Alfred Russel Wallace

Suuri seikkailu

Työskenneltyään muutaman vuoden rautateiden kartoittajana veljensä kanssa Wallacen elämä muuttui, kun hän tapasi Henry Walter Batesin Leicesterissä vuonna 1847.

Amazon

Wallace ja Bates keskustelivat ajatuksesta retkikunnasta Amazonille. Suunnitelmana oli kattaa kulut lähettämällä näytteitä takaisin Lontooseen, jossa agentti myisi ne välityspalkkiota vastaan. Lisäksi matkalaisten oli tarkoitus "kerätä tosiasioita lajien alkuperää koskevan ongelman ratkaisemiseksi", kuten Wallace asian ilmaisi kirjeessään Batesille. Ystävykset, jotka molemmat olivat jo kokeneita entomologian harrastajia, tapasivat Lontoossa valmistautuakseen tutustumalla Etelä-Amerikan kasveihin ja eläimiin tärkeimmissä kokoelmissa.

Bates ja Wallace purjehtivat Liverpoolista huhtikuussa 1848 ja saapuivat Paráan (nykyinen Belém) kaupunkiin toukokuun lopussa. Ensimmäiseksi vuodeksi he asettuivat asumaan huvilaan kaupungin lähelle ja keräsivät lintuja ja hyönteisiä. Sen jälkeen he sopivat keräävänsä itsenäisesti.

Wallace jatkoi Amazonin kartoittamista neljän vuoden ajan, keräsi näytteitä ja teki muistiinpanoja kansoista, kielistä, maantieteestä, kasvistosta ja eläimistöstä. Heinäkuun 12. päivänä 1852 Wallace lähti Englantiin Helen-briggillä. Kahdenkymmenenkahdeksan merellä vietetyn päivän jälkeen aluksen lastissa ollut balsami syttyi tuleen, ja miehistön oli pakko hylätä alus. Kaikki Wallacen laivalla olleet yksilöt, suurin osa hänen kokoelmastaan, menetettiin. Hän pystyi pelastamaan vain osan päiväkirjastaan ja muutaman luonnoksen. Wallace ja miehistö viettivät kymmenen päivää avoveneessä ennen kuin priki Jordeson otti heidät kyytiin.

Itä-Intia

Vuosina 1854-1862, 31-39-vuotiaana, Wallace matkusti Alankomaiden Itä-Intiassa (nykyiset Malesia ja Indonesia) kerätäkseen näytteitä myytäväksi ja tutkiakseen luontoa. Wallace keräsi Hollannin Itä-Intiassa yli 125 000 yksilöä (pelkästään kovakuoriaisia yli 80 000). Yli tuhat niistä edusti tieteelle uusia lajeja.

Hänen havaintonsa saariston kapeassa salmessa olevista selvistä eläintieteellisistä eroista johtivat siihen, että hän ehdotti zoogeografista rajaa, joka tunnetaan nykyään Wallacen linjana. Bali ja Lombok olivat kaksi saariryhmän saarta, jotka olivat leveimmillään vain 17 mailin (28 km) päässä toisistaan, suunnilleen samankokoisia ja joilla oli sama ilmasto, maaperä, korkeusasema ja näköala. Silti niiden kasvisto ja eläimistö olivat hyvin erilaisia.

"Tässä saaristossa on kaksi erillistä, tiukasti rajattua eläimistöä, jotka eroavat toisistaan yhtä paljon kuin Afrikan ja Etelä-Amerikan eläimistöt... mutta mikään ei kuitenkaan merkitse niiden rajoja kartalla tai saarten pinnalla. Raja kulkee saarten välillä, jotka ovat lähempänä toisiaan kuin muut samaan ryhmään kuuluvat saaret. Uskon, että läntinen osa on erillinen osa Aasian mantereesta, kun taas itäinen osa on entisen Länsi-Tyynenmeren mantereen hajanainen jatke.".

Hän ihmetteli, miksi kanavan Balin puoleiset eläimet ja kasvit olivat aasialaista tyyppiä, kun taas Lombokin puoleiset eläimet ja kasvit olivat australiaasialaista tyyppiä. Tämän täytyi tarkoittaa, että läntinen ryhmä oli kehittynyt yhteisestä läntisestä kannasta, kun taas itäinen ryhmä oli kehittynyt yhteisestä itäisestä kannasta.

Saaristoa tutkiessaan hän tarkensi ajatuksiaan evoluutiosta ja sai kuuluisan oivalluksensa luonnonvalinnasta. Vuonna 1858 hän lähetti Darwinille teoriaansa hahmottelevan artikkelin, joka julkaistiin yhdessä Darwinin oman teorian kuvauksen kanssa samana vuonna.

