Lämpökeskus

Vaarallinen sää

Joskus tuulisella säällä puut kaatuvat niiden päälle. Joskus ihmiset saavat paleltumia, jos on hyvin kylmä. Tärkein asia, josta ihmiset ovat huolissaan, on kuitenkin hypotermia - silloin kehon lämpötila laskee liian alas. Se voi olla hengenvaarallista. Kun on kylmä ja tuulee, tuulen kylmyys pahentaa tilannetta.

Vanhat, sairaat tai kodittomat ihmiset

Jos ihmiset ovat vanhoja, juovuksissa tai kodittomia, asiat voivat mennä hyvin nopeasti huonosti, jos sää huononee. Näitä kaikkia asioita kutsutaan riskitekijöiksi. Riskitaso nousee huomattavasti, mikä lisää todennäköisyyttä sairastua tai jopa kuolla kylmään. Tutkijat tutkivat näitä "riskitekijöitä" ja yhdistävät ne numeroin. Tällaista tutkimusta käsitellään jäljempänä; sitä kutsutaan "haavoittuvuusindeksiksi".

Käyttötarkoitus

Lämpökeskukset on tarkoitettu lähinnä kodittomille, jotka eivät asu kodittomien turvakodeissa. Joskus niitä perustetaan myös lumimyrskyjen tai sähkökatkojen yhteydessä. Joskus niitä perustetaan, kun tiet ovat poikki maanvyöryjen, lumivyöryjen ja lumimyrskyjen vuoksi.

Joissakin tapauksissa, kun kylmyys uhkaa villieläimiä, luodaan ja ylläpidetään lämmittelykeskuksia uhanalaisten villieläinten suojelemiseksi. Kylmäveriset eläimet, kuten kilpikonnat, ja niiden poikaset ovat erityisen haavoittuvia. Hätämajoituspaikat noudattavat erilaisia käytäntöjä lemmikkieläinten, seuraeläinten tai kotieläinten osalta. Laajamittaisten katastrofien aikana on usein erillisiä paikkoja, kuten turvallinen paikka hevosille. . ^[]

Lämpökeskusten sijainti

Olemassa olevat suojapaikat

Joskus lämpökeskuksia perustetaan olemassa oleviin asunnottomien turvakoteihin. Joillakin lainkäyttöalueilla on kuitenkin lakeja, joiden mukaan vain tietty määrä ihmisiä saa olla kerrallaan. Tämä johtuu esimerkiksi palosäännöistä. Joskus naapureiden kanssa tehty sopimus estää liian suuren ihmismäärän pysäköinnin ja naapuruston tilanahtauden vuoksi.

Siksi niiden on löydettävä eri paikkoja.

Vaihtoehtoiset sivustot

Tällaisia ovat esimerkiksi kirkot ja yhteisöjärjestöt, mutta niihin voi liittyä myös erityiskiinteistöjä, kuten kansalliskaartin asevarastoja.

Lämpökeskuksen avaaminen

Päätös lämpenemiskeskusten "vihreän valon" myöntämisestä

Lämpökeskukset ovat yleensä avoinna vain muutaman päivän kerrallaan alueen olosuhteiden mukaan, vaikka jotkin ovatkin avoinna tietyn ajan vuodesta, kun sääolosuhteet ovat huonot.

Chicagon kaupunki avaa turvakodit vuosittain 1. joulukuuta ja 1. maaliskuuta välisenä aikana sekä muulloin, kun lämpötila laskee pakkasen alapuolelle.

Portlandin kaupunki Oregonissa käyttää monimutkaisempaa kaavaa määrittääkseen, milloin keskukset avataan; märät tai kuivat olosuhteet, yön ennustettu alin lämpötila, kolmen päivän sääsuuntaus, tuuli ja se, voiko lunta sataa.

