Thomas Bailey Aldrich (1836–1907) — amerikkalainen runoilija ja The Atlantic -päätoimittaja
Thomas Bailey Aldrich — amerikkalainen runoilija ja pitkään The Atlantic -päätoimittaja, joka esitteli Charles Chesnuttin ja loi vaikuttavaa runoutta, kuten "The Unguarded Gates".
Thomas Bailey Aldrich (/ˈɔːldrɪtʃ/; 11. marraskuuta 1836 – 19. maaliskuuta 1907) oli yhdysvaltalainen kirjallisuuden henkilö, runoilija, novellisti ja toimittaja. Hänet tunnetaan parhaiten siitä, että hän toimi pitkään The Atlantic -lehden päätoimittajana, jolloin hän julkaisi myös Charles Chesnuttin teoksia, sekä runoistaan, kuten "The Unguarded Gates". Aldrichin tuotanto kattaa runoutta, lyhyttä proosaa ja yhtenä alan klassikkona pidettyä nuoruuskertomusta.
Elämä ja ura
Aldrich syntyi 11. marraskuuta 1836 Portsmouthissa, New Hampshiressa. Hän aloitti kirjallisen uransa varhain: julkaisi runoja ja novelleja nuorena ja työskenteli toimittajana eri lehdissä ennen pidempää päätoimittajajaksoa. Hänen vaikutuksensa yhdysvaltalaiseen lehtikulttuuriin korostui erityisesti The Atlantic -lehden päätoimittajana, jolloin lehti julkaisi laajasti laadukasta lyhyttä proosaa ja runoutta.
Kirjallinen tyyli ja teemat
Aldrichin tyyli tunnetaan hillityn ironisena, huoliteltuna ja usein kevyehkön satiirisena. Hänen proosansa valmistaa ihmishahmoja realistisesti mutta hienovaraisen huumorin sävyttämänä. Runoissa näkyy tarkka muodon taju ja melodinen kieli. Monissa teoksissa toistuvat teemat ovat lapsuus ja nuoruus, kaupunkielämän havainnot sekä sivistyksen ja maallisen elämän ristiriidat.
Merkittävimmät teokset
- The Story of a Bad Boy – usein mainittu merkittävänä amerikkalaisen poikakertomuksen esikuvana; realistinen kuvaus poikien arjesta ja seikkailuista.
- Marjorie Daw and Other People – kokoelma novelleja, joissa esiintyy huumoria ja hienovaraista seurapiirianalyysiä.
- Useita runokokoelmia ja lyhytproosakokoelmia, joissa näkyy tarkka muoto ja melodiikka sekä kiinnostus arkisiin tilanteisiin.
- Runo "The Unguarded Gates", joka on yksi hänen tunnetuimmista yksittäisistä runoistaan.
Toimittajana
Aldrichin aika The Atlantic -lehden johdossa oli merkittävä osa hänen urastaan. Hän vaikutti lehden makuun ja julkaisuihin: edisti erityisesti lyhyttä kertomusta ja antoi tilaa nouseville kirjailijoille. Hänet muistetaan myös siitä, että hänen aikanaan lehti julkaisi töitä, jotka muualla olivat vaikeammin saatavilla — muun muassa Charles Chesnuttin kaltaisten kirjailijoiden tuotantoa, mikä oli tuona aikana huomionarvoista.
Vaikutus ja perintö
Aldrich jätti jälkensä amerikkalaiseen kirjallisuuteen sekä omilla teoksillaan että pitkäaikaisella toimittajatyöllään. Erityisesti hänen nuoruudesta kertova proosansa on vaikuttanut sittemmin kirjoitettuihin poikakertomuksiin ja lapsuuden kuvauksiin Yhdysvalloissa. Päätoimittajana hän vaikutti siihen, millaista proosaa ja runoutta lukijoille tarjottiin, ja hänen arvostuksensa huoliteltua kieltä kohtaan näkyi sekä valinnoissa että kirjoitustyylissä.
