Pakanuus - määritelmä, historia ja uuspakanalliset uskonnot

Pakanuus on kattotermi moninaisille hengellisille ja uskonnollisille traditioille, joita yhdistävät usein luonnon, esivanhempien ja paikallisten jumaluuksien kunnioitus. Henkilö, joka noudattaa jotakin näistä perinteistä, voidaan kutsua pakanaksi. Antiikin yhteisöissä pakanallisuus saattoi tarkoittaa monijumalaisuutta: he uskoivat useisiin jumaliin ja jumalattariin, ja esimerkkejä tällaisesta uskonnollisesta perinteestä tarjoavat esimerkiksi Kreikan mytologia. Samalla pakanuus ei kuitenkaan ole yhdenmukainen järjestelmä: se voi korostaa henkisyyttä, luontoa, animismia tai paikallisia rituaaleja enemmän kuin järkkääntyneitä oppeja tai jäykkiä dogmeja. Kaikki pakanat eivät ole välttämättä monijumalaisia; joukossa on myös duoteistisia, panenteistisia tai yksijumalaisia suuntauksia.

Sanaston tausta ja historiallinen kehitys

Sana "pakana" tulee latinankielisestä sanasta paganus, joka alun perin tarkoitti maaseudun asukasta tai sivistymätöntä, ja se liitettiin myöhemmin kristinuskon käyttämään vastakkaistamiseen. Myöhemmissä kristillisissä lähteissä pakana-termin tarkoitus oli merkitä niitä, jotka eivät kääntyneet kristinuskoon. Keskiajan ja uuden ajan aikana pakanallisia uskontoja usein syrjittiin tai kukistettiin, mutta monia perinteitä säilyi kansanuskossa, juhla- ja maatalousrituaaleissa.

Uskonnollinen monimuotoisuus ja keskeiset piirteet

Pakanuus on heterogeeninen kokonaisuus. Joitakin yleisiä piirteitä ovat:

  • Luonnon ja sen syklisten vuosikierron kunnioittaminen; pyhät paikat voivat olla metsät, lähteet tai vuoret.
  • Rituaalit, uhrit tai lahjat jumaluuksille ja esivanhemmille sekä yhteisölliset juhlat.
  • Animistiset tai polyteistiset näkemykset, joissa luontoon liittyvät voimat ja henkiset olennot ovat merkityksellisiä.
  • Painotus kokemuksellisuudelle: traditio voi arvostaa henkilökohtaisia kokemuksia, transia, ekstasiaa tai mystisiä näkyjä.
  • Monet suuntaukset yhdistävät eettisiä periaatteita, kuten luonnon suojelua ja yhteisvastuuta, mutta ne eivät muodosta yhtä yhtenäistä dogmatiikkaa.

Uuspakanallisuus nykyaikana

Moderni uuspakanuus eli neopaganismi syntyi 1800–1900-lukujen kiinnostuksesta kansanperinteisiin, mytologiaan ja esikristilliseen historiaan. Nykyään termiä pakana käytetään myös usein itsensä määrittelynä ihmisille, jotka harjoittavat näitä uudelleenelvytettyjä tai uusia perinteitä. Tunnetuimpia nykysuuntauksia ovat esimerkiksi wicca ja druidismi, mutta joukossa on myös rekonstruoituja perinteitä (esim. asatro/viikinkiusko, hellenismos, kemetismi) sekä erilaisia paikallisia ja eklektisiä polkuja.

Uuspakanat voivat harjoittaa rituaaleja joko yksinään tai pienissä ryhmissä (esim. kovoissa tai grooveissa). Monet korostavat eettistä vastuuta luontoa kohtaan ja osallistuvat ympäristöliikkeisiin tai yhteisölliseen toimintaan. Uuspakanuuden sisällä on sekä erittäin historiallisesti suuntautuneita rekonstruoijia että synkretisiä, yksilöllisiä henkisyyden muotoja.

Rituaalit, magia ja juhlat

Rituaalit voivat sisältää hartautta, uhrauksia (symbolisia), laulua, tanssia, rukouksia, meditaatiota ja luonnosta kerättyjen esineiden käyttöä. Monissa traditioissa käytetään myös ennustamista, yrttituntemusta ja seremoniallista magiaa. Yleisiä juhlia ovat vuodenkierron merkkihetket, kuten solstice- ja equinox-juhlat sekä lammas- ja sadonkorjuujuhlat (esim. Wiccan Wheel of the Year -kierto). Esivanhempien muistaminen ja esi-isien palvonta on monessa pakanuudessa tärkeää.