Keskuksen avaaminen riippuu sääolosuhteista ja keskuksen kaavasta. Jokainen on erilainen, koska sää on erilainen jokaisessa paikassa. Lane County, Oregon käyttää yhteistyössä Amerikan Punaisen Ristin kanssa monimutkaista porrastettujen valmiustasojen järjestelmää. Punainen Risti on mukana joissakin lämpökeskuksissa. He käyttävät järjestelmää, jonka avulla he kertovat henkilökunnalle, että heidän on valmistauduttava. He kutsuvat näitä tasoja "valmiustilaksi". Se ulottuu normaalista hyvän sään OUTLOOK-tilasta aina eri tasoille asti. Lopulta ne saavuttavat tason "AKTIVOITU", mikä tarkoittaa, että on aika ryhtyä töihin.

Miten lämpökeskuksia johdetaan

apua tarvitsevien ihmisten tavoittaminen

Kun keskus on perustettu, on aina ongelma varmistaa, että ihmiset tietävät siitä. Monet ihmiset eivät halua olla tekemisissä "viranomaisten" kanssa. Toiset ihmiset saattavat olla yhteydessä auttamisjärjestelmään. Yhdysvalloissa eräät ihmiset keksivät idean, jonka avulla tämä ongelma voidaan korjata. Näistä asioista vastaava valtion virasto on nimeltään Housing and Urban Development. Kyseinen virasto vaatii asunnottomien laskentaa joka toinen vuosi. Järjestöt, kuten w:Common Ground, pyrkivät tavoittamaan enemmän ihmisiä asunnottomien laskentojen avulla ja käyttämään näitä laskentoja saadakseen luettelon kodittomista ihmisistä, jotka tarvitsevat apua. Toivottavasti yksi tämän työn tuloksena syntyvistä hyvistä asioista on se, että on olemassa parempia tapoja varmistaa, että ihmiset tietävät lämpökeskuksista.

Keskukset toimivat usein yhteistyössä ulkopuolisten ohjelmien, kuten 211:n, kanssa. Sanomalehdet ilmestyvät yleensä viikoittain tai harvemmin, minkä vuoksi niistä saa vain yleistietoa, kuten yhteysnumeroita ja sijainteja.

Jotkut turvakodit tarjoavat ilmaisen kuljetuksen keskuksiin. Joissakin tapauksissa vankilasta vapautuvat henkilöt voivat saada kyydin, jos sää on huono. Lumimyrskyolosuhteissa on otettu käyttöön moottorikelkkailijoita.

Lämpökeskukset käynnissä

Kun lämmittelykeskukset on avattu ja asutettu, ne tarjoavat yleensä vain vähäisimmät mahdolliset palvelut: pinnasängyn ja ehkä kulhollisen kuumaa keittoa. Niissä työskentelee yleensä yksi tai useampi kokenut ammattihenkilö. Tämä johtuu vaikeuksista, joita kouluttamattomat vapaaehtoiset saattavat kohdata asiakaskunnan kanssa. Lämpökeskusten käyttäjät ovat usein henkilöitä, jotka eivät osallistu rutiininomaisiin asunnottomien turvakotipalveluihin. Tämä voi johtua kurinpidollisista ongelmista ja käyttäytymiseen liittyvistä ongelmista, kuten juomisesta ja tappelemisesta. Joskus tarvitaan ammattilaista, jotta voidaan selvittää, kuka saattaa olla häiritsevä tai jopa vaarallinen eikä vain hieman eksentrinen tai omituinen. Siksi on tärkeää, että henkilökunta on kokenutta.

Joillakin lämmittelykeskuksia käyttävillä ihmisillä ei ole suuria ongelmia: ehkä he ovat vain matkalla ja sää muuttuu huonommaksi. Tai he eivät jää turvakoteihin, koska eivät pidä säännöistä tai heillä on persoonallisuusongelmia henkilökunnan kanssa.

Historia ja nykyinen rooli

Joskus lämmittelykeskukset perustetaan, koska joku kuolee kylmään tai monet ihmiset ovat vaarassa.Ne näyttävät olevan olemassa jo vuonna 1945, toisen maailmansodan lopussa. Berliinissä, Saksassa, vaatteita ja huopia saatiin ilmahissisuunnitelman puitteissa. Myös julkisia "lämmittelykeskuksia" varten laadittiin laaja suunnitelma.

Nykyään amerikkalaisia lämmittelykeskuksia syntyy joka puolelle. Niitä pidetään keinona auttaa kodittomia, jotka yleensä oleskelevat ulkona. Pääasiallinen aika on lämpötila- ja sade "piikkien" aikana.

