Wicca

Alkuperä

Gerald Gardner muutti ja lisäsi sisältöä New Forest Coven -nimisen ryhmän rituaaleihin joskus vuosien 1945 ja 1949 välillä. Näin Gerald Gardner loi wiccan. Wiccassa on monia elementtejä Grimoiresta (vanha käsinkirjoitettu kirja), jota kutsutaan Salomonin avaimeksi. Niitä on myös Gardnerin vuonna 1949 ilmestyneessä kirjassa High Magic's Aid, ja ne ovat todennäköisesti Gardnerin itsensä lisäämiä, eivät häntä edeltäneen New Forest Covenin.

New Forest Coven perustettiin Christchurchin kaupungissa Englannissa (Englannin etelärannikolla) joskus 1930-luvulla. Sen perusti ryhmä matalassa asemassa olevia ruusuristiläisiä, jotka kuuluivat ruusuristiläisjärjestö Crotona Fellowshipiin. Kyseisen ryhmän jäsenet lukivat Margaret Murrayn ja Charles Lelandin noitakirjoja, mikä antoi heille idean noitakovenin perustamisesta.

Jonkin aikaa sen jälkeen, kun Gerald Gardner oli liittynyt ruusuristiläisjärjestö Crotona Fellowshipiin Christchurchissa, hän tunsi vetoa matalien ruusuristiläisten ryhmään. He vihki hänet New Forest Coveniin syyskuussa 1939, pian sen jälkeen, kun Gardner oli menettänyt kaiken uskonsa ruusuristiläisjärjestön johtoon 3. syyskuuta.

Uskomukset

Wicca-perinteitä on monia erilaisia, mutta monet uskomukset ovat kaikille wiccalaisille yhteisiä, kuten kuolemanjälkeinen elämä, taikuus ja moraali.

Jumala ja jumalatar

Useimmat wiccat uskovat sarvipäiseen miesjumalaan ja kuujumalattareen. Ainoat wiccat, jotka eivät usko sekä jumalattareen että jumalaan, ovat ne, jotka kuuluvat epäortodoksiseen lahkoon nimeltä Dianic Wicca; nämä wiccat uskovat vain jumalattaren olemassaoloon. Jotkut wiccat uskovat, että jumala ja jumalatar ovat samanarvoisia. Jotkut muut wiccat uskovat kuitenkin, että jumalatar on jumalaa tärkeämpi.

Moraali

Wiccan Rede

Wiccanien tärkein moraalinen opetus on nimeltään Wiccan Rede. Sana rede tarkoittaa vanhasaksaksi "neuvoa" tai "neuvostoa". "An ye harm none, do what ye will" on wiccan Rede, joka tarkoittaa: "Tee, mitä haluat tehdä, mutta älä vahingoita ketään." Tämä on wiccan Rede. Tämä perustuu mitä todennäköisimmin Crowleyn "Tee mitä tahdot, olkoon koko laki." Tämä tarkoittaa, että sinun on ajateltava, miten tekosi vaikuttavat muihin olentoihin ja itseesi.

Kolminkertaisen paluun sääntö

Wiccanissa (joka on haaraantunut pakanallisesta uskosta) on sääntö, jota kutsutaan "kolminkertaisen paluun säännöksi" tai "kolminkertaiseksi säännöksi" tai "kolmen säännöksi", tai vastaaviksi nimiksi, joissa käytetään sanaa "laki" sanan "sääntö" sijasta. Kolminkertaisen palautuksen sääntö on käyttäytymissääntö, jonka mukaan henkilön on palautettava kolminkertainen hyöty tai vahinko, jonka muut yksilöt tekevät hänelle, vaikka kolminkertaisen vahingon palauttaminen on ristiriidassa wiccanien lunastuksen kanssa. Kolminkertaisen palautuksen sääntö paljastetaan toisen asteen vihityille (vaikka he yleensä tuntevat sen jo ennestään) toisen asteen vihkimysrituaalin aikana, jossa vihittävä ruoskii vihittyä, ja sitten vihittävä palauttaa vihittävälle kolme kertaa ruoskimisen määrän. Tämä toisen asteen vihkimysrituaali ja siihen sisältyvä kolminkertainen sääntö julkistettiin Gerald Gardnerin vuonna 1949 julkaistun High Magic's Aid -kirjan luvussa 17. Tämä rituaali ja siihen sisältyvä kolminkertainen sääntö ovat myös julkisia.

