Alfred Russel Wallace OM, FRS (8. tammikuuta 1823 - 7. marraskuuta 1913) oli brittiläinen luonnontieteilijä, tutkimusmatkailija, biologi ja yhteiskunnallinen aktivisti. Hänet tunnetaan parhaiten luonnonvalinnan teoriansa esittäjänä. Tämä julkaistiin vuonna 1858 yhdessä Charles Darwinin ajatuksen kanssa.
Wallace teki laajoja luonnontieteellisiä tutkimuksia. Hän kävi ensin Amazonin vesistöalueella Henry Walter Batesin kanssa ja myöhemmin Malaijassa ja Indonesiassa. Hän kirjoitti kirjoja näistä molemmista seikkailuista. Indonesiassa ollessaan hän piirsi Wallacen linjan, joka jakaa Indonesian kahteen osaan. Toisella puolella ovat Australasian eläimet. Toisella puolella ovat lähinnä aasialaista alkuperää olevat lajit. Hän kirjoitti hienon kirjan biogeografiasta (eläinten levinneisyydestä).
Varhaiselämä ja ura
Wallace syntyi vähemmän varakkaaseen perheeseen ja sai pääasiallisesti itseopiskelun kautta luonnontieteellistä koulutusta. Nuorena hän kiinnostui kasveista ja eläimistä sekä geologiasta. Aikuisena hän lähti tutkimusmatkoille keräämään näytteitä ja dokumentoimaan lajeja, mikä oli 1800-luvulla tärkeä tapa rakentaa tieteellistä tietoa. Wallace käytti paljon aikaa kenttätyöhön ja keräsi suuria määriä näytteitä, piirroksia ja muistiinpanoja, jotka muodostivat perustan hänen tieteelliselle työlleen.
Amazonin ja Malaijin tutkimusmatkat
Ensimmäinen suuri retki oli Amazonin alueella, jossa Wallace toimi yhdessä Henry Walter Batesin kanssa. Palattuaan Eurooppaan hän menetti suuren osan Alankomaiden ja Englannin välisellä matkalla, kun laiva syttyi tuleen – suuri osa kerätyistä näytteistä ja kirjoituksista tuhoutui. Tämä oli kova isku, mutta Wallace ei luovuttanut. Myöhemmin hän teki monivuotisen matkan Malaijaan ja Indonesian saaristoon (nyk. Malay Archipelago), jossa hän keräsi yli 100 000 näytettä ja havaitsi runsaasti uusia lajeja. Matkoistaan hän kirjoitti suositun ja vaikutusvaltaisen teoksen The Malay Archipelago, joka yhdistää tutkimustuloksia ja matkakertomusta.
Luonnonvalinta ja tieteellinen yhteistyö Darwinin kanssa
Matkoiltaan Wallace lähetti esseen luonnonvalinnasta Charles Darwinille vuonna 1858, ja tämän seurauksena molempien kirjoitukset luettiin yhdessä Linnean Societyssa. Wallace oli siis riippumattomasti päätynyt samaan ratkaisevaan mekanismiin, jonka Darwin oli kehittänyt pitkään. Tapaus johti siihen, että luonnonvalinta julkaistiin laajemmin ja sai laajan vastaanoton. Wallace säilytti elinikäisen kunnioituksen Darwinia kohtaan, vaikka hän myöhemmin omaksui joitakin omia näkemyksiään ja painotuksiaan.
Biogeografia ja Wallacen linja
Wallacen merkittävimpiin saavutuksiin kuuluu modernin biogeografian perustaminen. Hän huomasi selkeän rajauksen Indoneesian lajiston välillä – nyt tunnetun Wallacen linjan – joka kulkee muun muassa Borneon ja Sulawesin sekä Balin ja Lombokin välisten alueiden kohdalla. Tämän havainnon avulla ymmärrettiin paremmin, miten maantiede, maankohoaminen ja meriväylät vaikuttavat lajien leviämiseen ja eriytymiseen.
Tieteelliset käsitykset ja myöhemmät ideat
Wallace teki myös muita merkittäviä havaintoja evoluutiosta: hän selitti varoitusvärejä ja jäljitteli suojavärityksen ja matkimisen merkitystä eläinten suojautumisessa. Hän esitti myöhemmin ajatuksen, joka tunnetaan nimellä Wallace-efekti, eli että luonnonvalinta voi suosia lisääntymiserottelua ja näin edistää lajien muodostumista. Vaikka hän alun perin kannatti luonnonvalintaa laajana selityksenä, hän myöhemmin uskoi, että ihmisaivojen korkea älykkyyden taso ei käy täysin yksiin pelkän luonnonvalinnan kanssa ja pohti myös muita selityksiä.
Sosiaalinen toiminta ja kansankirjoittaminen
Wallace oli myös laajasti yhteiskunnallisesti aktiivinen. Hän kannatti sosiaalista oikeudenmukaisuutta, maareformia ja verotuksellisia uudistuksia, joilla pyrittiin tasaamaan varallisuuseroja. Lisäksi hän kiinnostui spiritualismista ja tutki psyykkisiä ilmiöitä, mikä herätti aikalaisissa ja myöhemmin tutkijoissa sekä kiinnostusta että kritiikkiä.
Perintö ja merkitys
Wallace on jäänyt historiaan yhtenä evoluutioteorian ja biogeografian keskeisistä kehittäjistä. Hänen kenttätyönsä ja havainnot laajensivat merkittävästi tietämystämme luonnon monimuotoisuudesta ja lajien levinneisyydestä. Hänen teoksensa, erityisesti kuvaukset Malaijasta ja biogeografian yleiskatsaukset, ovat edelleen tärkeitä sekä tieteellisessä historiassa että luonnontieteiden popularisoinnissa. Wallace sai elinaikanaan tunnustusta ja kunniaa, ja hänen ajatuksensa vaikuttavat yhä evoluutiotutkimukseen ja luonnonhistoriaan.
