Varpushaukka (Accipiter nisus) — ulkonäkö, elintavat ja levinneisyys

Varpushaukka (Accipiter nisus) — pieni petolintu: ulkonäkö, elintavat, pesintä, ravinto ja levinneisyys Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.

Varpushaukka (Accipiter nisus) on pieni mutta ketterä petolintu, joka kuuluu Accipitridae-heimoon. Laji on laajalti levinnyt Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa ja sitä tavataan hyvin erilaisissa elinympäristöissä metsäalueista kaupunkipuistoihin.

Ulkonäkö ja tuntomerkit

Aikuisella varpushaukka-uroksella on tyypillisesti siniharma selkä ja siivet, ja sen rinnassa ja vatsassa on ohuita oransseja tai punertavia poikittaisraitoja. Naaras ja nuoret linnut ovat ruskeampia: niillä on ruskea selkä ja siivet, joissa näkyy ruskehtavia raitoja. Naaras on huomattavasti urosta suurempi — jopa noin 20–25 % kookkaampi, mikä on yksi suurimmista sukupuolten välisistä kokeroista lintumaailmassa.

Varpushaukalla on leveät, pyöreät siivet ja pitkä, kapeneva pyrstö, jotka yhdessä tekevät siitä erittäin ketterän lentäjän metsän suljetussa ympäristössä. Lento on nopea ja sulavalinjainen; saalistus tapahtuu usein nopeina syöksyinä ja ovelina kivusta ja peitteestä hyökkäyksinä.

Koko ja ääni

Koko vaihtelee alueittain ja yksilöittäin. Urosten pituus on tyypillisesti noin 28–34 cm ja naaraiden 34–41 cm. Siipien kärkiväli on noin 55–80 cm ja paino vaihtelee useimmiten noin 110–350 gramman välillä riippuen sukupuolesta ja yksilöstä. Varpushaukan ääni on kirkas ja terävä; usein kuultava huuto kuvataan monosyllabaisena ”kek-kek” tai ”kek-kek-kek” -äänenä.

Elintavat ja ravinto

Varpushaukka syö pääasiassa pieniä ja keskikokoisia metsissä eläviä pikkulintuja, mutta se on huomattavan sopeutuvainen ja saalistaa myös kaupunkien puutarhoissa ja pihapiireissä. Tyypillisiä saalislajeja ovat pienemmät laululinnut: urospuoliset varpushaukat valitsevat useammin pienempiä lajeja, kuten tiaisia, peippoja ja varpusia, kun taas suuremmat naaraat voivat saalistaa isompia lajeja kuten harakoita ja kottaraisia. Varpushaukat pystyvät tappamaan yli 500 gramman painoisia lintuja.

Saaliin valinnassa näkyy selkeä sukupuolten välinen jako: eri kokoiset yksilöt hyödyntävät eri kokoisia saaliseläimiä, mikä vähentää kilpailua saman lajin sisällä. Saalistustekniikka perustuu usein väijyyn ja nopeisiin syöksyihin puiden välistä tai pensastosta.

Levinneisyys ja muuttoliikkeet

Varpushaukka esiintyy laajasti Euroopassa, osassa Aasiaa ja osassa Afrikkaa. Laji on osin muuttava: pohjoisemmilla pesimäalueilla pesivät yksilöt usein muuttavat talveksi etelään, kun taas eteläisemmät populaatiot voivat pysyä paikallaan tai tehdä vain lyhyitä siirtymiä. Useita alalajeja esiintyy eri alueilla, ja muuttokäyttäytyminen vaihtelee niiden mukaan.

Pesimäbiologia ja elämänkierto

Varpushaukat rakentavat yleensä suuren pesän puuhun metsiköön tai puistoon. Pesä voi olla jopa 60 cm leveä ja se koostuu oksista, pehmeämmästä sisusmateriaalista ja joskus aiempien vuosien pesistä. Naaras muni neljä tai viisi munaa, joilla on vaaleansininen kuori; tavallinen munamäärä on 3–6, yleisin 4–5.

Poikaset kuoriutuvat yleensä noin 30–35 päivän inkuboinnin jälkeen (aineistossa mainittu 33 päivää on tyypillinen arvo). Poikaset lähtevät pesästä (fledge) noin 24–28 päivän iässä, mutta nuoret pysyvät vanhempien huolenpidon piirissä vielä useita viikkoja pesästä lähtönsä jälkeen, kunnes itsenäistyvät täysin. Nuorista varpushaukoista noin 34 % selviää vuoden ikään saakka. Nuoria uroksia kuolee yleensä enemmän kuin nuoria naaraita, ja aikuisten vuotuinen selviytymisprosentti on noin 69 %. Keskimääräinen elinikä luonnossa on noin neljä vuotta, vaikka jotkin yksilöt voivat elää paljon pidempään.

Uhat, suojelu ja kannanvaihtelut

Varpushaukan kannat laskivat voimakkaasti Euroopassa 1950-luvulla, kun tiettyjä siemeniin laitettuja torjunta-aineita käytettiin laajasti. Näitä kemikaaleja kertyi ravintoketjuun: ne kulkeutuivat siemenistä pikkulintuihin ja edelleen petolintuihin, aiheuttaen myrkytystapauksia ja harventuneita munankuoria. Kun haitalliset torjunta-aineet kiellettiin ja ympäristöt alkoivat palautua, varpushaukkakannat elpyivät, ja laji on nykyään yksi Euroopan yleisimmistä petolinnuista. Monet maat suojelevat varpushaukkaa lainsäädännöllä ja se on kansainvälisesti luokiteltu vähiten huolestuttavaksi (IUCN: Least Concern).