Vuonna 1986 wicca nimeltä Raymond Buckland loi suositun wicca-kirjansa Buckland's Complete Book of Witchcraft avulla uuden määritelmän kolminkertaisen paluun säännöstä. Bucklandin määritelmän mukaan kolminkertaisen paluun sääntö ei ole käyttäytymissääntö, vaan karman laki, jonka mukaan jokainen ihmisen tekemä hyödyllinen tai haitallinen teko palaa kolme kertaa voimakkaampana takaisin. Bucklandin määritelmä kolminkertaisen säännön määritelmästä tuli tunnetumpi kuin alkuperäinen kolminkertaisen säännön määritelmä.

On olemassa kirja, jota wiccat käyttävät, josta he lukevat ja jota he käyttävät noituuden harjoittamiseen.

Käytännöt

Alttarit

Monilla wiccalaisilla on kotonaan erityisiä paikkoja, joissa he suorittavat rituaaleja, taikuutta ja palvontaa. Näitä paikkoja kutsutaan alttareiksi. Alun perin oli vain yksi alttari, jota käytettiin, kun liitto kokoontui. Mutta kun yksinäisestä wiccan-harjoituksesta tuli yhä suositumpaa, wiccanit alkoivat käyttää henkilökohtaisia alttareita.

Wiccat sijoittavat alttareilleen pyhiä ja erityisiä esineitä, kuten seuraavat esineet:

• Pentagrammi. Wicca-pentagrammi on pienen lautasen kokoinen jäykkä levy, jossa on pentagrammi, joka ulottuu levyn poikki. Wiccan-pentagrammi voidaan valmistaa mistä tahansa erilaisista materiaaleista, kuten puusta, keramiikasta tai metallista. Wiccan-rituaaleissa viisikulmion kasvot näytetään neljään ilmansuuntaan (pohjoiseen, etelään, itään ja länteen), jotta viisikulmio näkyisi "vartiotornien herroille", joiden uskotaan olevan näissä suunnissa.
• Athame (lausutaan ah-thah-may). Tämä on maaginen veitsi, jota käytetään rituaaleissa. Athamessa on perinteisesti musta kahva, mutta kaikissa ei ole. Sillä ei koskaan leikata mitään fyysistä, vaan sillä tehdään ympyränmuotoinen "viilto" ilmaan taikaympyrän luomiseksi. Kakut ja viini -rituaalissa ja symbolisessa suuren riitin rituaalissa athamea käytetään symboloimaan miehen penistä.
• Taikasauva. Se on yleensä puinen, mutta voi olla myös lasia, metallia tai savea. Siinä voi olla myös koristeita, kuten kristalleja, maalia, nauhoja tai lankaa. Perinteisesti sauvan pituus on kyynärpäästä ranteeseen. Sitä käytetään maagisen energian suuntaamiseen.
• Malja. Tätä maljaa käytetään kahdessa rituaalissa. Ihmiset juovat siitä "kakut ja viini" -rituaalin aikana. Kakut ja viini -rituaalissa ja symbolisessa suuren riitin rituaalissa maljaa käytetään symboloimaan naisen emätintä.

Jotkut wiccat panevat alttarilleen muita esineitä, kuten jumalten tai jumalattarien patsaita, kellon, kynttilöitä, suitsukkeita ja/tai luudan (vanhanaikainen luuta, joka on tehty täysin luonnollisista materiaaleista). Luuta käytetään usein negatiivisen energian tai henkien "pyyhkimiseen" pois.

