Emättimen syöpä – määritelmä, oireet ja hoito

Emättimen syöpä – määritelmä, oireet ja hoito. Tutustu oireisiin, diagnoosiin ja hoitovaihtoehtoihin (leikkaus, sädehoito) sekä varhaisen toteamisen merkitykseen.

Emättimen syöpä on syöpätyyppi, joka muodostuu emättimen kudoksissa. Primaarinen emättimen syöpä on harvinainen naisväestössä. Etäpesäkkeet emättimestä muihin alueisiin tai muiden elinten syövästä emättimeen leviävät kasvaimet ovat yleisempiä kuin primaarinen emättimen syöpä. Emättimen syöpää esiintyy useammin yli 50‑vuotiailla naisilla, mutta sitä voi esiintyä missä iässä tahansa, jopa raskaana olevilla naisilla. Usein emättimen syöpä voidaan parantaa, jos se löydetään ja hoidetaan varhaisessa vaiheessa. Emättimen syövän hoitoon käytetään yleensä pelkkää leikkausta tai leikkausta yhdistettynä lantion säteilyyn, ja edenneissä tai paikallisesti laajalle leviäneissä tapauksissa säde‑ ja solunsalpaajahoitoa yhdistetään.

Määritelmä ja esiintyvyys

Primaarinen emättimen syöpä tarkoittaa kasvainta, joka on lähtöisin emättimen omista soluista. Se on harvinainen verrattuna esimerkiksi kohdunkaulan tai kohdun limakalvon syöpään. Sen sijaan emättimeen voi tulla sekundaarisia etäpesäkkeitä muista lantion tai vatsan elinten syövästä (esimerkiksi kohdunkaula-, kohdunrungon- tai peräsuolisyöpä).

Tyypit

• Levyepiteelisyöpä (squamous cell carcinoma) — yleisin primaarin emättimen syövän muoto, usein liitoksissa HPV‑infektioon.
• Adenokarsinooma — harvinaisempi ja voi liittyä esimerkiksi altistukseen dietyyli‑stilbestrolille (DES) kohdussa olevan äidin käytön seurauksena tai muihin hormonaalisiin tekijöihin.

Riskitekijät

• Ikä — yleisin yli 50-vuotiailla.
• HPV‑infektio erityisesti korkean riskin tyypit (erityisesti levyepiteelisyöpään liittyen).
• Aikaisemmat lantion alueen sädehoidot — lisäävät sekundaarisen emättimen syövän riskiä.
• Altistuminen diethylstilbestrol (DES) in utero — yhteys tietyn tyyppiseen adenokarsinoomaan.
• Tupakointi — lisää riskiä erityisesti HPV‑positiivisissa tapauksissa.
• Aikaisemmat gynekologiset syövät (esim. kohdunkaulan syöpä) — mahdollinen leviäminen emättimeen.

Oireet

Oireet riippuvat kasvaimen sijainnista ja koosta. Monilla oireet ovat epäspesifisiä, mutta tavallisimmat ovat:

• Verinen vuoto emättimestä, erityisesti vaihdevuosien jälkeinen verenvuoto tai epäsäännöllinen vuoto
• Poikkeava erite tai hajuton/huomattava vuoto
• Kipu lantion alueella tai sukupuoliyhdynnän aikana esiintyvä kipu (dyspareunia)
• Tunnettava kyhmy tai patti emättimen seinämässä
• Edetessä virtsaamis- tai suolistovaivat, kuten virtsan pidättelyn ongelmat tai verinen uloste, jos kasvain on levinnyt viereisiin rakon tai peräsuolen seinämiin

Diagnoosi ja luokittelu

Diagnoosi perustuu yleensä gynekologiseen tutkimukseen ja kudosnäytteeseen (biopsiaan). Seuraavia tutkimuksia käytetään diagnoosin ja levinneisyyden arviointiin:

• Kliininen gynekologinen tutkimus ja spekulum‑tutkimus
• Emättimen koepala (biopsia) — histologinen varmistus
• Kolposkopia tarvittaessa
• Kuvantaminen: MRI lantion alueesta paikallisen levinneisyyden selvittämiseen, CT tai PET‑CT etäpesäkkeiden arviointiin
• Jos epäillään virtsarakon tai peräsuolen invaasiota, voidaan tehdä kystoskopia tai proktoskopia/kolonoskopia

Emättimen syövän luokittelu ja stadionmääritys perustuvat FIGO‑järjestelmään, joka ottaa huomioon primaarikasvaimen koon ja levinneisyyden lantion ja etäalueiden lymfakudokseen tai muihin elimiin.