Ihmisten ja varpushaukan vuorovaikutus

Varpushaukka aiheuttaa ajoittain ristiriitaisia tunteita: ihmiset, jotka pitävät kirjekyyhkyjä tai kasvatavat muita lintuja ravinnoksi, näkevät sen uhkana. Toisaalta tutkijat ovat havainneet, ettei varpushaukan lisääntyminen välttämättä ole ainoa tai merkittävin syy pienempien lintujen kannanvaihteluihin. Esimerkiksi tutkimukset osoittivat, ettei kannan nousu 1960-luvulla johtanut selkeään pelto- ja metsämailla elävien lintujen määrän pienenemiseen, ja Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa varpushaukka aiheutti alle prosentin kuolleisuuden kirjekyyhkyissä.

Ihmiset ovat käyttäneet varpushaukkaa myös haukkametsästyksessä yli 500 vuoden ajan. Lajia on pidetty vaikeasti koulutettavana mutta rohkeana ja ketteränä saalistajana. Varpushaukka esiintyy myös kulttuurissa ja kirjallisuudessa: se mainitaan esimerkiksi vanhoissa saksalaisissa myyteissä sekä William Shakespearen ja Ted Hughesin teoksissa.

Mielenkiintoisia faktoja

• Varpushaukan sukupuolten välinen kokero on niin suuri, että sitä pidetään esimerkkinä lajihyödyllisestä koonjakautumasta.
• Laji on erittäin sopeutuvainen ja pystyy hyödyntämään sekä tiheitä metsiä että kaupunkiympäristöjä.
• Joskus varpushaukka saalistaa myös yöeläviä lintuja tai pieniä nisäkkäitä, mutta pääosa ravinnosta muodostuu päiväaktiivisista laululinnuista.

Yhteenvetona: varpushaukka on pieni mutta tehokas petolintu, joka erottuu selkeästä sukupuolten koonvaihtelusta, ketterästä lentotavastaan ja laajasta elinalueestaan. Sen kannat ovat palautuneet torjunta-aineiden kieltämisen myötä, ja laji on nykyään yleinen ja huomattava osa monien metsien ja kaupunkipuistojen lintuyhteisöä.

Kuvaus

Varpushaukka on pieni petolintu, jolla on lyhyet, leveät siivet ja pitkä pyrstö. Nämä ominaisuudet auttavat sitä lentämään puiden välissä. Naaraat voivat olla jopa 25 prosenttia isompia kuin urokset ja kaksi kertaa painavampia. Kun naaraat ovat isompia kuin urokset, sitä kutsutaan "käänteiseksi sukupuolidimorfismiksi". Se on epätavallista korkeammilla selkärankaisilla mutta tyypillistä petolinnuille.

Aikuinen uros on nokasta pyrstöön 29-34 cm pitkä, ja sen siipiväli on 59-64 cm. Se painaa 110-196 g. ^s158 Uroksen selkä ja siivet ovat liuskehtavan harmaat (joskus sinisemmät). Sen rinnassa ja vatsassa on ohuita punaisia raitoja, mutta ne voivat näyttää kaukaa katsottuna oransseilta. Sen silmät ovat oranssinkeltaiset tai oranssinpunaiset.

Naaras on paljon kookkaampi - 35-41 cm pitkä, ja sen siipiväli on 67-80 cm. Se painaa 185-342 grammaa (6,5-12,1 oz). Naaraan selkä ja siivet ovat tummanruskeat tai harmaanruskeat, ja sen rinnassa ja vatsassa on ruskeita raitoja. Sen silmät ovat kirkkaan keltaisesta oranssiin vaihtelevat.

Nuorilla varpushaukoilla on ruskea selkä ja siivet, ja höyhenissä on ruosteenväriset reunat. Niiden rinnassa ja vatsassa on suurempia ruskeita raitoja ja täpliä, ja niiden silmät ovat vaaleankeltaiset.

Varpushaukan vaalea alapuoli ja tummempi selkä ja siivet ovat esimerkki vastahäivytyksestä. Tämä väritys kumoaa ylhäältä tulevan valon vaikutusta ja auttaa tekemään linnusta vähemmän näkyvän. Vastavärjäytymistä esiintyy useimmilla eläimillä, kuten muuttohaukalla, merlinillä ja muilla Accipitereilla. Varpushaukan raidat ovat tyypillisiä metsässä elävien petolintujen merkintöjä.

Varpushaukat lentävät kuvion mukaan, jota kuvataan nimellä "läppä-läppä-liuku". Liuku tarkoittaa, että lento on ylös-alas -mallia. Isossa-Britanniassa pohjoisempana asuvilla varpushaukoilla on pidemmät siivet kuin etelässä asuvilla linnuilla. Varpushaukalla on pieni, koukkumainen nokka. Sitä käytetään saaliin höyhenten irrottamiseen. Varpushaukan pitkät jalat ja varpaat auttavat sitä pyydystämään ja syömään lintuja. Sen keskimmäinen varvas on hyvin pitkä, ja sitä käytetään tarttumiseen.

Tämän nuoren (rengastusta varten pyydetyn) varpushaukkauroksen keltainen silmä voi muuttua oranssiksi.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Miltä aikuinen varpushaukkauros näyttää?

K: Kuinka suuri kokoero uros- ja naarasvarpushaukan välillä on?

K: Millaisia lintuja ne syövät?

K: Missä niitä esiintyy?

K: Miten ne rakentavat pesänsä?

K: Kuinka kauan kestää, ennen kuin poikaset kuoriutuvat varpushaukkanaaraan munista?

Hae kirjaimella