Yksinäisillä alttareilla yleisesti käytetyt esineet ovat peräisin erilaisista esineistä, joita käytetään wiccanien ryhmärituaaleissa. Näihin rituaaliesineisiin kuuluvat miekka (jota kutsutaan myös "taikamiekaksi"), mustakahvainen veitsi (jota kutsutaan athameksi), kulho, jossa on vettä, kulho, jossa on suolaa, asperger (esine, jolla ripotellaan vettä), kynttilät ja kello, valkokahvainen veitsi (jota nykyään kutsutaan yleensä "bollineksi", koska se sekoitetaan eri esineeseen), taikasauva, kuppi (jota kutsutaan myös maljaksi), pentagrammi, suitsutusastia (säiliö, jossa poltetaan suitsukkeita), ruoska (lyhyt ruoska, jossa on useita piiskanaruja) ja sidontanarut. Gerald Gardner, modernin wiccan perustaja, aloitti käytännön kutsua tällaisia esineitä väärällä nimityksellä "työkalut" tai "työvälineet", koska hän jäljitteli vapaamuurariutta, jossa käytettiin todellisia työkaluja, kuten lastaa.

Wiccan lomat

Wiccalaisilla on kahdenlaisia juhlapäiviä, joita kutsutaan sapateiksi ja täysikuun esbaateiksi. Sabbat-juhlapäiviä on kahdeksan vuoden aikana. Kuten nimestä voi päätellä, täydenkuun esbatit pidetään täysikuun aikana, joten niitä on kaksitoista tai kolmetoista vuodessa. Monet gardnerilaisuuden jälkeiset wiccat käyttävät uusdruidista termiä "vuoden pyörä" viittaamaan kahdeksan sapatin sykliin.

Kahdeksan sapattia ovat seuraavat:

Varjojen kirja

Wiccassa pidetään yksityistä kirjaa, joka sisältää loitsuja, rituaaleja, taikajuomia ja okkulttista tietoa, jota kutsutaan Varjojen kirjaksi. Joissakin wiccan lajeissa, kuten Gardnerian wiccassa, kirjan sisältö pidetään salassa muilta kuin ryhmän tai covenin muilta jäseniltä. Joitakin versioita kirjasta on kuitenkin julkaistu. Joitakin osia näistä julkaistuista versioista, kuten "Wiccan Rede" ja "Charge of the Goddess", ovat käyttäneet muut kuin wiccat tai eklektiset wiccat. Monet eklektikot luovat omia henkilökohtaisia kirjojaan ja pitävät ne itsellään.

Musiikki

Wicca-musiikki tai wicca-rock on musiikkia, johon wicca-uskonto ja sen luontoon ja luonnonsuojeluun liittyvät uskomukset ovat vaikuttaneet.

Varhainen Themis-niminen yhtye kiersi Kanadassa ja Yhdysvalloissa laulamassa ja puhumassa wiccasta. Themisin teokset edistävät wicca-aiheisia asioita, kuten luonnon jumaluutta, Lordia ja Ladya (wiccan kaksoisjumaluus) ja eettistä uskontunnustusta (moraalikoodistoa), joka muistuttaa wicca-filosofioita.

Toinen kanadalainen bändi, ryhmä laulajia Kanadan Vancouverista, Chalice and Blade, esittää myös alkuperäisiä kappaleita, jotka perustuvat wicca-uskomuksiin ja "laulavat lauluja, jotka osoittavat kunnioitusta maata ja jumalan ja jumalattaren tasapainoa kohtaan" - Chalice and Blade.

The Religion Newswriters Foundationin mukaan "wicca on siirtymässä valtavirtaan" ja murskaa stereotypioita liikkeen kypsyessä. Koko Amerikassa wiccat järjestävät seurakuntia ja nuorisoryhmiä, kouluttavat papistoa, tekevät hyväntekeväisyystyötä, jakavat kasvatusvinkkejä ja taistelevat kansalaisoikeuksien puolesta.