Aldrich kuoli 19. maaliskuuta 1907. Häntä muistetaan yhtenä 1800-luvun loppupuolen merkittävistä yhdysvaltalaisista kirjailijoista ja toimittajista, jonka kädenjälki näkyy erityisesti lehtikulttuurissa ja amerikkalaisen lyhyen kertomuksen kehityksessä.
Life
Varhainen elämä ja koulu
Thomas Bailey Aldrich syntyi New Hampshiren Portsmouthissa 11. marraskuuta 1836. Kun Aldrich oli lapsi, hänen isänsä muutti New Orleansiin. Kymmenen vuoden kuluttua Aldrich lähetettiin takaisin Portsmouthiin valmistautumaan collegeen. Tästä ajasta hänen elämässään puhutaan hänen puoliksi omaelämäkerrallisessa (fiktiivisestä hahmosta kirjoitetussa, mutta osittain hänestä itsestään kertovassa) tarinassaan The Story of a Bad Boy (1870), jossa "Tom Bailey" on nuori sankari.
Työ
Aldrich luopui opiskelusta isänsä kuoltua vuonna 1849. Hän liittyi 16-vuotiaana setänsä New Yorkissa sijaitsevaan liikekonttoriin vuonna 1852 ja alkoi työskennellä sanoma- ja aikakauslehtien parissa. Aldrich ystävystyi 1860-luvun alun New Yorkin "boheemin" muiden nuorten runoilijoiden, taiteilijoiden ja älykköjen kanssa, joihin kuuluivat Edmund Clarence Stedman, Richard Henry Stoddard, Fitz Hugh Ludlow, Bayard Taylor ja Walt Whitman. Vuosina 1856-1859 Aldrich työskenteli Home Journal -lehdessä, jota tuolloin toimitti Nathaniel Parker Willis. Sisällissodan aikana hän toimi New York Illustrated Newsin päätoimittajana.
Vuonna 1865 Aldrich palasi takaisin Uuteen Englantiin, jossa hän toimi kymmenen vuoden ajan Bostonissa Ticknorin ja Fieldsin - tuohon aikaan he olivat hyvin arvostettuja - eklektisen viikkolehden Every Saturday päätoimittajana. Sen tekeminen lopetettiin vuonna 1875. Vuosina 1881-1890 Aldrich oli tärkeän Atlantic Monthly -lehden päätoimittaja. Päätoimittajana hän sai aikaan jännitteitä kustantajansa Henry Houghtonin kanssa, kun hän ei suostunut julkaisemaan (maksettuja) tilausartikkeleita ystäviltään, kuten Woodrow Wilsonilta ja Marion Crawfordilta. Kun Houghton riiteli Aldrichin kanssa siitä, että tämä oli kieltäytynyt ystävänsä Daniel Coit Gilmanin artikkeleista, Aldrich uhkasi irtisanoutua työstään, ja niin hän lopulta tekikin kesäkuussa 1890.
Samaan aikaan Aldrich jatkoi yksityistä kirjoittamistaan sekä proosana (kuten useimmissa kirjoissa) että säkeistössä (runot, laulut jne.). Hänellä oli monia taitoja. Hänet tunnettiin hyvin runouden muodoista. Hänen lukuisat runokirjansa, lähinnä The Ballad of Babie Bell (1856), Pampinea, and Other Poems (1861), Cloth of Gold (1874), Flower and Thorn (1876), Friar Jerome's Beautiful Book (1881), Mercedes and Later Lyrics (1883), Wyndham Towers (1889) sekä kokoomateokset vuosilta 1865, 1882, 1897 ja 1900, osoittivat, että Richrich oli lyyrisesti taitava ja kevytkenkäinen runoilija. Kriitikot sanoivat, että hänen työnsä muistutti Robert Herrickiä.
Aldrichin pidemmät kertovat tai dramaattiset runot eivät menestyneet yhtä hyvin. Tärkeitä teoksia ovat muun muassa "Hesperidit", "Kun sulttaani menee Ispahaniin", "Ennen sadetta", "Nimetön tuska", "Tragedia", "Meriliepeet", "Tiikerililjat", "Yksi valkoinen ruusu", "Palabras Cariñosas", "Kohtalo" tai kahdeksanrivinen runo "Identiteetti".