Väärinkäsitykset ja yhteiskunnallinen asema

Pakanuuteen liittyy useita yleisiä väärinkäsityksiä, kuten että kaikki pakanat harjoittavat "saatanismia" tai että kyse olisi yhtenäisestä "pakanallisesta uskonnosta". Historiallisesti pakanalliset yhteisöt joutuivat usein syrjinnän ja vainon kohteeksi, mutta nykyiset uuspakanaiset ryhmät toimivat laillisesti useissa maissa ja ovat saaneet tunnustusta uskonnollisina yhteisöinä tietyissä oikeudellisissa yhteyksissä. Demografisesti uuspakanuus on pieni, mutta se on kasvava liike erityisesti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Eettisyys ja yhteisöllisyys

Monille pakanallisille yhteisöille keskeistä ovat paikallisuus, luontosuuntautuneisuus ja käytännöllinen etiikka: miten elää sopusoinnussa ympäristön kanssa. Yhteisöllisyys voi ilmetä seremoniallisessa toiminnassa, opetuksessa ja kulttuurin elvyttämisessä. Harjoittajien joukossa on sekä maallikoita että järjestäytyneempiä papiston tai neuvostojen kaltaisia rakenteita riippuen traditiosta.

Lopuksi on hyvä korostaa, että pakanuus ei ole yhtenäinen uskonto, vaan koko joukko erilaisia perinteitä ja käytäntöjä. Henkilön omat uskomukset, paikallinen perinne ja yhteisö muovaavat sitä, mitä pakanuus tarkoittaa juuri hänelle.

Esihistoriallisella Stonehengen paikalla suoritettiin rituaaleja, joita nykyään pidettäisiin pakanallisina.Zoom
Esihistoriallisella Stonehengen paikalla suoritettiin rituaaleja, joita nykyään pidettäisiin pakanallisina.

Jotkut pakanalliset ja uuspakanalliset uskonnot



Aikaisempien kulttuurien elossa olevat uskonnot

Esimodernin Afrikan, Etelä-Amerikan, Uuden-Guinean ja Japanin kulttuurien muinaisista uskonnoista on säilynyt riittävästi tietoa, jotta saamme melko selkeän kuvan. Koska afrikkalaisia orjia vietiin sekä Etelä-Amerikkaan että Yhdysvaltoihin, ei ole yllättävää, että heidän uskomuksensa ja tapansa ovat yhä elossa. Ne eivät tietenkään ole hallitseva uskonto, mutta ne ovat kuitenkin säilyneet.

Samalla tavalla, mutta paljon huonommin dokumentoituina, ovat muiden ryhmien, kuten Japanin ainujen, Uuden-Guinean heimojen, Amazonian monien heimojen ja Afrikan maiden perinteisten uskontojen hajanaiset jäänteet, muinaiset uskonnot.

Kaikilla näillä ryhmillä on yksi yhteinen piirre: ne eivät ole osa Lähi-idässä tapahtunutta maanviljelyn vallankumousta, joka levisi nopeasti Euraasiaan. Siellä alkunsa saaneita uskontoja kutsutaan kirjan uskonnoiksi, koska niiden alkuperäiset uskomukset on kirjoitettu ylös. Kirjoittaminen oli tietysti yksi alkuperäisistä keksinnöistä, jotka olivat vakiintuneelle kansalle ominaista, sellaiselle kansalle, joka pystyi panostamaan aikaa ja energiaa toimintaan, joka olisi ollut paljon vaikeampaa perinteisemmille kansoille.



Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on pakana?


V: Pakanuus on termi, joka kattaa suuren määrän hengellisiä ja uskonnollisia uskomuksia, ja joku, joka noudattaa jotakin näistä uskomuksista, tunnetaan pakanana.

K: Mihin jotkut pakanat uskoivat muinoin?


V: Jotkut muinaisaikojen ihmiset, joita nykyään kutsutaan pakanoiksi, uskoivat, ettei ollut vain yhtä jumalaa vaan useita jumalia ja jumalattaria.

K: Mitkä ovat joitakin esimerkkejä pakanallisesta uskonnosta?


V: Kreikan mytologian tarinat ovat kuuluisia esimerkkejä pakanallisesta uskonnosta.

K: Mihin pakanat yleensä keskittyvät?


V: Pakanat keskittyvät yleensä henkisyyteen ja luontoon, eivät niinkään oppeihin ja dogmeihin.

K: Ovatko kaikki pakanat polyteistejä?


V: Kaikki pakanat eivät ole polyteistejä (uskovat useampaan kuin yhteen jumalaan). Jotkut heistä ovat monoteisteja (uskovat vain yhteen jumalaan).

K: Miten sanaa "pakana" käytetään usein?


V: Sanaa pakana (ilman isoa P-kirjainta) käytetään usein kuvaamaan ketä tahansa, jolla on uskonnollinen vakaumus, joka poikkeaa maailman pääuskonnoista.

K: Mitä "pakana" isolla P:llä kirjoitettuna tarkoittaa nykyään?


V: Nykyään pakana (isolla P:llä) viittaa usein ihmisiin, jotka noudattavat maapalloa kunnioittavia uuspakanallisia uskontoja.

AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3