Varpushaukka
Varpushaukka (Accipiter nisus) on pieni petolintu, joka kuuluu Accipitridae-heimoon. Sillä on laaja levinneisyys Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa.
Aikuisella varpushaukkauroksella on siniharmaa selkä ja siivet. Sen rinnassa ja vatsassa on ohuita oransseja raitoja. Naarailla ja nuorilla varpushaukoilla on ruskea selkä ja siivet, joissa on ohuita ruskeita raitoja. Naaras on jopa 25 prosenttia urosta suurempi. Tämä on yksi suurimmista kokoeroista kaikissa lintulajeissa.
Varpushaukka syö pääasiassa metsissä eläviä pikkulintuja. Sitä voi nähdä missä tahansa elinympäristössä, ja se saalistaa usein lintuja kaupunkien puutarhoissa. Urospuoliset varpushaukat syövät pienempiä lintuja, kuten tiaisia, peippoja ja varpusia. Naaraat syövät isompia lintuja, kuten harakoita ja kottaraisia. Ne voivat tappaa yli 500 grammaa painavia lintuja.
Varpushaukka esiintyy Euroopassa, osassa Aasiaa ja osassa Afrikkaa. Pohjoisessa pesivät linnut muuttavat talveksi etelään. Etelämpänä asuvat linnut pysyvät siellä tai lentävät lyhyempiä matkoja.
Varpushaukat rakentavat pesän metsään. Pesä on jopa 60 cm leveä ja tehty oksista. Naaras munii neljä tai viisi munaa, joilla on vaaleansininen kuori. Poikaset kuoriutuvat 33 päivän kuluttua ja lähtevät pesästä 24-28 päivän kuluttua.
Nuorista varpushaukoista 34 prosenttia selviytyy vuoden ikäiseksi. Nuoria uroksia kuolee enemmän kuin nuoria naaraita. Aikuisista varpushaukoista 69 % selviää hengissä yhdestä vuodesta seuraavaan. Keskimääräinen elinikä on neljä vuotta.
Varpushaukan määrä väheni Euroopassa 1950-luvulla. Siemeniin laitettiin ennen niiden istuttamista kemikaaleja, jotka tappoivat ei-toivottuja hyönteisiä ("torjunta-aineet"). Pikkulinnut söivät siemenet, ja sitten varpushaukat söivät pikkulinnut. Kemikaalien määrä ravintoketjussa kasvoi. Tämä vaikutti varpushaukoihin. Jotkut myrkytettiin, ja toiset munivat munia, joiden kuoret olivat liian ohuet. Kuoret rikkoutuivat ennen kuin poikaset kuoriutuivat. Torjunta-aineet kiellettiin, ja varpushaukkakanta kasvoi jälleen. Nyt se on yksi Euroopan yleisimmistä petolinnuista.
Varpushaukan metsästyskäyttäytymisen vuoksi ihmiset, jotka omistavat kirjekyyhkyjä tai pitävät lintuja ravinnoksi, eivät välttämättä pidä siitä. Jotkut ihmiset syyttävät varpushaukkaa myös pienempien lintujen määrän vähenemisestä. Tutkijat ovat havainneet, että varpushaukan lisääntynyt määrä ei vähentänyt pelto- ja metsämailla elävien lintujen määrää 1960-luvulla. Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että varpushaukka tappoi alle 1 prosentin kuolleista kirjekyyhkyistä.
Ihmiset ovat käyttäneet varpushaukkaa haukkametsästykseen (metsästys petolinnulla) jo yli 500 vuoden ajan. Sitä on vaikea kouluttaa, mutta se on rohkea. Varpushaukka esiintyy joissakin vanhoissa saksalaisissa myyteissä. Se mainitaan William Shakespearen näytelmässä ja Ted Hughesin runossa.
Varpushaukan munat
Kuvaus
Varpushaukka on pieni petolintu, jolla on lyhyet, leveät siivet ja pitkä pyrstö. Nämä ominaisuudet auttavat sitä lentämään puiden välissä. Naaraat voivat olla jopa 25 prosenttia isompia kuin urokset ja kaksi kertaa painavampia. Kun naaraat ovat isompia kuin urokset, sitä kutsutaan "käänteiseksi sukupuolidimorfismiksi". Se on epätavallista korkeammilla selkärankaisilla mutta tyypillistä petolinnuille.
Aikuinen uros on nokasta pyrstöön 29-34 cm pitkä, ja sen siipiväli on 59-64 cm. Se painaa 110-196 g. s158 Uroksen selkä ja siivet ovat liuskehtavan harmaat (joskus sinisemmät). Sen rinnassa ja vatsassa on ohuita punaisia raitoja, mutta ne voivat näyttää kaukaa katsottuna oransseilta. Sen silmät ovat oranssinkeltaiset tai oranssinpunaiset.
Naaras on paljon kookkaampi - 35-41 cm pitkä, ja sen siipiväli on 67-80 cm. Se painaa 185-342 grammaa (6,5-12,1 oz). Naaraan selkä ja siivet ovat tummanruskeat tai harmaanruskeat, ja sen rinnassa ja vatsassa on ruskeita raitoja. Sen silmät ovat kirkkaan keltaisesta oranssiin vaihtelevat.
Nuorilla varpushaukoilla on ruskea selkä ja siivet, ja höyhenissä on ruosteenväriset reunat. Niiden rinnassa ja vatsassa on suurempia ruskeita raitoja ja täpliä, ja niiden silmät ovat vaaleankeltaiset.
