Adriana Lecouvreur – Francesco Cilean menestynein neliosainen ooppera (1902)

Adriana Lecouvreur (1902) – Francesco Cilean mestariteos: Milanossa kantaesitetty, romanttinen ja dramaattinen italialainen oopperaklassikko, yhä säännöllisesti esitetty.

Adriana Lecouvreur on italialainen neliosainen ooppera, jonka musiikin on säveltänyt Francesco Cilea ja libreton Arturo Colautti Eugène Scribe ja Ernest Legouvén näytelmän Adrienne Lecouvreur mukaan. Se kantaesitettiin Milanossa 6. marraskuuta 1902. Se on Cilean ylivoimaisesti menestynein teos ja hänen ainoa oopperansa, jota esitetään edelleen säännöllisesti.

Roolit

• Adriana Lecouvreur – kuuluisa näyttelijätär (sopraano)
• Maurizio (Maurice de Saxe) – sotilas ja Adrianan rakastaja (tenori)
• Principessa di Bouillon – mustasukkainen ylhäisnainen, Adrianaa vastaan kadehtiva kilpailija (mezzosopraano)
• Michonnet – teatterin johtaja ja Adrianan ystävä (baritoni)
• Lisäksi pienempiä rooleja ja kuoro, jotka kuvaavat 1700-luvun näyttämö- ja hovielämää.

Juoni lyhyesti

Ooppera sijoittuu 1700-luvun Pariisiin ja perustuu tosielämänäyttelijä Adrienne Lecouvreurin ympärille kehkeytyneeseen draamaan. Keskeisenä juonena on rakkaussuhde Adrianan ja Maurizion välillä sekä ylhäisen prinsessan mustasukkaisuus ja juonittelu. Kilpailu huipentuu traagisiin tapahtumiin, joiden seurauksena Adriana kuolee epäselvissä olosuhteissa. Ooppera käsittelee mainetta, taiteilijuutta, rakkautta ja inhimillisiä heikkouksia, ja loppukohtaus korostaa näyttelijän lojaalisuutta taiteelle ja viimeisiä hetkiä elokuvuuden ja tunteen yhdistyessä.

Musiikki ja tyyli

Cilean kieli yhdistää italialaisen laulullisuuden ja myöhäisromanttisen orkesterivärin. Vaikka teos liittyy verismon (verismi) ilmiöihin — korostaen tunteiden ja arjen realismia — sen sävelkieli on usein lyrinen ja melodinen. Oopperan musiikista erottuvat henkevät duettot, laajat resitatiivit ja vaikuttavat kuoro- sekä orkesteriosuudet. Adrianan roolissa tarvitaan sekä dramaattista että runollista ilmaisua, minkä vuoksi osa kohtauksista on suosittuja näyttämö- ja konserttiesityksissä.

Esityshistoria ja vastaanotto

Esitys sai kantaesityksensä Milanossa 1902 ja vakiinnutti nopeasti asemansa italialaisen oopperarepertuaarin suosikkina. Se on Cilean tunnetuin teos ja säilyttänyt paikkansa yleisön suosikkina useiden huippuesittäjien ansiosta. Teos on edelleen säännöllisesti esillä oopperataloissa ympäri maailmaa, ja sen dramaattinen juoni yhdistettynä laululliseen kauneuteen tekee siitä yleisöystävällisen mutta esiintyjälle vaativan.

Keskeisiä tulkintoja ja tallenteita

Adrianan rooli on houkutellut monia merkittäviä sopraanoja. Tunnettuja tulkintoja ovat tehneet useat kansainväliset tähtiesiintyjät, ja teoksesta on olemassa useita studio- ja konserttitaltiointeja. Näin sekä näyttämöllä että levytyksissä on mahdollista seurata erilaisia tulkintatapoja, jotka korostavat joko teoksen dramaattista tai laulullista puolta.

Miksi teos kiinnostaa yhä

• Vahva, teatraalinen juoni ja kiinnostavat henkilöhahmot.
• Laulullisesti rikas ja tunnepitoisesti vaikuttava partituuri.
• Mahdollisuus esitellä sekä solistista ilmaisuvoimaa että orkesterin värejä.

Adriana Lecouvreur on esimerkki siitä, miten historiallinen aihe ja draama voidaan sovittaa oopperamuotoon tavalla, joka puhuttelee sekä aikakauden yleisöä että nykypäivän kuulijaa. Teos tarjoaa runsaasti näyttämöllisiä mahdollisuuksia ja säilyttää asemansa repertuaarissa johtuen sekä musiikin laadusta että koskettavasta tarinankerronnasta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Adriana Lecouvreur?

K: Milloin Adriana Lecouvreur esitettiin ensimmäisen kerran?

K: Kuka kirjoitti Adriana Lecouvreurin libreton?

K: Mikä on Adriana Lecouvreurin lähdemateriaali?

K: Esitetäänkö Adriana Lecouvreuria edelleen säännöllisesti?

K: Kuka sävelsi Adriana Lecouvreurin musiikin?

K: Sanoisitko, että Adriana Lecouvreur oli Cilealle onnistunut teos?

Hae kirjaimella