Aldrich kirjoitti realismia ja hiljaista huumoria sisältäviä teoksia alkaen tarinakokoelmasta Marjorie Daw and Other People (1873). Hänen kirjoissaan Prudence Palfrey (1874), The Queen of Sheba (1877) ja The Stillwater Tragedy (1880) oli enemmän dramaattista toimintaa. Ensimmäisessä esiteltiin Portsmouthia rakkaudellisella otteella, joka näkyi lyhyemmässä hauskassa tarinassa A Rivermouth Romance (1877). An Old Town by the Sea (1893) -teoksessa Aldrich kirjoitti jälleen synnyinpaikastaan. Matkustaminen ja kuvailu ovat aiheena teoksessa From Ponkapog to Pesth (1883).
Avioliitto ja myöhempi elämä
Aldrich meni naimisiin ja sai kaksi poikaa. Mark Twainin kerrotaan vihanneen Aldrichin vaimoa Liliania. Hän kirjoitti vuonna 1893: "Luoja, miten minä inhoan tuota naista! Hän on idiootti - täysi idiootti - eikä tiedä sitä ... ja hänen miehensä, vilpittömin mies, joka kulkee ... on sidottu loppuelämäkseen tähän tyhjään helvetinhölmöön, tähän vaatetelineeseen, tähän pörräävään, höpöttävään, lörpöttelevään, lörpöttelevään paskiaiseen!"."
Aldrichin perhe oli Bostonin entisen pormestarin ja suklaamagnaatin Henry L. Piercen läheisiä ystäviä (hän teki paljon rahaa suklaabisneksellä). Kun Pierce kuoli vuonna 1896, hän testamenttasi Aldricheille kotinsa Cantonissa, Massachusettsissa.
Vuonna 1901 Aldrichin pojalla Charlesilla, joka oli mennyt naimisiin edellisenä vuonna, todettiin tuberkuloosiksi kutsuttu sairaus. Aldrich rakennutti kaksi taloa, yhden pojalleen ja toisen hänelle ja hänen perheelleen, Saranac Lakeen, New Yorkiin, joka oli tuohon aikaan johtava taudin hoitokeskus. Maaliskuun 6. päivänä 1904 Charles Aldrich kuoli tuberkuloosiin 34-vuotiaana. Perhe lähti Saranac Lakesta eikä koskaan palannut takaisin.
Aldrich kuoli Bostonissa 19. maaliskuuta 1907. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Kaikesta huolimatta menen nukkumaan; sammuttakaa valot." Hänen elämänsä on kirjoittanut Ferris Greenslet (1908).

Thomas Bailey Aldrichin talo, osa Strawbery Banke -museota, Portsmouth, New Hampshire.

147 Park Avenue, Saranac Lake. Aldrich kutsui sitä "piikkisian" nimellä, koska siinä oli niin paljon hyviä puolia. "Cure Porches" on talon toisella puolella. Nykyään se on bed and breakfast.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Thomas Bailey Aldrich?
V: Thomas Bailey Aldrich oli yhdysvaltalainen kirjallisuushahmo.
K: Mitä virkaa Aldrich hoiti pitkään?
V: Aldrich oli pitkään The Atlantic -lehden päätoimittaja.
K: Kenen teoksia Aldrich julkaisi?
V: Aldrich julkaisi Charles Chesnuttin teoksia.
K: Minkälaista kirjoittamista Aldrich harjoitti?
V: Aldrich kirjoitti runoutta.
K: Mikä on yhden Aldrichin runon nimi?
V: Yksi Aldrichin runoista on "The Unguarded Gates".
K: Milloin Thomas Bailey Aldrich syntyi ja milloin hän kuoli?
V: Aldrich syntyi 11. marraskuuta 1836 ja kuoli 19. maaliskuuta 1907.
K: Miten Aldrichin sukunimi lausutaan?
V: Aldrichin sukunimi lausutaan /ˈɔːldrɪtʃ/.
Etsiä