Belemniitit (tai belemnoidit) ovat sukupuuttoon kuollut pääjalkaisten ryhmä, joka muistuttaa monin tavoin nykyistä mustekalaa ja on läheistä sukua nykyiselle seepialle. Belemniitit elivät merissä noin 330–66 miljoonaa vuotta sitten, alkuaan hiilikauden lopulla ja aina liitukauden loppuun asti, jolloin ne kuolivat sukupuuttoon samaan aikaan monien muiden merieläinten kanssa.

Ulkonäkö ja anatomia

Belemniitit näyttivät ulkoisesti samankaltaisilta kuin nykymustekalat ja kalmarit, mutta niillä oli muutamia eroja. Niillä oli mustepussi, josta ne pystyivät suihkuttamaan mustetta hätätilanteissa. Toisin kuin useimmilla nykyisillä kalmareilla, belemniiteillä ei ollut pitkää saalistuslonkeroa vaan kymmenen suunnilleen yhtä pitkää kättä, joissa usein oli pieniä koukkuja tai tappimaisia rakenteita saaliin kiinnipitämistä varten. Niillä ei siis ollut pitkäkärkisiä lonkeroita kuten monilla kalmareilla.

Belemniitit erottuvat erityisesti sisäisestä kovatyyppisestä rakenteestaan, jota kutsutaan ruodoksi (rostrum). Ruoto oli usein tiivistä kalsiittia ja säilyy hyvin fossiilina; se onkin yleisin belemniitin jäänne geologisissa kerrostumissa. Muut sisäisen sukusolun osat olivat phragmocone (kaasukammioinen osa) ja pro-ostracum, mutta nämä säilyvät harvemmin.

Fossiilit ja levinneisyys

Belemniittien ruodot ovat yleisiä fossiileja erityisesti jurakauden ja liitukauden merikerrostumissa. Ruodot ovat usein tumman tai vaaleanvärisiä kalsiittikappaleita, jotka voivat muistuttaa nuijaa tai tikkua. Koska ruoto on kova, sitä käytetään myös tutkimuksissa ikääntymisen ja kasvun arviointiin: ruodon kerrostumisesta voi päätellä kasvukaudet ja yksilön iän.

Belemniitit olivat levittäytyneet maailman meriin ja niitä tunnetaan monista fossiililöydöksistä Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Aasiasta ja muualta. Hyvin säilyneissä fossilissa on toisinaan nähtävissä myös pehmeiden osien jälkiä, kuten käsien hajaantumista tai mustepussin jätöksiä, mutta nämä ovat harvinaisia.

Elintavat

Belemniitit olivat pääosin vapaasti uivia (nektonisia) petoeläimiä. Ne saalistivat pieniä kaloja, äyriäisiä ja muita merieliöitä. Käsien koukkujen ja suun rakenteiden perusteella ne pystyivät tarttumaan ja pitää saaliista kiinni. Mustepussin käyttö viittaa puolustus- ja pakenemiskeinoihin samankaltaisesti kuin nykypäivän mustekaloilla.

Luokittelu

Belemniitit muodostavat monofylisen ryhmän, joka on superjärjestyksen asemassa ja jota kutsutaan nimellä Belemnoidea. Järjestyksiä on neljä. Tyypillisesti luokittelu sisältää seuraavat ryhmät:

  • Aulacocerida – varhaisia, pitkäsukkulaisia belemnoideja, joilla oli selkeä sisäinen kuori.
  • Belemnitida – yleisimmin tutkitut ja runsaimmat fossiilit, monilla lajeilla massiivinen ruoto.
  • Diplobelida – ohuempirakenteisia muotoja, joiden ruoto oli usein pienempi tai erimuotoinen.
  • Phragmoteuthida – rakenteeltaan eriytyneempiä lajeja, joissa phragmocone oli merkittävä osa sisäistä järjestelmää.

Tutkimuksen merkitys

Belemniitit ovat tärkeitä paleontologialle ja stratigrafialle. Niiden lajirunsaus ja laajalle levinnyt fossiiliaineisto auttavat ajoittamaan sedimenttikerrostumia ja ymmärtämään meriekosysteemien muutoksia mesotsooisella ajalla. Lisäksi ruodoista saatavat kemialliset merkit (esim. isotooppisuhteet) tarjoavat tietoa muinaisista meriveden lämpötiloista ja ympäristöolosuhteista.

Vaikka belemniitit ovat sukupuuttoon kuolleita, niiden hyvin säilyneet fossiiliset ruodot antavat paljon tietoa pääjalkaisten evoluutiosta ja muinaisista meriympäristöistä.