Belemniitit – sukupuuttoon kuolleet pääjalkaiset, mustekalan sukulaiset
Belemniitit – sukupuuttoon kuolleet pääjalkaiset, mustekalan sukulaiset. Tutustu niiden rakenteeseen, elintapoihin ja fossiileihin selkeästi ja kiinnostavasti.
Belemniitit (tai belemnoidit) ovat sukupuuttoon kuollut pääjalkaisten ryhmä, joka muistuttaa monin tavoin nykyistä mustekalaa ja on läheistä sukua nykyiselle seepialle. Belemniitit elivät merissä noin 330–66 miljoonaa vuotta sitten, alkuaan hiilikauden lopulla ja aina liitukauden loppuun asti, jolloin ne kuolivat sukupuuttoon samaan aikaan monien muiden merieläinten kanssa.
Ulkonäkö ja anatomia
Belemniitit näyttivät ulkoisesti samankaltaisilta kuin nykymustekalat ja kalmarit, mutta niillä oli muutamia eroja. Niillä oli mustepussi, josta ne pystyivät suihkuttamaan mustetta hätätilanteissa. Toisin kuin useimmilla nykyisillä kalmareilla, belemniiteillä ei ollut pitkää saalistuslonkeroa vaan kymmenen suunnilleen yhtä pitkää kättä, joissa usein oli pieniä koukkuja tai tappimaisia rakenteita saaliin kiinnipitämistä varten. Niillä ei siis ollut pitkäkärkisiä lonkeroita kuten monilla kalmareilla.
Belemniitit erottuvat erityisesti sisäisestä kovatyyppisestä rakenteestaan, jota kutsutaan ruodoksi (rostrum). Ruoto oli usein tiivistä kalsiittia ja säilyy hyvin fossiilina; se onkin yleisin belemniitin jäänne geologisissa kerrostumissa. Muut sisäisen sukusolun osat olivat phragmocone (kaasukammioinen osa) ja pro-ostracum, mutta nämä säilyvät harvemmin.
Fossiilit ja levinneisyys
Belemniittien ruodot ovat yleisiä fossiileja erityisesti jurakauden ja liitukauden merikerrostumissa. Ruodot ovat usein tumman tai vaaleanvärisiä kalsiittikappaleita, jotka voivat muistuttaa nuijaa tai tikkua. Koska ruoto on kova, sitä käytetään myös tutkimuksissa ikääntymisen ja kasvun arviointiin: ruodon kerrostumisesta voi päätellä kasvukaudet ja yksilön iän.
Belemniitit olivat levittäytyneet maailman meriin ja niitä tunnetaan monista fossiililöydöksistä Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Aasiasta ja muualta. Hyvin säilyneissä fossilissa on toisinaan nähtävissä myös pehmeiden osien jälkiä, kuten käsien hajaantumista tai mustepussin jätöksiä, mutta nämä ovat harvinaisia.
Elintavat
Belemniitit olivat pääosin vapaasti uivia (nektonisia) petoeläimiä. Ne saalistivat pieniä kaloja, äyriäisiä ja muita merieliöitä. Käsien koukkujen ja suun rakenteiden perusteella ne pystyivät tarttumaan ja pitää saaliista kiinni. Mustepussin käyttö viittaa puolustus- ja pakenemiskeinoihin samankaltaisesti kuin nykypäivän mustekaloilla.
Luokittelu
Belemniitit muodostavat monofylisen ryhmän, joka on superjärjestyksen asemassa ja jota kutsutaan nimellä Belemnoidea. Järjestyksiä on neljä. Tyypillisesti luokittelu sisältää seuraavat ryhmät:
- Aulacocerida – varhaisia, pitkäsukkulaisia belemnoideja, joilla oli selkeä sisäinen kuori.
- Belemnitida – yleisimmin tutkitut ja runsaimmat fossiilit, monilla lajeilla massiivinen ruoto.
- Diplobelida – ohuempirakenteisia muotoja, joiden ruoto oli usein pienempi tai erimuotoinen.
- Phragmoteuthida – rakenteeltaan eriytyneempiä lajeja, joissa phragmocone oli merkittävä osa sisäistä järjestelmää.
Tutkimuksen merkitys
Belemniitit ovat tärkeitä paleontologialle ja stratigrafialle. Niiden lajirunsaus ja laajalle levinnyt fossiiliaineisto auttavat ajoittamaan sedimenttikerrostumia ja ymmärtämään meriekosysteemien muutoksia mesotsooisella ajalla. Lisäksi ruodoista saatavat kemialliset merkit (esim. isotooppisuhteet) tarjoavat tietoa muinaisista meriveden lämpötiloista ja ympäristöolosuhteista.
