Vindolanda

Vindolanda-taulut

Vindolandan taulut ovat puisten lehtitaulujen fragmentteja, joihin on kirjoitettu hiilipohjaisella musteella. Ne löydettiin Vindolandasta Pohjois-Englannista. Taulut ovat peräisin ensimmäiseltä ja toiselta vuosisadalta jKr., joten ne ovat suunnilleen yhtäaikaisia kuin Hadrianuksen muuri, joka on lähellä Vindolandaa. Taulut sisältävät viestejä Vindolandan varuskunnan jäsenille, heidän perheilleen ja orjilleen sekä heidän lähettämiään viestejä. Vastaavia papyrukselle kirjoitettuja muistiinpanoja tunnettiin muualta Rooman valtakunnasta, mutta puisia tauluja ei ollut löydetty ennen kuin arkeologi Robin Birley löysi ne Vindolandasta vuonna 1973. Sittemmin sivuja on löydetty Carlislesta Cumbriasta, ja niitä löydetään edelleen Vindolandasta.

Sisältö

Suurin osa tauluista on virallisia sotilasasiakirjoja. Tunnetuin asiakirja on ehkä kuitenkin tabletti 291, joka on kirjoitettu noin vuonna 100 jKr. läheisen linnakkeen komentajan vaimon Claudia Severan lähettämänä Vindolandan komentajan vaimolle Sulpicia Lepidinalle ja jossa tämä kutsuu hänet syntymäpäiväjuhliin. Kutsu on yksi varhaisimmista tunnetuista esimerkeistä naisen latinankielisestä kirjoituksesta. On jopa väitetty, että tämä on varhaisin säilynyt naisen kirjoittama kirje millä tahansa kielellä.

"11. syyskuuta, sisko, syntymäpäiväni juhlapäivänä, annan sinulle lämpimän kutsun, jotta tulisit luoksemme ja tekisit päivästä minulle miellyttävämmän saapumisesi kautta...". Kerro terveiseni Cerialiksellesi. Aeliukseni ja pieni poikani lähettävät hänelle terveisiä. Odotan sinua, sisar. Hyvästi, sisareni, rakkain sieluni, sillä toivon menestystä, ja tervehdys."

Taulut on kirjoitettu roomalaisella kursiivikirjoituksella (yhdistetty kirjoitus). Yksi tauluista vahvistaa, että roomalaiset sotilaat käyttivät alushousuja (subligaria), ja se todistaa myös, että Rooman armeijan lukutaito oli korkealla tasolla.

Tabletit eivät juurikaan valota kelttien alkuperäiskansaa, mutta viittauksia löytyy. Ennen taulujen löytymistä historioitsijat saattoivat vain spekuloida, oliko roomalaisilla lempinimi briteille. Brittunculi ("pikku britit"), joka löytyi yhdestä Vindolandan taulusta, on nykyään tiedossa halventava tai holhoava termi, jota roomalaiset varuskunnat käyttivät kuvaamaan paikallisia.

Taulut ovat esillä British Museumissa. Museo pitää niitä yhtenä "kymmenen tärkeimmän brittiläisen aarteen" joukossa.

Varuskunta

Varuskunta oli apujoukkoja, roomalaisia jalkaväki- tai ratsuväkiyksiköitä, ei roomalaisten legioonien osia. Kolmannen vuosisadan alkupuolelta jKr. alkaen tämä oli gallialaisten neljäs kohortti. Viimeaikaisissa kaivauksissa löydetty kirjoitus viittaa siihen, että rykmenttiin kuului syntyperäisiä gallialaisia, jotka halusivat erottautua brittisotilaista. Kaiverruksessa lukee:

CIVES GALLI
DE GALLIAE
CONCORDES

QUE BRITANNI

Vapaa käännös olisi "Gallian joukot omistavat tämän patsaan Gallian jumalattarelle brittiläissyntyisten joukkojen täydellä tuella".

Vindolanda Trust

Vuonna 1970 perustettiin Vindolanda Trust, rekisteröity hyväntekeväisyysjärjestö, joka hallinnoi aluetta ja sen museota. Vuonna 1997 säätiö otti hoitaakseen Carvoranissa, toisessa Hadrianuksen muurin linnoituksessa sijaitsevan roomalaisen armeijan museon, jonka se oli hankkinut vuonna 1972.