Hänen siellä tekemiensä opintojen ja seikkailujen kuvaukset julkaistiin lopulta vuonna 1869 nimellä The Malay Archipelago (Malaijin saaristo). Siitä tuli yksi 1800-luvun suosituimmista luonnontieteellisistä matkalehdistä. Charles Darwin ja Charles Lyell ylistivät sitä, samoin kuin muutkin, kuten kirjailija Joseph Conrad, joka kutsui sitä "lempikirjaansa yöpöydän ääressä".

Osa alueesta, jolla Wallace työskenteli

Luonnonvalinta

Toisin kuin Darwin, Wallace aloitti uransa kiertävänä luonnontieteilijänä ja uskoi jo silloin evoluutioon. Sekä hän että Bates olivat lukeneet nimettömänä vuonna 1844 julkaistun kiistanalaisen populaaritieteellisen teoksen Vestiges. Siinä puolustettiin aurinkokunnan, maapallon ja elävien olentojen evoluution alkuperää. Hän luki myös Malthusin Väestöperiaatteen, josta hän sanoo, että "kaksikymmentä vuotta myöhemmin sain kauan etsimäni vihjeen orgaanisten lajien evoluution tehokkaasta tekijästä". Hän tarkoitti sillä olemassaolosta käytävää kamppailua, joka johti Wallacen luonnonvalintaan.

Wallace kirjoitti ajatuksensa pienellä Ternaten saarella, joka sijaitsi silloisella Alankomaiden Itä-Intian saarella. Hän kärsi malariasta. Kun alkuasukkaat hoitivat häntä, hänen ajatuksensa kääntyivät Malthusin kirjaan.

"Ajattelin [Malthusin] selkeää esitystä 'positiivisista kasvun esteistä' - sairaudet, onnettomuudet, sodat, nälänhätä - jotka hillitsevät väestömäärää... Sitten minulle tuli mieleen, että samat syyt tai niiden vastineet vaikuttavat jatkuvasti myös eläimiin...". Miksi jotkut kuolevat ja jotkut elävät? Ja vastaus tuli selvästi, että kaiken kaikkiaan parhaiten soveltuvat eläimet elävät... Sitten minulle valkeni yhtäkkiä, että tämä itsestään vaikuttava prosessi välttämättä parantaisi rotua...".

Tästä syntyi hänen Darwinille lähettämänsä kirje, jossa esiteltiin luonnonvalinnan idea.

Hänen näkemyksensä ihmisen evoluutiosta

Vuonna 1864 Wallace julkaisi artikkelin The origin of human races and the antiquity of Man deduced from the theory of natural selection, jossa hän sovelsi teoriaa ihmisiin. Huxley oli jo julkaissut näkemyksensä, jonka mukaan evoluutio soveltui ihmiskuntaan kuten muihinkin eläviin olentoihin.

Wallacen mielestä luonnonvalinta ei voinut selittää matemaattista, taiteellista tai musiikillista neroutta eikä metafyysisiä mietteitä, nokkeluutta ja huumoria. Lopulta hän sanoi, että jokin "näkymättömässä Hengen universumissa" oli puuttunut asiaan ainakin kolme kertaa historiassa. Ensimmäinen oli elämän luominen epäorgaanisesta aineesta. Toinen oli tietoisuuden syntyminen korkeammissa eläimissä. Ja kolmas oli korkeampien henkisten kykyjen syntyminen ihmiskunnassa. Hän uskoi myös, että maailmankaikkeuden tarkoitus oli ihmishengen kehittäminen.

Monet, kuten Huxley, Hooker ja Darwin itse, suhtautuivat näihin ajatuksiin erittäin kriittisesti. Kuten eräs tieteenhistorioitsija on huomauttanut, Wallacen näkemykset tällä alalla olivat ristiriidassa kahden tärkeän darwinismin periaatteen kanssa. Nämä ovat: evoluutiolla ei ole päämäärää, eikä se kohdistu ihmiskuntaan tai keskity siihen. Useimmat elämäkertakirjoittajat uskovat, että hänen ajatteluunsa ihmisen evoluutiosta vaikutti hänen spiritualismin omaksumisensa, joka tapahtui samaan aikaan.

