tuhatjalkaisilla ja sadasjalkaisilla on eri määrä jalkapareja ja eri ruumiinjako kuin kylmänkärsämöillä.

Yleisimmät lajit ja tunnistus

• Armadillidium vulgare — yleinen pallomainen laji, joka käärii itsensä palloksi.
• Oniscus asellus — yleinen litteä laji, joka ei pysty täyteen conglobaatioon.

Hoito kotikasvatuksessa (lyhyt)

Jos haluaa pitää kylmänkärsämöitä tutkimus- tai harrastustarkoituksessa, tärkeintä on kostea ja ilmava alusta (multaa, lahopuuta), peittäviä piiloja ja orgaanista ainesta ravinnoksi. Ne eivät tarvitse erityistä ruokaa: lahonnut lehtiaines, puunkuoripalat ja hedelmäkuoret riittävät. Ne eivät levitä tauteja ihmisille.

Yhteenvetona: kylmänkärsämöt ovat pieniä, maalla eläviä äyriäisiä, jotka ovat tärkeitä ekosysteemin hajottajia. Ne tarvitsevat kosteutta hengityksensä vuoksi, niillä on 14 jalkaa ja ne eroavat selvästi hyönteisistä ja monijalkaisista ulkonäön, elintapojen ja taksonomian perusteella.

Hae kirjaimella