Länsi‑Euroopan unioni (WEU) — puolustusjärjestö: historia, tehtävät, lakkautus

Tutustu Länsi‑Euroopan unioniin (WEU): sen historiaan, puolustus- ja turvallisuustehtäviin, Brysselin sopimukseen sekä tehtävien siirtymiseen EU:lle ja lakkautukseen 2011.

Länsi-Euroopan unioni (WEU) oli eurooppalainen puolustus- ja turvallisuusjärjestö, joka perustettiin vuonna 1948 tehdyn Brysselin sopimuksen (Treaty of Brussels) pohjalta. Alkuperäiseen Brysselin sopimukseen kuuluivat Iso‑Britannia, Ranska, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg; myöhemmin siihen Länsi-Saksa ja Italia liittyivät vuonna 1954 Parisin sopimusten myötä, minkä seurauksena järjestö uudelleenjärjestettiin ja nimettiin usein Länsi‑Euroopan unioniksi. WEU:tä ei pidä sekoittaa Euroopan unioniin (EU); WEU oli itsenäinen turvallisuus- ja puolustusjärjestö, jonka päämaja oli Brysselissä.

Historia

WEU syntyi toisen maailmansodan jälkeisen turvallisuuspoliittisen ympäristön ja kylmän sodan tarpeisiin: se loi jäsenvaltioille yhteisen sopimuspohjan kollektiiviselle puolustukselle ja yhteistyölle. Vuoden 1954 Parisin sopimukset mahdollistivat Saksan ja Italian osallistumisen, ja WEU toimi eri muodoissaan seuraavien vuosikymmenten ajan länsieurooppalaisen puolustusyhteistyön foorumina.

Kylmän sodan jälkeen Euroopan yhdentyminen sekä NATO‑järjestelmän ja EU:n turvallisuusintegraation kehittyminen vähensivät WEU:n erillistä roolia. 1990‑luvulla WEU määritteli niin sanotut Petersbergin tehtävät (humanitaarinen apu, pelastustoimet, rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta), jotka myöhemmin sisällytettiin EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Tehtävät ja toiminnot

• Kollektiivinen puolustus ja yhteisymmärrys: WEU:n sopimukset sisälsivät periaatteita jäsenmaiden keskinäisestä avunannosta ja konsultoinnista turvallisuuskysymyksissä.
• Kriisinhallinta ja Petersbergin tehtävät: 1990‑luvun alussa WEU määritteli joukko tehtäviä, joihin se voi osallistua tai joita se voi tukea; nämä tehtävät siirtyivät myöhemmin EU:lle osana EU:n kehittyvää yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (CSDP/ESDP).
• Puolustusyhteistyö ja asevarustelu: WEU edisti jäsenmaiden puolustusyhteistyötä ja asehankintojen koordinointia sekä toimi foorumina puolustusalaan liittyville poliittisille keskusteluille.
• Parlamentaarinen valvonta: WEU:lla oli oma parlamentarinen yleiskokous (WEU Assembly), jonka jäsenet olivat kansallisten parlamenttien edustajia; tämä elin seurasi ja valvoi järjestön toimintaa.

Rakenne ja jäsenyys

WEU:n organisaatio koostui jäsenvaltioiden valtion- tai ulkoministereistä muodostuvasta neuvostosta, pysyvistä edustajista (permanent deputees), sihteeristöstä sekä parlamentaarisesta yleiskokouksesta. Jäsenyys vaihteli ajan myötä ja monilla EU‑ja NATO‑mailla oli myös WEU‑jäsenyys, minkä vuoksi järjestön rooli osittain päällekkäinen muiden kansainvälisten turvallisuusjärjestöjen kanssa.

Lakkautus ja siirtymä EU:lle

Kylmän sodan jälkeinen kehitys, EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (CSDP) vahvistuminen sekä käytännön yhteistyö NATOn kanssa tekivät WEU:stä vähitellen tarpeettoman erillisenä järjestönä. Monet WEU:n tehtävistä siirrettiin vaiheittain EU:lle: Petersbergin tehtävät otettiin EU:n toiminnan piiriin, ja käytännön kriisinhallinta‑ ja yhteistyöjärjestelyissä EU:lla ja NATOn välillä syntyi uusia mekanismeja (mm. Berlin Plus -järjestelyt), joiden myötä WEU:n erillisrooli väheni entisestään.

WEU:n formaali lakkauttaminen tapahtui 31. maaliskuuta 2011, kun jäljelle jääneet toiminnot ja vastuut siirrettiin EU:lle ja järjestön toiminta lopetettiin. Lakkauttaminen perustui jäsenvaltioiden poliittisiin päätöksiin ja käytännössä kuvasti sitä, että Euroopan turvallisuus- ja puolustusyhteistyö oli integroitunut EU:n rakenteisiin.

WEU:n historia on merkittävä osa Euroopan turvallisuushistoriaa: se toimi siirtymävaiheen järjestönä, joka yhdisti toisen maailmansodan jälkeistä kollektiivista puolustusta ja myöhempää eurooppalaista kriisinhallintaa, kunnes sen tehtävät siirtyivät EU:n laajempien turvallisuusmekanismien piiriin.  

Hae kirjaimella