Boston Bruins

Historia

Varhaisvuodet

Alkuvuosinaan Bruins voitti kolme Stanley Cupia: 1929, 1939 ja 1941. Ralph "Cooney" Weiland voitti Art Ross Trophyn pistemestarina vuonna 1930. Aubrey "Dit" Clapper oli myös tähtipelaaja näihin aikoihin. Sitten tuli Eddie Shore, joka oli liigan valtava tähti puolustuksessa. Shore voitti Hart Trophyn arvokkaimpana pelaajana (MVP) neljä kertaa: vuosina 1933, 1935, 1936 ja 1938. Vain Gordie Howe ja Wayne Gretzky ovat voittaneet sen useammin. Cecil "Tiny" Thompson oli joukkueen tähtimaalivahti.

1940- ja 1950-luvuilla Bruinsilla oli uusia tähtiä. Milt Schmidt ja Bill Cowley olivat loistavia senttereitä, ja molemmat voittivat pistemestaruuksia ja MVP-pokaaleja. Heitä auttoivat Woody Dumart ja Bobby Bauer laitahyökkääjinä, ja Frank Brimsek korvasi Thompsonin maalilla.

1960-luku ei ollut Bruinsille kovin hyvä. Schmidt siirtyi eläkkeelle joukkueen valmentajaksi, eikä joukkueessa ollut paljon tähtiä. Se sijoittui viimeiseksi kuusi kertaa seitsemästä vuodesta eikä päässyt pudotuspeleihin kahdeksana kautena peräkkäin. Vasen laituri John Bucyk oli heidän paras pelaajansa.

Myöhemmät vuodet

Bobby Orr aloitti puolustajana Bostonissa vuonna 1966. Tulokaskautensa (ensimmäisen) jälkeen hän voitti Norris Trophyn NHL:n parhaana puolustajana kahdeksan kertaa peräkkäin, ja Bruinsista tuli jälleen huippujoukkue. Hän johti yhdessä senttereiden Phil Espositon ja Derek Sandersonin, Bucykin ja maalivahti Gerry Cheeversin kanssa Bruinsin Stanley Cupiin vuosina 1970 ja 1972. Orr voitti Conn Smythe Trophyn pudotuspelien MVP:nä molempina vuosina. Hän voitti myös Hart Trophyn vuosina 1970, 1971 ja 1972; Esposito voitti sen vuosina 1969 ja 1974. Esposito voitti viisi Art Ross Trophya: 1969, 1971, 1972, 1973 ja 1974. Orr voitti sen vuosina 1970 ja 1975, ainoana puolustajana, joka on koskaan voittanut pistepörssin. Bruins jatkoi vahvana joukkueena läpi 1970-luvun lopun, 1980-luvun ja 1990-luvun alun.

Viisi kertaa Norris Trophyn voittanut Ray Bourque oli joukkueen suurin tähti 1980- ja 1990-luvuilla. Hän on joukkueen uran paras maalintekijä ja NHL-historian eniten pisteitä tehnyt puolustaja. Bruins voitti President's Cupin runkosarjan mestarina vuosina 1983 ja 1990 ja pääsi Stanley Cupin finaaleihin vuosina 1988 ja 1990. Cam Neely oli tärkeä pelaaja 1990-luvun puoliväliin asti, ja Joe Thornton oli paras maalintekijä, kunnes hänet kaupattiin San Jose Sharksiin vuonna 2005. Bruins voitti Stanley Cupin mestaruuden vuonna 2011. Kaudella 2018-2019 Bruins pääsi jälleen Stanley Cupin finaaliin, jossa se hävisi lopulta Stanley Cupin mestarille St. Louis Bluesille seitsemässä ottelussa.