Suriname – Etelä-Amerikan valtio: historia, talous ja perustiedot

Suriname eli Surinam, Alankomaiden Guayana, Alankomaiden Guyana tai Sranang on maa Etelä-Amerikassa. Maan virallinen nimi on Republiek Suriname (tämä on hollantia ja tarkoittaa Surinamen tasavaltaa). Se tunnettiin aiemmin nimellä Nederlands Guyana, Alankomaiden Guayana tai Alankomaiden Guayana. Se sijaitsee Guyanan ja Ranskan Guyanan välissä. Paramaribo on pääkaupunki, jossa asuu lähes puolet maan väestöstä. Maassa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä. Suriname itsenäistyi Alankomaista vuonna 1975. Sitä ennen se oli osa Alankomaiden kuningaskuntaa.

Maan eteläpuolella on rajakiistoja Ranskan Guyanan ja Guyanan kanssa.

Maan teollisuus keskittyy bauksiitin louhintaan ja jalostukseen. Tämä muodostaa 15 prosenttia bruttokansantuotteesta ja yli 70 prosenttia viennistä. Muita vientituotteita ovat sokeri, öljy ja kulta. Noin 25 prosenttia työssä käyvistä ihmisistä työskentelee maataloudessa. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Alankomaat, Yhdysvallat ja Karibian maat.

Hollantilaiset, ranskalaiset, espanjalaiset ja englantilaiset tutkimusmatkailijat löysivät alueen 1500-luvun alussa. Vuosisataa myöhemmin hollantilaiset ja englantilaiset perustivat sokeriplantaasisiirtokuntia Guyanan hedelmällisten tasankojen monien jokien varrelle. Toisen englantilais-hollantilaisen sodan jälkeen Englanti vaihtoi kaikki alueeseen kohdistuvat vaatimukset New Amsterdamiin, josta tuli New York.

Geografia ja luonto

Suriname on pinta-alaltaan pieni Etelä-Amerikan valtio, jonka rannikkoaukea on tasainen ja sisämaa pääosin tiheää sademetsää ja vuoristoisia alueita etelässä. Maan ilmansuhteet vaihtelevat trooppisesta kosteasta rannikkoalueesta kuumempaan ja sateisempaan sisämaahan. Suuria jokia, kuten Surinamen, Maroni- ja Coppename-joet, käytetään liikkumiseen, kalastukseen ja hydrologisiin tarkoituksiin. Suurin osa maa-alasta on peittynyt sademetsään, ja Suriname on tunnettu korkeasta biologisesta monimuotoisuudestaan sekä laajoista metsälaskoista.

Väestö ja kielet

Väestö on monietninen: suurimpia ryhmiä ovat kreoli- tai afro-surinalaiset (Afrotanskan jälkeläiset eli maroonit), intiaanit (alkuperäiskansat), sarnamit (intialaiset siirtotyöläisten jälkeläiset, mm. Sarnami Hindustani), jaskeinit (javanilaiset jälkeläiset) sekä eurooppalaista syntyperää olevia. Virallinen kieli on hollanti, mutta käytössä on myös laajalti Sranan Tongo -kieli, paikallisia alkuperäiskielten murteita sekä hindi-, javanesialaisia ja englanninkielisiä vaikutteita. Kaupungeissa hollanti on hallinnon ja koulutuksen kieli.

Historia — laajempi kuva

Ennen eurooppalaista siirtomaavallan aikaa alueella asui useita alkuperäiskansoja. 1600–1700-luvuilla hollantilaiset perustivat plantaaseja hyödyntäen orjatyövoimaa Karibialta ja Afrikasta. Orjakauppa ja plantaasitalous muovasivat pitkälti yhteiskuntaa. Orjuuden lakkauttamisen jälkeen 1800-luvun loppupuolella siirtomaa toi työvoimaa Intiasta ja Javanista, mikä johti monikulttuuriseen väestörakenteeseen, joka näkyy edelleen maa- ja kaupunkiyhteisöissä. 1900-luvun puolivälistä alkaen itsenäisyysliike vahvistui ja lopulta Suriname saavutti itsenäisyyden Alankomaista vuonna 1975. Itsenäistymisen jälkeen on ollut myös poliittisia kriisejä, sotilasvallankaappauksia ja hallinnon vaihteluita, minkä seurauksena monet surinamelaiset muuttivat aikanaan Alankomaihin.

