Lasimaalaus – määritelmä, tekniikat, värit ja historia

Lasimaalaus on taidemuoto ja rakennetaiteen osa-alue, jossa lasi on värjätty tai koristeltu osaksi kuvaa tai kuviota. Perinteisesti tämä syntyy joko käyttämällä värillistä lasia osina mosaiikkimaista lasimaalauksia tai maalaamalla värejä lasin pintaan ja polttamalla ne kiinni lasiin. Alkuperäisessä perusajatuksessa voi olla myös lasia, joka on värjätty lisäämällä siihen valmistuksen yhteydessä metallisuoloja. Värillisestä lasista koostuvat palaset kootaan kuvioiksi tai kuviksi ja kiinnitetään toisiinsa usein lyijykaistaleilla tai muilla kiinnitysmenetelmillä.

Tekniikat ja materiaalit

Lasimaalauksissa käytetään useita eri tekniikoita riippuen tyylistä ja aikakaudesta:

• Värillinen lasi – värjätty lasi (massa- tai flashed-lasina) muotoillaan pieniksi paloiksi ja liitetään toisiinsa lyijykaistaleilla. Tällä menetelmällä muodostuvat perinteiset kirkkoikkunat ja suurikokoiset paneelit.
• Lasimaalaus (maalattu lasi) – lasin pintaan maalataan yksityiskohtia, varjostuksia ja viivoja erityisillä lasimaaleilla (emaliväreillä), jotka poltetaan uunissa kiinnittymään lasiin. Tämän ansiosta saadaan aikaan yksityiskohtaisia kasvo-, vaatetus- ja varjostusefektejä.
• Kupariteippimenetelmä – erityisesti Tiffany-tyylissä palojen reunat peitetään kupariteipillä ja juotetaan yhteen, jolloin saadaan hienovaraisempia muotoja ja ohuempi juotoslinja kuin perinteisellä lyijyruudukolla.
• Silver stain (hopeatahra) – kemiallinen käsittely, jossa lasin pintaan lisätään hopeayhdisteitä ja poltetaan, jolloin lasiin syntyy läpikuultavia keltaisia ja ruskean sävyjä ilman erillistä värilasia.
• Flashed glass ja lasin syövytys – ohut kerros värillistä lasia laminoidaan kirkkaamman lasin päälle (flashed), ja kuviot voidaan sitten leikata tai syövytellä esiin kirkkaasta kerroksesta.
• Poltto ja lasimaalaukset uunissa – maalatut yksityiskohdat poltetaan usein useissa vaiheissa eri lämpötiloissa, jotta värit ja lasin pinta säilyvät halutulla tavalla.

Värit ja väriaineet

Lasin värit syntyvät usein metallien ja niiden yhdisteiden läsnäolosta massassa tai pinnoitteina. Usein käytettyjä väriaineita ovat:

• Kupari: metalli antaa tummanpunaisen lasin
• Kulta: metalli pieninä määrinä (0,001 %) tuottaa rubiininpunaista lasia.
• Hopea, yleensä hopeanitraatti, antaa punaisesta keltaiseen vaihtelevia värejä.
• Koboltti: kirkkaan sininen
• Mangaanidioksidi: vihreä
• Rauta(II)oksidi: sinivihreä
• Kromi: tummanvihreä

Nämä kuvaukset ovat yksinkertaistettuja; värin sävy riippuu metallin pitoisuudesta, lasin koostumuksesta ja polttolämpötilasta. Esimerkiksi kupari voi tuottaa sekä turkoosia että punaista riippuen siitä, miten se on kemiallisesti sitoutunut lasiin, ja kullan tuottama rubiininpunainen johtuu hyvin hienojakoisesta kultanatriumpartikkeleiden dispersioista lasissa.

Historia lyhyesti

Lasimaalausta on käytetty vuosisatojen ajan, erityisesti uskonnollisissa rakennuksissa. Keskiajalla, erityisesti goottilaisissa katedraaleissa, suuret värilasiseinämät kertoivat raamatullisia kertomuksia ja loivat hengellisen valonlaadun. Renessanssin ja barokin aikana tekniikat kehittyivät maalauksellisemmaksi, ja yksityiskohtaiset maalaustekniikat tulivat yhä tärkeämmiksi.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Art Nouveau -liike sekä taiteilijat kuten Louis Comfort Tiffany ja eri modernistiset suuntaukset uudistivat lasitaidetta. Modernissa kunstissa lasimaalaus voi olla abstraktia, kuvallista tai arkkitehtonisesti integroitua, kuten kuvassa oleva hollantilaisen Theo van Doesburgin De Stijl -abstraktio, joka edustaa modernia lähestymistapaa lasitaiteeseen.

Käyttötarkoitukset ja tyylit

Lasimaalauksia käytetään laajasti:

• Uskonnollisissa rakennuksissa ikkunoina, jolloin ne toimivat opettavina ja hengellisinä elementteinä.
• Yksityisissä kodeissa ja julkisissa tiloissa koristeellisina ikkuna- ja ovipaneeleina.
• Taideteoksina näyttelyissä ja veistoksissa, joissa lasin läpäisevä valo on osa teoksen vaikutusta.

Perinteiset teemat sisältävät uskonnollisia kohtauksia, kasvikuvioita, ornamentteja ja vaakunoita, kun taas modernit tyylit suosivat abstraktiota, geometriaa ja dynaamisia muotoja. Esimerkkinä dynaamisesta hahmottelusta on kouluympäristöön sijoitettu teos The Bald Eagle, jossa liikkeen tuntua tuodaan lasityöhön.

Säilytys, restaurointi ja turvallisuus

Lasimaalausten restaurointi vaatii erityisosaamista: vauriot korjataan, lyijykehysten korroosio voidaan vaihtaa ja maalatut pinnat puhdistetaan huolellisesti. Usein säilytyksessä ja asennuksessa on huomioitava kosteus, lämpötilavaihtelut ja mekaaninen tärinä.

Koska perinteisissä lasimaalauksissa käytetään lyijyä ja joskus raskasmetalleja, turvallisuus- ja ympäristönäkökohdat ovat tärkeitä: työskentelyssä on suojattava pölyä ja jätteitä, ja vanhojen ikkunoiden kierrätys tai hävittäminen on tehtävä asianmukaisesti.

Nykytila ja taide

Lasimaalaus säilyy elinvoimaisena taiteenmuotona: nykytaiteilijat kokeilevat uusia materiaaleja, valaistusta ja teknisiä yhdistelmiä (esim. LED-valaistus integroituna lasityöhön), ja arkkitehdit käyttävät lasia yhä uudella tavalla tilan muokkaajana. Lasimaalaus voi toimia sekä perinteisenä että innovatiivisena ilmaisumuotona.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mitä on lasimaalaukset?

K: Miten lasimaalauksia käytetään?

K: Mitä elementtejä lasimaalauksiin lisätään värien luomiseksi?

Kysymys: Mikä esimerkki modernista lasimaalaustaiteesta on nähtävissä?

K: Ovatko dynaamiset hahmot yleisiä lasimaalauksissa?

Hae kirjaimella