Bernicia (vanha englanti: Bernice) oli kuningaskunta Pohjois-Englannissa. Se oli anglosaksinen kuningaskunta, jonka anglialaiset siirtolaiset perustivat 6. vuosisadalla. Bernicia oli suunnilleen samalla alueella kuin nykyiset englantilaiset Northumberlandin ja Durhamin kreivikunnat sekä entiset skotlantilaiset Berwickshiren ja East Lothianin kreivikunnat. Bernicia oli toinen kahdesta Humber-joen pohjoispuolella sijaitsevasta anglosaksisesta kuningaskunnasta. Toinen oli Deira, ja 7. vuosisadan alussa ne yhdistyivät Northumbrian kuningaskunnaksi.
Perustaminen ja hallitsijasuku
Kuningaskunta syntyi, kun angliksiheimojen siirtolaiset vakiinnuttivat asemansa alueella 500-luvun puolivälin tienoilla. Varhaisimpien hallitsijoiden joukossa mainitaan usein Ida, jonka perintöä pidetään Bernician kuninkaallisen suvun perustana. Bernician aluetta hallitsivat useat paikalliset kuningassuvut, ja hallitsijoiden vaikutus kasvoi vähitellen 6. ja 7. vuosisadalla.
Politiikka ja liittoutumat
Bernicia sijaitsi strategisesti tärkeällä rajaseudulla, ja sen naapureina olivat pohjoisessa ja lännessä skotlantilaiset ja brittiläiset heimot. Rajoista ja vaikutusvallasta käytiin toistuvasti taisteluja sekä paikallisten britti- ja piktikansoiden että muiden anglosaksisten kuningaskuntien kanssa. 600-luvun alussa Bernician hallitsijat, erityisesti Æthelfrith, laajensivat aluettaan ja ajoittain liittivät Deiran osaksi valtaansa, mikä loi perustan myöhemmälle Northumbrian valtakunnalle.
Keskukset ja kulttuuri
Bernician hallinnollisena ja sotilaallisena keskuksena toimi muun muassa rannikkoseudun linnoitus, josta on sittemmin kehittynyt Bamburghin linna (vanhastaan tunnettu myös nimellä Bebbanburg). Alueelta on löytynyt runsaasti arkeologisia todisteita anglosaksisesta asumisesta ja hautauksista, jotka kertovat sekä paikallisesta elämästä että laajemmista yhteyksistä Brittein saarten muihin alueisiin.
Uskonto ja kristillistyminen
Bernicia koki kristillistymisen 600-luvulla osana laajempaa prosessia Pohjois-Englannissa. Kuningas Oswald (joka oli osa Bernician kuninkaallista sukua) kutsui Irlannin ja Isoonan kirkon lähettiläitä alueelle, ja noin vuonna 635 saarrella toimineen munkin Aidanin perustama luostari Lindisfarnen saarilla nousi nopeasti merkittäväksi kirkolliseksi keskukseksi. Luostarit toimivat paitsi hengellisinä myös kulttuurin ja oppineisuuden keskuksina.
Yhdistyminen Northumbriaksi ja myöhempi merkitys
Kun Bernicia ja Deira yhdistyivät 600-luvun alussa, syntyi vahva pohjoisenglantilainen valtakunta, Northumbria, joka tuli merkittäväksi poliittiseksi ja kulttuuriseksi voimaksi varhaiskeskiajan Britannian pohjoisosissa. Bernician perintö näkyy alueen paikannimissä, arkeologisissa löydöissä ja historiallisissa kertomuksissa. Myöhemmät rajamuutokset siirsivät osan Bernician entisestä alueesta Skotlannin puolelle, mistä muistuttavat nykyiset Berwickshiren ja East Lothianin nimet.
Perintö
Bernician historia on olennaista, kun tutkitaan anglosaksisen Englannin muodostumista ja Pohjois‑Britannian keskiaikaista kehitystä. Alueen linnoitukset, hautalöydöt ja kirkollinen perintö antavat arvokasta tietoa aikakauden yhteiskunnasta, uskonnosta ja vuorovaikutuksesta naapurikansojen kanssa.
