Tikat

Habits

Kaikki tikkojen erityispiirteet (piirteet) ovat sopeutumista niiden elintapoihin.

Picidae-heimon jäsenillä on vahvat nokat, joiden avulla ne voivat porata ja rummuttaa puita, ja pitkät tahmeat kielet, joilla ne voivat irrottaa ruokaa. Pikulettien ja räkättirastasien nokat ovat lyhyemmät ja vähemmän vahvat ja terävät kuin puukiipijöillä, mutta niiden morfologia on hyvin samankaltainen.

Tavat toimivat pääasiassa puiden rungoilla, ja ne pysyvät paikallaan jäykkien pyrstösulkiensa avulla. Pikkulepinkäiset ja räkättirastas elävät pääasiassa oksilla, eikä niillä ole jäykkiä pyrstöhöyheniä.

Puun nokkiminen pitää taltan kaltaisen kärjen terävänä. Pienemmän nokkansa vuoksi monet pikulit ja räkättirastas etsivät lahopuuta useammin kuin puukiipijät. Pitkät tahmeat kielet, joissa on harjaksia, auttavat lintuja tarttumaan ja poimimaan hyönteisiä syvältä puun kolosta. Vuonna 2004 julkaistut yksityiskohtaiset tutkimukset osoittivat, että kieli kietoutuu saaliin ympärille ennen kuin se vedetään ulos.

Aivovaurioiden ehkäiseminen

Moniin haukkojen ravinnonhankinta-, lisääntymis- ja merkinantokäyttäytymisiin kuuluu rummutus ja vasarointi nokan avulla. Jotta nopeat ja toistuvat hidastukset eivät vahingoittaisi aivoja, tikoilla on useita aivoja suojaavia mukautuksia. Näihin kuuluvat aivojen pieni koko, aivojen suuntaaminen kallon sisällä (mikä levittää aivojen ja kallon välistä kosketuspinta-alaa) ja kosketuksen lyhyt kesto.

Niiden nokan ylä- ja alaosan eri pituudet (alaosa on pidempi) ohjaavat iskun voimaa alaspäin, poispäin aivoista. Lisäksi tikan aivot ovat kallossa, jossa on epätasaisia, sienimäisiä levyjä, jotka vaimentavat iskuja. Kolmanneksi tikoilla on erityinen kieliluu, joka ulottuu niiden nokasta, kiertyy kallon päälle ja ympäröi aivot kokonaan. Tämä pitää aivot paikallaan. Aivojen liikkuminen kallon sisällä iskun aikana aiheuttaa aivotärähdyksen enemmän kuin itse isku. Jos aivot pysyvät paikallaan, loukkaantumisriski vähenee huomattavasti.

Muut mukautukset

Millisekuntia ennen puun kosketusta paksuuntunut silmänrajakalvo sulkeutuu ja suojaa silmää lentäviltä roskilta. Myös sieraimet on suojattu; ne ovat usein raonmuotoiset, ja niitä peittävät erityiset höyhenet.

Tikoilla, pikkutikoilla ja sulkasääskillä on kaikilla zygodactyl-jalat. Näissä jaloissa on neljä varvasta, joista ensimmäinen ja neljäs osoittavat taaksepäin ja toinen ja kolmas eteenpäin. Tämä jalka-asetelma sopii hyvin puiden raajoihin ja runkoihin tarttumiseen. Tämän perheen jäsenet voivat kävellä pystysuoraan puunrunkoa pitkin. Vahvojen kynsien ja jalkojen lisäksi puukiipijöillä on lyhyet vahvat jalat. Tämä on tyypillistä linnuille, jotka ruokailevat säännöllisesti rungoilla. Kaikkien puukiipijöiden paitsi pikulettien ja räkättirastasien pyrstö on jäykistetty, ja kun lintu istuu pystysuorilla pinnoilla, pyrstö ja jalat toimivat yhdessä tukeakseen sitä.

Wrynecks

Jynx-suvun puukiipijät ovat kaksi vanhaan maailmaan kuuluvaa pientä puukiipijälajia.

Ne ovat hyvin samankaltaisia kuin oikeat tikit, mutta niiltä puuttuvat jäykät pyrstösulat, joita tikit käyttävät kiipeillessään puihin. Ne istuvat todennäköisemmin oksalla kuin pystyssä olevalla rungolla. Niiden nokka on lyhyempi ja vähemmän tikarimainen kuin oikeilla tikoilla. Niiden pääasiallinen saalis ovat muurahaiset ja muut hyönteiset, joita ne löytävät lahoavasta puusta tai lähes paljaasta maaperästä. Ne käyttävät pesäpaikoiksi uudelleen tikankoloja sen sijaan, että ne tekisivät omia kolojaan. Munat ovat valkoisia, kuten monilla kolopesijöillä.

Nämä linnut voivat kääntää päätään lähes 180 astetta. Kun niitä häiritään pesässä, ne käyttävät tätä käärmeenomaista pään kiertämistä ja sihisevää ääntelyä uhkailunäyttönä. Tämä outo käyttäytyminen johti siihen, että niitä käytettiin noituudessa, jossa ne siis langettivat "kirouksen" jollekin.