African Sanctus on David Fanshawen sävellys kuorolle, solisteille, orkesterille ja nauhalle. Teos valmistui vuonna 1972 ja on säveltäjän tunnetuin teos.
Tausta ja synty
African Sanctus sai alkunsa Fanshawe'n (oikea nimi David Fanshawe) myöhäisestä matkasta Niiliä pitkin vuosina 1969–1973. Matka muodostui eri pysähdyspaikoista, joiden ketju Fanshawe kuvasi ristiksi ja joilla oli hänelle henkilökohtaista, osin uskonnollistakin merkitystä. Matkoillaan hän äänitti kenttätyönä tapaamiaan laulajia ja yhteisöjä — paljon materiaalia, jota ei ollut aiemmin tallennettu tai levitetty laajemmalle yleisölle.
Rakenteesta ja esitystavasta
Teos yhdistää perinteisen kristillisen latinankielisen messun tekstejä ja kuorolaulua sekä Fanshawe'n kenttääänitteitä Afrikasta. Konsertissa osa afrikkalaisista äänitteistä toistetaan nauhalta, kun samaan aikaan livenä esiintyvä kuoro ja orkesteri laulavat ja soittavat osia messusta. Tämä yhdistelmä luo tarkoituksellisen kontrastin ja dialogin länsimaisen kirkkomusiikin ja eri afrikkalaisten perinteiden välillä.
Äänitteiden alkuperä
Fanshawe käytti teoksen nauhoituksissa ääniä, jotka hän oli taltioinut eri maista: Egyptistä, Sudanista, Ugandasta ja Keniasta. Näiden äänitteiden paikalliset rytmit, laulutyylit ja sointivärit sijoitetaan teoksessa eri massan osiin, jolloin syntyy sekä liturginen että etnografinen kerrostuma.
Ensiesitys, vastaanotto ja myöhempi levitys
Alkuperäinen työnimi oli African Revelations, mutta teoksen nimi muutettiin pian julkaisu- ja esitysvaiheessa muotoon African Sanctus. Saltarellon kuoro esitti sen ensimmäisen kerran Lontoossa heinäkuussa 1972, ja myöhemmin teos kuultiin myös BBC:n lähetyksessä Yhdistyneiden Kansakuntien päivänä. Kolme vuotta myöhemmin valmistui dokumenttielokuva, joka esittelee Fanshawe'n matkoja ja teoksen sävellysprosessia.
Merkitys ja keskustelu
African Sanctus on merkittävä esimerkki 1970-luvun kiinnostuksesta maailmanmusiikkia kohtaan ja kokeilusta, jossa kenttääänitteitä yhdistetään konserttiperinteeseen. Teoksen ainutlaatuinen yhdistelmä on tuonut sille laajaa suosiota ja se on ollut ohjelmistossa monissa konserttitilanteissa ja tallenteissa. Samalla teos on herättänyt keskustelua kenttääänitteiden käytöstä, kulttuurisesta omimisesta ja kenttätyön eettisistä näkökohdista — kysymyksiä, joita esitetään edelleen, kun perinteistä musiikkia tuodaan osaksi länsimaisia konserttikonteksteja.
Nykykäyttö
Nykyisin African Sanctus esitetään tyypillisesti kuoron, solistien ja orkesterin kanssa, ja sen nauhamateriaalit soitetaan synkronoituna livenä tapahtuvan esityksen kanssa. Teos on tehnyt Fanshawe'sta tunnetun nimen ja innostanut sekä ammattilais- että harrastuskuoroja tarttumaan kokeellisiin ja monikulttuurisiin yhdistelmiin.
Lisätietoa teoksen taustoista ja eri tuotannoista löytyy usein konserttiohjelmista, erillisistä tallenteista ja dokumenteista, jotka kertovat Fanshawe'n Niilin-matkoista ja kenttätyöstä.