NHL-kausi 1947–48 oli National Hockey Leaguen 31. kausi. Kuusi joukkuetta pelasi kukin 60 ottelua runkosarjassa. Kauden lopuksi Toronto Maple Leafs kruunattiin Stanley Cupin voittajaksi, kun se voitti finaalissa Detroit Red Wingsin neljässä ottelussa ilman tappiota (4–0).
Kauden rakenne ja joukkueet
Kaudella jatkettiin niin sanotussa "Original Six" -aikakaudessa: mukana olivat Boston Bruins, Chicago Black Hawks, Detroit Red Wings, Montreal Canadiens, New York Rangers ja Toronto Maple Leafs. Kukin joukkue pelasi 60 runkosarjaottelua ja neljä parasta sijoitusta eteni pudotuspeleihin.
Pudotuspelit ja Stanley Cup
Pudotuspeleihin eteni neljä parasta joukkuetta, jotka kohtasivat toisensa kahdessa semifinaalissa ja niiden voittajat etenivät Stanley Cup -finaaliin. Finaalisarja pelattiin paras seitsemästä -järjestelmällä, ja Toronto Maple Leafs vei mestaruuden suvereenilla tavalla nappaamalla voitot kaikkiin neljään otteluunsa vastaan Detroit Red Wingsin.
Art Ross Trophy
Tällä kaudella otettiin käyttöön uusi pokaali: Art Ross Trophy. Palkinto nimettiin suomalais-juurisen jääkiekkovaikuttajan Art Rossin mukaan ja se myönnetään runkosarjan pistepörssin voittajalle (pisteet = maalit + syötöt). Pokaalin käyttöönotto toi NHL:ään virallisen tavan seurata ja palkita runkosarjan pistetykkiä ja se on sittemmin vakiintunut yhdeksi liigan arvostetuimmista yksittäisistä henkilökohtaisista palkinnoista.
Merkitys ja perintö
Kausi 1947–48 muistetaan sekä Toronto Maple Leafsin voitokkaasta Stanley Cup -sarakkeesta että Art Ross Trophyn käyttöönotosta, joka muutti käsitystä yksilösuorituksista runkosarjassa. Tämä kausi oli osa alkuperäistä kuuden joukkueen aikakautta, joka muokkasi pitkälti NHL:n kilpailurakenteen ja perinteet seuraaviksi vuosikymmeniksi.
Keskeiset faktat:
- Kauden numero: 31.
- Joukkueita: 6 (Original Six).
- Ottelumäärä: 60 per joukkue runkosarjassa.
- Stanley Cup -voittaja: Toronto Maple Leafs (finaalissa 4–0 Detroit Red Wings).
- Uusi palkinto: Art Ross Trophy – runkosarjan pistepörssin voittajalle.