Varpushaukan vaalea alapuoli ja tummempi selkä ja siivet ovat esimerkki vastahäivytyksestä. Tämä väritys kumoaa ylhäältä tulevan valon vaikutusta ja auttaa tekemään linnusta vähemmän näkyvän. Vastavärjäytymistä esiintyy useimmilla eläimillä, kuten muuttohaukalla, merlinillä ja muilla Accipitereilla. Varpushaukan raidat ovat tyypillisiä metsässä elävien petolintujen merkintöjä.
Varpushaukat lentävät kuvion mukaan, jota kuvataan nimellä "läppä-läppä-liuku". Liuku tarkoittaa, että lento on ylös-alas -mallia. Isossa-Britanniassa pohjoisempana asuvilla varpushaukoilla on pidemmät siivet kuin etelässä asuvilla linnuilla. Varpushaukalla on pieni, koukkumainen nokka. Sitä käytetään saaliin höyhenten irrottamiseen. Varpushaukan pitkät jalat ja varpaat auttavat sitä pyydystämään ja syömään lintuja. Sen keskimmäinen varvas on hyvin pitkä, ja sitä käytetään tarttumiseen.
Tämän nuoren (rengastusta varten pyydetyn) varpushaukkauroksen keltainen silmä voi muuttua oranssiksi.
Elinkaari
Useimmat varpushaukat elävät noin neljä vuotta. Nuorista linnuista 34 prosenttia selviää vuoden ikäiseksi. Aikuisista 69 prosenttia selviää hengissä vuodesta toiseen. Vanhin tunnettu luonnonvarainen varpushaukka eli yli 20 vuotta.
Nuoret varpushaukat (alle vuoden ikäiset) painavat vähemmän kuin aikuiset. Ne ovat erityisen kevyitä kahden kuukauden ajan pesästä lähtemisen jälkeen. Kuolleisuusaste on todennäköisesti korkea tänä aikana, erityisesti urosten kohdalla. Tämä saattaa johtua siitä, että pienemmät urokset saavat pienempää ruokaa. Ne eivät pysty saalistamaan suurempia saaliita kuin naaraat. Tämä tarkoittaa, että niiden on syötävä useammin. Keskipainoinen varpushaukkanaaras voi selvitä seitsemän päivää syömättä. Uros selviytyy vain neljä päivää.
Taksonomia
Varpushaukka kuuluu Accipitridae-heimoon ja Accipiter-sukuun. Jotkut englantilaiset kutsuivat varpushaukkaa sinihaukaksi uroksen värin vuoksi. Muita vanhoja nimiä ovat varpushaukka, kannushaukka ja kivihaukka.
Ruotsalainen biologi Carolus Linnaeus kuvasi ensimmäisenä varpushaukan. Hän kutsui sitä Falco nisus -nimellä vuonna 1758. Ranskalainen luonnontieteilijä Mathurin Jacques Brisson siirsi sen Accipiter-sukuun vuonna 1760.
Nykyinen tieteellinen nimi tulee latinan sanoista accipiter (haukka) ja nisus (varpushaukka).
Varpushaukka muodostaa superlajin itäisen ja eteläisen Afrikan punarintaisen varpushaukan ja mahdollisesti Madagaskarin varpushaukan kanssa. Euraasian varpushaukat näyttävät hieman erilaisilta levinneisyysalueensa eri osissa. Levinneisyysalueen itäosan linnut ovat suurempia ja vaaleampia. Varpushaukasta tunnetaan yleisesti kuusi alalajia:
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Miltä aikuinen varpushaukkauros näyttää?
V: Aikuisella varpushaukkauroksella on siniharmaa selkä ja siivet, ja sen rinnassa ja vatsassa on ohuita oransseja raitoja.
K: Kuinka suuri kokoero uros- ja naarasvarpushaukan välillä on?
V: Naaras on jopa 25 prosenttia suurempi kuin uros, mikä on yksi suurimmista kokoeroista kaikissa lintulajeissa.
K: Millaisia lintuja ne syövät?
V: Urospuoliset varpushaukat syövät pienempiä lintuja, kuten tiaisia, suippoja ja varpusia, kun taas naaraat syövät isompia lintuja, kuten harakoita ja tähtiä. Ne voivat tappaa yli 500 grammaa painavia lintuja.
K: Missä niitä esiintyy?
V: Varpushaukkoja tavataan Euroopassa, osassa Aasiaa ja osassa Afrikkaa. Pohjoisessa pesivät linnut muuttavat talveksi etelään, kun taas etelämpänä asuvat linnut jäävät sinne tai lentävät lyhyempiä matkoja.
K: Miten ne rakentavat pesänsä?
V: Varpushaukat rakentavat metsään oksista tehdyn pesän, joka voi olla jopa 60 cm leveä. Naaras munii neljä tai viisi munaa, joilla on vaaleansininen kuori.
K: Kuinka kauan kestää, ennen kuin poikaset kuoriutuvat varpushaukkanaaraan munista?
V: Poikaset kuoriutuvat 33 päivän kuluttua ja lähtevät pesästä 24-28 päivän kuluttua.
K: Miksi niiden kanta väheni Euroopassa 1950-luvulla? V: Kannat pienenivät, koska siemenissä ennen istutusta käytettiin torjunta-aineita, joita söivät pikkulinnut, jotka sitten söivät varpushaukat, minkä seurauksena kemikaalien määrä ravintoketjussa kasvoi ja vaikutti haitallisesti varpushaukkoihin - jotkut saivat myrkytyksen, kun taas toiset munivat liian ohuita munia, jotka rikkoutuivat ennen poikasten kuoriutumista.
