Beelzebufo oli suuri sammakko, joka löydettiin Madagaskarin ylemmästä liitukaudesta. Tiedotusvälineet kutsuivat sitä "paholaisrupikonnaksi" ja "helvetin sammakoksi". Sammakko eli noin 70 miljoonaa vuotta sitten, liitukauden lopulla, ja sen fossiilit kertovat sopeutumisesta kuivempiin ja kausiluonteisiin elinympäristöihin.
Noin 40,5 cm (16 tuumaa) pitkän ruumiin pituudellaan sammakko oli suurempi kuin yksikään elävä sammakko. Sen elopaino oli noin 4,5 kg. On syytä huomata, että nämä lukemat perustuvat osittaisiin fossiililöydöksiin ja kokoarviot vaihtelevat tutkijoittain; osa tutkimuksista ehdottaa hieman pienempiäkin kokoja. Fossiililöydöt koostuvat pääasiassa kallon ja muutamien muiden luiden jäänteistä, ja arviointi on tehty vertaamalla niitä nykyisiin ja fossiilisiin lähisukulaisten mittasuhteisiin.
Beelzebufo tunnetaan erityisesti paksusta ja hyvin luutuneesta kallostaan, jonka pinnalla oli luunpalasia muistuttavia kilpirakenteita (osteodermit). Kallo oli leveä ja suu suuri suhteessa ruumiiseen, mikä viittaa voimakkaaseen purentaan ja ryöstöeläinmaiseen saalistustapaan. Tällainen rakenne olisi sopinut napakkaan ja äkilliseen hyökkäykseen samoinkuin nykyisten suurempien rupikonnien ja sarvisammakoiden saalistustekniikoihin.
Ravintoon kuului todennäköisesti suuri valikoima pieniä eläimiä: selkärankaisia kuten liskoja, pieniä nisäkkäitä ja mahdollisesti myös nuoria dinosauruksia tai muita samasta ympäristöstä löydettyjä lajeja. Beelzebufoa pidetään todennäköisesti paikoitellen sopeutuneena piilosaalistajaan, joka odotti saalistaan piilossa ja hyökkäsi nopeasti.
Taksonomisesti Beelzebufo herätti paljon kiinnostusta, koska alustavissa analyyseissä se yhdistettiin Etelä‑Amerikan sarvisammakoihin (Ceratophryidae), mikä sopisi Gondwanan paleobiogeografiseen historiaan. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin pitäneet tätä yhteyttä kiistanalaisena: samankaltaisuudet voivat johtua läheisestä sukulaisuudesta tai erikoistuneesta, samansuuntaisesta (konvergentista) evoluutiosta.
Beelzebufo kuvattiin tieteellisesti vuonna 2008, ja lajinimeksi annettiin Beelzebufo ampinga. Lajinimen ampinga viittaa kilpimäisiin luunrakenteisiin ja on peräisin malagasin kielen sanasta, joka liittyy suojaan tai kilpeen. Löydös on tärkeä paitsi Madagaskarin fossiilihistorialle myös Gondwanan mantereiden muistille, koska se antaa viitteitä liikkumisesta, eriytymisestä ja saalistajasuhteista liitukauden aikaisessa eteläisessä maailmassa.