Vaikka belemniitit ovat sukupuuttoon kuolleita, niiden hyvin säilyneet fossiiliset ruodot antavat paljon tietoa pääjalkaisten evoluutiosta ja muinaisista meriympäristöistä.
Belemniittivartijat Wyomingin jurakaudelta, Yhdysvallat.
Fossiilinen belemniitti. Rostrum ja phragmocone; normaaleja leikkauksia rostrumista (ks. kalsiittikuitujen säteittäis-keskinen rakenne).
Esiintyminen
Belemniitit ovat kehittyneet nautiloideista, jotka ovat pääjalkaisten perusryhmä. Hyvin muodostuneita belemniittikaarteita löytyy Mississippin (tai alemman hiilikauden) kivistä.
Belemniittejä esiintyi runsaasti jura- ja liitukaudella, ja niiden fossiileja on runsaasti mesotsooisissa merikivissä, usein niiden serkkujen, ammoniittien, kanssa. Belemniitit ja ammoniitit kuolivat sukupuuttoon liitukauden lopulla.
Life-style
Joidenkin nykyisten kalmarien tapaan belemniittien käsivarsissa oli joukko pieniä koukkuja saaliin nappaamista varten. Belemniitit olivat tehokkaita lihansyöjiä, jotka nappasivat käsivarsillaan pieniä kaloja ja muita meren eläimiä ja söivät ne nokkamaisilla leuoillaan.
Belemniitit puolestaan näyttävät kuuluneen merieläinten matelijoiden, kuten Ichthyosaurusten, ruokavalioon, sillä niiden fossiilisoituneissa vatsoissa on usein pääjalkaisten käsivarsista peräisin olevia koukkuja.
Belemniitit uivat rannikon läheisyydessä tai keskellä hyllyä sijaitsevissa valtamerissä.
Belemniitit
Muinainen muste
Belemniittien pehmeitä osia säilyttävät fossiilit osoittavat, että niillä oli monien nykyisten pääjalkaisten tavoin mustepussi, kovat nokat, pyrstöevät ja suuret silmät. Hyvin säilyneissä yksilöissä on havaittavissa merkkejä vaipan lihassäikeistä, mikä viittaa siihen, että ne olivat voimakkaita uimareita kuten nykyiset kalmarit.
Vuonna 1826 Mary Anning löysi belemniittifossiilin sisältä kammion, joka näytti sisältävän kuivunutta mustetta. Hän näytti sen ystävälleen Elizabeth Philpotille, joka pystyi elvyttämään musteen vedellä ja käyttämään sitä kuvittaakseen joitakin omia iktyosaurusfossiilejaan. Muut paikalliset taiteilijat tekivät pian samoin, kun fossiilisia mustekammioita löydettiin lisää. Anning huomasi, miten läheisesti kammiot muistuttivat nykyisten kalmarien ja seeprakalojen mustepusseja, joita hän oli leikellyt ymmärtääkseen paremmin fossiilisten pääjalkaisten anatomiaa. Tämä sai William Bucklandin julkaisemaan, että jurakautiset belemniitit olivat käyttäneet mustetta puolustautumiseen aivan kuten monet nykyiset pääjalkaisetkin.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mitä ovat belemniitit?
A: Belemniitit ovat sukupuuttoon kuolleiden meripääjalkaisten ryhmä, joka muistuttaa nykyisiä kalmareita ja on läheistä sukua nykyisille seepioille.
K: Oliko belemniiteillä mustepussi kuten nykyisillä kalmarilla?
V: Kyllä, belemniiteillä oli nykyisten kalmarien tavoin myös mustepussi.
K: Kuinka monta kättä belemniiteillä oli?
V: Belemniiteillä oli kymmenen suunnilleen yhtä pitkää käsivartta, mutta ei lonkeroita, toisin kuin nykyisillä kalmarilla.
K: Mikä on belemniittien taksonominen asema?
V: Belemniitit muodostavat monofylisen, ylemmän luokan ryhmän nimeltä Belemnoidea.
K: Kuinka monta luokkaa Belemnoidea-ryhmässä on?
V: Belemnoidean sisällä on neljä järjestystä.
K: Miten belemniittejä verrataan nykyisiin kalmariin?
V: Belemniitit muistuttavat nykyisiä kalmareita, koska niillä on myös mustepussi. Toisin kuin nykyaikaisilla kalmarilla, belemniiteillä on kuitenkin kymmenen suunnilleen yhtä pitkää kättä eikä lonkeroita.
K: Ovatko belemniitit vielä nykyäänkin elossa?
V: Ei, belemniitit ovat sukupuuttoon kuollut pääjalkaisten ryhmä.
Etsiä