Hoito

Hoito valitaan kasvaimen tyypin, koon, sijainnin ja potilaan yleiskunnon mukaan. Koska primaarinen emättimen syöpä on harvinainen, hoitopäätökset tehdään usein moniammatillisessa tiimissä (gynekologinen onkologi, sädehoitaja, lääkäri, patologit).

Leikkaushoito

• Pienissä, pinnallisissa kasvaimissa voidaan tehdä paikallinen eksisio eli laaja koepala tai osa‑emätinpoisto (wide local excision).
• Laajemmissa tai syvemmälle invasoivissa kasvaimissa voidaan tarvita osittainen tai koko emättimen poisto (partiaalinen/total vaginectomy) ja mahdollisesti lantion imusolmukeleikkaukset.
• Hyvin laajalle levinneissä tapauksissa saatetaan tarvita ekstreemaaleja toimenpiteitä, kuten pelvinen eksenteraatio, mutta nämä ovat harvinaisia ja liittyvät vakavaan sairauteen.

Sädehoito

• Sädehoito on keskeinen hoitomuoto, erityisesti niissä tapauksissa, joissa leikkaus ei ole mahdollinen tai täydentävänä hoitona leikkauksen jälkeen.
• Yleensä käytetään ulkoista säteilyä (EBRT) ja usein myös brachyterapiaa (sisäistä sädehoitoa) paikallisen kontrollin parantamiseksi.

Solunsalpaajahoito (kemoterapia)

• Kemoterapia voi olla osa yhdistelmähoitoa edenneessä taudissa tai käytettynä sädehoidon tehostamiseksi (konkurrentti kemoradioterapia).
• Yleisimmin käytettyjä lääkeaineita ovat platinaa sisältävät valmisteet (esim. cisplatin).

Palliatiivinen hoito

Levinneessä sairaudessa hoidon tavoitteena voi olla oireiden lievitys ja elämänlaadun parantaminen: sädehoito kivun ja verenvuodon hallintaan, leikkaukset oireiden paikalliseen lievittämiseen tai tavoitehoidot, kuten systeeminen hoito oireiden hidastamiseksi.

Sivuvaikutukset ja seuranta

Hoitomuotojen sivuvaikutuksia voivat olla mm. emättimen ahtautuminen ja limakalvovauriot (vaginal stenosis), seksuaalisen toiminnan muutokset, virtsatie‑ ja suolisto‑oireet, sekä lantion imukiertoon liittyvä turvotus (lymfoedeema). Siksi hoitoon liittyy usein kuntoutus ja seksuaalineuvonta; emättimen harjoitukset ja voimisteluohjeet voivat vähentää ahtautta.

Seuranta sisältää säännölliset gynekologiset kontrollet, kliinisen tutkimuksen ja tarvittaessa kuvantamistutkimuksia relapseihin ja etäpesäkkeisiin varautumiseksi. Seurantojen aikataulu riippuu sairauden stadionista ja hoitomuodosta.

Ennuste

Ennuste riippuu voimakkaasti taudin stadionista hoitoon tultaessa: varhaisvaiheen taudeissa paranemisennuste on hyvä, kun taas laajalle levinnyt tai etäpesäkkeellinen sairaus ennustaa huonompaa ennustetta. Histologia (levyepiteeli vs adenokarsinooma), kasvaimen koko ja potilaan yleiskunto vaikuttavat kaikki ennusteeseen.

Ennaltaehkäisy ja erityishuomiot

• HPV‑rokotus vähentää HPV‑virusperäisten gynekologisten syöpien riskiä myös emättimen alueella.
• Tupakoinnin lopettaminen pienentää riskiä etenkin HPV‑positiivisilla henkilöillä.
• Altistuksen välttäminen ajankohtaisille riskitekijöille ja aiempien lantion alueen sädehoitojen sekä gynekologisten syöpien seuranta auttaa varhaislöydössä.
• Raskaana olevilla potilailla hoitopäätökset tehdään yksilöllisesti; hoidon ajoitus ja laajuus voivat poiketa ei‑raskaana olevien hoidosta ja vaativat moniammatillisen tiimin arviota.

Kun ottaa yhteyttä lääkäriin

Ota yhteyttä terveydenhuoltoon, jos ilmenee vaihdevuosien jälkeistä verenvuotoa, jatkuvaa epätavallista vuotoa tai kipua sukuelinten alueella. Varhainen tutkimus ja diagnosointi parantavat hoidon onnistumismahdollisuuksia.

Lisätietoa ja tarkempia hoitokäytäntöjä saa gynekologian ja onkologian erikoislääkäreiltä sekä harvinaisten gynekologisten syöpien hoitoon erikoistuneilta keskuksilta. Potilaalle voidaan myös suositella keskustelua hoitovaihtoehdoista, mahdollisista tutkimuksista ja osallistumisesta kliinisiin tutkimuksiin.

Hae kirjaimella