Turvapaikoissa ei kuitenkaan välttämättä ole tilaa kaikille niitä tarvitseville. Detroitilaiskirjailija Naomi Spencerin mukaan ne toimivat myös "viimeisenä keinona, jonka avulla kodittomat ihmiset voivat löytää hengähdystauon [helpotusta] kylmältä, erityisesti ne, joilla on huumeriippuvuus, mielisairaus tai rikollinen tausta ja jotka eivät välttämättä täytä joidenkin kodittomien turvakotien tai uskonnollisten hyväntekeväisyystoimien asettamia vaatimuksia". Toiset, mukaan luettuina heteroilijat, DIY- tai anarkisti-identifioituneet henkilöt, voivat valita asumisen "off-the-grid", tavanomaisen asuntojärjestelmän ulkopuolella. He eivät ole siellä raittiusongelmien vuoksi.

Toisten mielestä turvakodit ovat yksinkertaisesti liian järjestelmällisiä ja muistuttavat liikaa vankilaa. Sanomalehtimies Mike Hendricks siteeraa erästä Crow-nimisen luvattoman kodittomien leirin entistä asukasta, joka sanoi, että "jotkut tyypit tekisivät mieluummin mitä haluavat, eikä heille sanottaisi, mitä tehdä".

Tom Brownin Field Guide to City and Suburban Survival -kirjassa on luvut suojista ja lämmityksestä. Hän esittelee myös keinoja henkilökohtaisen lämpökeskuksen luomiseen pankkiautomaatin käyttökorttien avulla. Chicagon kaupunkiyhteisöaktivisti Chrisdian Wittenburg on levittänyt hänen suosituksiaan, mukaan lukien ohjeet tilapäisen kiukaan rakentamiseen ja lukuisia kulttuurialan yhteistyöhankkeita.

Controversy

Käsitys lämpökeskusten tärkeydestä ja ensisijaisuudesta vaihtelee. Toisessa ääripäässä niiden vajaakäyttöä tai vähäistä palvelutasoa pidetään epäystävällisenä. Helmikuun 2011 lumimyrskyn aikana Ottawan kaupungissa Illinoisin osavaltiossa ei ollut lämpökeskuksia. Tilapäinen laitos perustettiin. Ihmisten oli tuotava omat ruokansa ja peittonsa. Tätä arvosteltiin. Erään "Poppyksi" itseään kutsuvan miehen mukaan "köyhät... voivat kaikki jäätyä kuoliaaksi... täällä ystävällisessä kaupungissa". Detroitissa oli liittovaltion rahaa lämmittelykeskusta varten, mutta rahaa ei annettu oikeille virkamiehille ajoissa tai lainkaan. Tämä epäonnistuminen Community Development Block Grants -avustusten jakamisessa johti tilanteeseen, jossa ihmiset nukkuivat muovituoleissa tai "kylmissä käytävissä".

Toisaalta kriitikot ovat kysyneet, ovatko kirkot oikea paikka käsitellä sellaisia ihmisiä, jotka todennäköisesti tulevat ovesta sisään. Monet sanovat, että lämpökeskuksilla on taipumus pitää asiat ennallaan, säilyttää status quo. Tämä johtuu siitä, että ne eivät pääse ongelmien ytimeen.

Sue Murphy on Illinoisin Evanstonissa sijaitsevan Interfaith Action of Evanston -järjestön hallintojohtaja, jolla on päiväkeskus. Sitä käytetään ajankohtana, jolloin yön yli toimivat turvakodit ovat kiinni. Hän toteaa, että lämpö ja välipalat "eivät läheskään riitä... Tarvitsemme paikan, jonne he voivat mennä koko talven ajan".

Hänen huolenaiheitaan tukee Sue Loellebach Connections for the Homeless -järjestöstä, joka valittaa lämpimän turvapaikan puutetta päiväsaikaan.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Tom Brown (luonnontieteilijä), Tom Brown's Field Guide to City and Suburban Survival -kirjan kirjoittaja.
• Luonnonkatastrofi
• Pakolaiset
• Köyhyys
• Syrjintä