Beaufortin asteikko on asteikko tuulen nopeuden mittaamiseksi. Se perustuu pikemmin havaintoihin kuin tarkkoihin mittauksiin. Se on nykyisin laajimmin käytetty järjestelmä tuulen nopeuden mittaamiseen. Asteikon kehitti vuonna 1805 Francis Beaufort, kuninkaallisen laivaston upseeri, ja sitä käytettiin ensimmäisen kerran virallisesti HMS Beaglella.

Tasoja on kaksitoista, ja 0 tarkoittaa "ei tuulta". Vuosina 1946-1970 oli myös Beaufort-tasot 13-17. Kaikki ne oli merkitty nimellä Hurricane. Koska niitä käytettiin vain erityistapauksissa, niitä ei enää käytetä kansainvälisesti. Kiina ja Taiwan käyttävät niitä edelleen, koska siellä esiintyy usein taifuuneja.

Ilmoitetut aallonkorkeudet koskevat aaltoja avomerellä, eivät lähellä rantaa.

Douglasin meriasteikko ja Douglasin tuuliasteikko ovat samankaltaisia, mutta niissä erotetaan meri ja tuuli toisistaan.

Mitkä ovat Beaufort-asteikon tasot käytännössä?

Beaufortin asteikko jakaa tuulen voimakkuuden numeroihin 0–12. Alla on yleisesti käytetyt likiarvot tuulen nopeudelle eri yksiköissä sekä lyhyet kuvaukset siitä, mitä kukin taso tarkoittaa sekä tyypilliset aallonkorkeudet avomerellä (näitä ei pidä soveltaa suoraan rannikko-olosuhteisiin):

  • 0 – Calm (tyyni): <0,3 m/s (<1 km/h, <1 solmua). Peilityyni meri, aallokko lähes olematon. Aallonkorkeus: 0 m.
  • 1 – Light air (heikko tuuli): 0,3–1,5 m/s (1–5 km/h, 1–3 solmua). Höyryn näköisiä pienempiä liikkeitä veden pinnassa. Aallonkorkeus: 0–0,1 m.
  • 2 – Light breeze (heikko tuuli): 1,6–3,3 m/s (6–11 km/h, 4–6 solmua). Pienet aaltohuiput, mutta ei vielä vaahtoa. Aallonkorkeus: 0,1–0,5 m.
  • 3 – Gentle breeze (kohtalainen tuuli): 3,4–5,4 m/s (12–19 km/h, 7–10 solmua). Aallot selkeämpiä, laivat voivat tuntea vaikutuksen. Aallonkorkeus: 0,5–1,25 m.
  • 4 – Moderate breeze (kohtalainen/virkeä tuuli): 5,5–7,9 m/s (20–28 km/h, 11–16 solmua). Pienet aallot muodostuvat ja vaahto alkaa näkyä. Aallonkorkeus: 1,25–2,5 m.
  • 5 – Fresh breeze (reipas tuuli): 8,0–10,7 m/s (29–38 km/h, 17–21 solmua). Pitkiä aaltoja, vaahtoketjut yleisiä. Aallonkorkeus: 2,5–4 m.
  • 6 – Strong breeze (kova tuuli): 10,8–13,8 m/s (39–49 km/h, 22–27 solmua). Suurempia aaltoja, merikulkua vaikeutuu. Aallonkorkeus: 4–6 m.
  • 7 – Near gale (ävähyli myrsky): 13,9–17,1 m/s (50–61 km/h, 28–33 solmua). Raskaampaa aallokkoa, pieniä vahinkoja maalla. Aallonkorkeus: 6–9 m.
  • 8 – Gale (myrsky): 17,2–20,7 m/s (62–74 km/h, 34–40 solmua). Vakavia aaltoja ja vaahtopäitä, meriliikenteelle vaarallista. Aallonkorkeus: 9–14 m.
  • 9 – Severe gale (voimakas myrsky): 20,8–24,4 m/s (75–88 km/h, 41–47 solmua). Laajat vauriot mahdollisia. Aallonkorkeus: 14–20 m.
  • 10 – Storm (rajev-myrsky): 24,5–28,4 m/s (89–102 km/h, 48–55 solmua). Suuret vahingot maalla ja merellä. Aallonkorkeus: 20–29 m.
  • 11 – Violent storm (raivotuuli): 28,5–32,6 m/s (103–117 km/h, 56–63 solmua). Erittäin vakavia vaurioita. Aallonkorkeus: 29–41 m.
  • 12 – Hurricane force (hurrikaanitaso): ≥32,7 m/s (≥118 km/h, ≥64 solmua). Täysimittainen hurrikaanivoimakkuus; laajamittaiset tuhoisat vaikutukset. Aallonkorkeus: >41 m.

Miten asteikko muodostuu ja muuntaminen eri yksiköihin

Alkujaan asteikko perustui laivojen purjeiden ja alusten käyttäytymiseen eri tuulissa — eli se oli kvalitatiivinen havaintojärjestelmä. Nykyään asteikkoon on liitetty numeerisia raja-arvoja eri yksiköissä (m/s, km/h, solmut), mikä tekee siitä käyttökelpoisen myös säätieteessä ja ennusteissa.

  • Yksinkertainen likiarvo muunnokseen: 1 m/s ≈ 3,6 km/h ja 1 solmu ≈ 1,852 km/h.
  • Beaufort-luvun ja nopeuden välinen likimääräinen yhtälö: v ≈ 0,836 × B^(3/2) (m/s), missä B on Beaufort-luku. Tämä antaa keskimääräisen tuulennopeuden kyseiselle Beaufort-asteelle.

Käyttö, rajoitukset ja nykyaika

  • Käyttö: Beaufort-asteikko on yhä laajalti käytössä merisääennusteissa, yleisissä säätiedotteissa ja sivistyneenä havainnoinnin kuvauksena, koska se kertoo helposti ymmärrettävän vaikutuksen maisemaan ja merelle.
  • Rajoitukset: Asteikko on karkea ja perustuu havaintoihin, ei jatkuvaan mittaukseen — tarkkoihin lukemiin käytetään anemometreja. Aallonkorkeudet ja vaikutukset voivat vaihdella alueittain ja rantaviivan muodon mukaan.
  • Standardisointi: Kansainväliset sääorganisaatiot ovat määritelleet numeeriset rajat, jotta asteikko toimii myös mittaustulkintana. Kuten mainittu, jotkin laajennetut luokat (13–17) on poistettu kansainvälisestä käytöstä, mutta niitä käytetään paikallisesti tyypillisesti hirmumyrskyalueilla.

Douglas-asteikko

Douglasin meriasteikko ja Douglasin tuuliasteikko erottelevat selkeämmin meren tilan (aaltojen korkeus, rakenne) ja tuulen vaikutukset toisistaan. Tämä voi olla hyödyllistä, kun halutaan kuvailla yksityiskohtaisemmin merenkäyntiä verrattuna pelkkään tuulen voimakkuuteen.

Käytännön vinkkejä

  • Kun kuulet Beaufort-luvun ennusteessa, se kertoo nopeasti, millaista liikennettä tai ulkoilua kannattaa välttää.
  • Muista, että aallonkorkeudet koskevat avomerta — suojaisilla rannoilla ja saaristossa aallokko voi olla pienempi tai paikallisesti muuttunut.
  • Hätätapauksissa ja merellä noudata aina viranomaisten ohjeita ja paikallisten merisääpalveluiden suosituksia.