Spiritualismi

Wallace ei uskonut minkäänlaiseen paljastettuun uskontoon, mutta hän uskoi spiritismiin. Tämä on hämmentänyt elämäkertakirjoittajia, jotka pohtivat, miksi tällainen mies uskoisi henkiin. Elämänsä alkuvaiheessa hän kokeili hypnoosia, jota sitten epäiltiin ja kritisoitiin. Hän käytti koehenkilöinä joitakin Leicesterissä opiskelleita oppilaitaan huomattavalla menestyksellä. Ilmeisesti tämä sai hänet vakuuttuneeksi siitä, ettei hän hylännyt ajatuksia, joita epäiltiin. Jopa silloin, kun Huxley kertoi hänelle, että yksi hänen suosikkimeedioistaan oli todistetusti huijari, hän kieltäytyi uskomasta sitä. Hän piti parempana oman kokemuksensa todisteita.

Wallacen julkinen tuki spiritismille ja spiritististen meedioiden puolustaminen petossyytöksiä vastaan vahingoitti hänen tieteellistä mainettaan. Se rasitti hänen suhteitaan Batesin, Huxleyn ja Darwinin kaltaisiin ystäviinsä, jotka pitivät häntä liian hyväuskoisena. Toiset suhtautuivat Wallaceen avoimesti vihamielisesti tämän asian vuoksi. Wallace ja muut spiritismiä puolustaneet tiedemiehet saivat lehdistöltä paljon kritiikkiä, ja Englannin johtava lääketieteellinen aikakauslehti The Lancet oli erityisen ankara. Kiista vaikutti yleisön käsitykseen Wallacesta koko hänen loppu-uransa ajan, vaikka häntä kunnioitettiinkin aina muilla tavoin.

• 1878. Ihmeet ja moderni spiritualismi: kolme esseetä. Spiritualist Press, Lontoo.

Wallace vanhana

Muut kiinnostuksen kohteet

Wallacella oli monenlaisia kiinnostuksen kohteita, ja hän kirjoitti kirjoja niistä kaikista. Hän kirjoitti rokotuksia vastaan, frenologiaa vastaan, spiritualismia vastaan, maan kansallistamista vastaan, sitä vastaan, että kuussa olisi kanavia, sekä yhteiskunnallisen muutoksen ja ihmiskunnan edistyksen ja parantamisen puolesta. Hän ei uskonut uskontoon, mutta hän uskoi spiritismiin. Hän oli radikaali politiikassa, taloudessa ja sosiaalisissa uudistuksissa. Hän oli kiltti ja kunniallinen ihminen, mutta hän saattoi olla kova vastustaja, jos hänen mielestään jotain epäoikeudenmukaista tapahtui. Jopa joidenkin hänen kirjojensa otsikot olivat sensaatiomaisia, kuten esimerkiksi:

• Huonot ajat: tutkielma kaupan lamasta, joka johtuu valtavista ulkomaanlainoista, liiallisista sotamenoista, keinottelun ja miljonäärien lisääntymisestä sekä maaseutualueiden tyhjenemisestä, sekä ehdotetut korjaustoimenpiteet. Mukana liite asunto-omaisuuden kansallistamisesta. Macmillan, Lontoo. 1885.
• Maan kansallistaminen: sen tarpeellisuus ja tavoitteet. Vertailu maanomistajan ja vuokralaisen järjestelmästä ja maanomistajuuden järjestelmästä niiden vaikutuksen osalta kansan hyvinvointiin. Swan Sonnenschein, Lontoo 1892.
• Rokottaminen on harhaluulo: sen rangaistuksellinen täytäntöönpano on rikos. Tämä essee on kirjoitettu vaikuttamaan parlamenttiin ja varmistamaan epäoikeudenmukaisten, julmien ja vahingollisten rokotuslakien nopea poistaminen. Tätä tarkoitusta varten on ollut tarpeen puhua selvästi kuninkaallisen komission osoittamasta tietämättömyydestä ja epäpätevyydestä, josta annan todisteita heidän loppuraportistaan ja heidän keräämistään ja painamistaan todisteista. (Esipuhe). Uudelleen painettu erillisenä luvusta XVIII teoksessa Ihmeellinen vuosisata. Swan Sonnenschein, Lontoo 1898.

Kirjat

Wallace kirjoitti noin 22 kirjaa, riippuen siitä, miten ne lasketaan. Hänen suurimpiin teoksiinsa kuuluvat mm:

• 1853 Matkat Amazonilla ja Rio Negrolla
• 1858 Lajikkeiden taipumuksesta poiketa loputtomasti alkuperäisestä tyypistä (tämä on kuuluisa artikkeli luonnonvalinnasta).
• 1869 Malesian saaristo.
• 1870 Luonnonvalinnan teoriaa koskeva panos.
• 1876 Eläinten maantieteellinen levinneisyys
• 1878 Trooppinen luonto ja muita esseitä
• 1880 Saaren elämä
• 1889 Darwinismi