Hallinto ja kansainväliset suhteet

Suriname on presidenttijohtoinen tasavalta. Hallinto jakautuu useisiin hallinnollisiin alueisiin (distrikteihin). Ulkopolitiikassa Suriname pitää yllä suhteita sekä Karibian maihin että eteläamerikkalaisiin naapureihin ja Eurooppaan. Rajakiistat Ranskan Guyanan ja Guyanan kanssa ovat ajoittain nostaneet jännitteitä; erityisesti kiistanalainen New River -kuvio (New River Triangle) Guyanan kanssa on ollut merkittävä kysymys rajamuodostuksessa. Rannikkoalueen ja sisämaan luonnonvarat tekevät alueista geopoliittisesti kiinnostavia.

Talous

Talous perustuu luonnonvaroihin ja maatalouteen. Maan teollisuus on historiallisesti painottunut bauksiitin louhintaan ja jalostukseen, mutta merkittäviä ovat myös kulta, öljy ja sokeri. Metsätalous, kalastus ja pienimuotoinen viljely tukevat paikallistaloutta. Palvelusektorin merkitys kasvaa etenkin Paramaribon ympäristössä. Talous on altis raaka-aineiden hintavaihteluille, ja työllisyys on yhä vahvasti maatalouden ja luonnonvarasektorin varassa. Matkailu, erityisesti ekoturismi sademetsissä ja jokiluontokohteissa, on kasvava ala, mutta infrastruktuurin kehittäminen on tarpeen.

Kulttuuri ja yhteiskunta

Surinan kulttuuri heijastaa monien etnisten ryhmien perinteitä: musiikissa, ruoassa ja juhlapäivissä näkyvät afro-, intialaisten, javanilaisten ja alkuperäiskansojen vaikutteet. Uskontoina esiintyy kristinuskoa, hindulaisuutta, islamia sekä perinteisiä uskonnollisia muotoja ja synkretistisiä käytäntöjä. Paramaribon historiallinen keskusta on arkkitehtonisesti kiinnostava ja osa sitä on UNESCOn maailmanperintölista, mikä nostaa kaupungin kulttuuri- ja rakennushistoriallista arvoa.

Luonnonsuojelu ja ympäristöhaasteet

Suuri osa Surinamen pinta-alasta on edelleen luonnontilaista metsää ja suojelualueita, ja maa on tärkeä tropiikin biodiversiteetin kannalta. Samanaikaisesti kaivostoiminta, metsien hakkuut ja öljyn hyödyntäminen asettavat paineita ekosysteemeille. Ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten merenpinnan nousu rannikkoalueilla, ovat myös todellinen uhka etenkin tiheämmin asutuille rannikkoalueille.

Liikkuminen ja matkailu

Paramaribo toimii maan liikenteen keskuksena; sisämaan liikkuminen perustuu pitkälti jokiliikenteeseen ja pienempiin lentoyhteyksiin. Matkailijoille Suriname tarjoaa sademetsäekspeditioneja, kulttuurivierailuja alkuperäiskyliin, lintubongausmahdollisuuksia ja historiallisia kohteita Paramaribossa. Matkailun kehittäminen voi tarjota uusia tulonlähteitä, kunhan se yhdistetään vastuulliseen luontomatkailuun.

Yhteenvetona Suriname on pienikokoinen mutta luonnonvaroiltaan rikas maa, jonka monietninen yhteiskunta ja trooppinen luonto tekevät siitä matkailijoiden ja tutkijoiden mielenkiinnon kohteen. Samalla talous ja ympäristö kohtaavat haasteita, jotka vaativat kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Surinamen virallinen nimi?

K: Milloin Suriname itsenäistyi Alankomaista?

Kysymys: Mitä rajariitoja tällä maalla on?

K: Mikä teollisuudenala muodostaa suuren osan maan bruttokansantuotteesta (BKT)?

K: Mitä muuta maalla on bauksiitin lisäksi muuta vientiä?

K: Kuinka monta ihmistä tässä maassa asuu?

Hae kirjaimella